lauantai 29. huhtikuuta 2017

Keijukaisten lähteillä

Suvi Niinisalo: Keijukaisten lähteillä, Atena kustannus, 2004

Suvi Niinisalon Keijukaisten lähteillä kuuluu ehdottomasti lempi-mytologia kirjojeni joukkoon. Suvi Niinisalo on taidehistorioitsija sekä keiju-mytologian asiantuntija.

Kirja alkaa tutustumalla luonnonhenkiin ympäri Eurooppaan. Aina suomalaisesta metsänhengestä Shakespearen Titaniaan. Niinisalon kirjoitustyyli on kepeä, mutta samalla asiallinen, mistä itse pidän kovasti. 

Edward Robert Hughes "Midsummer Eve" 1908
Viktoriaanisen ajan englannin kuuluisin taideryhmä pre-raphaelistit saivat taiteeseensa
inspiraation myyteistä ja kansantaruista. 

Keijukaisten lähteillä tutkii, sitä miten ihmisten mielikuva keijuista on muuttunut hyvin erilaisista hengistä pieniksi, siroiksi ja siivekkäiksi. Siihen on vaikuttanut muunmuassa J.M.Barrien Peter Pan näytelmä. Helinä-Keiju hahmon synty ja kehitys aina Disneyn Helinä-keijuiksi. Keijukaisimagon muuttumiseen on myös vaikuttanut viktoriaanisen ajan uskonnollinen puritanismi, romantiikan aika,sekä 1800-luvun kansallisaatteet. Yksi suurimmista merkittävimmistä tekijöistä oli lapsuuden tärkeyden ymmärtämien/ psykologian kehitys (lapsityövoiman käytön lopettaminen Englannissa ja muualla Euroopassa). Kehitys johti lastenkirja kulttuurin syntyyn sekä kirjankuvitustaiteen nousuun. 1800-lukua pidetäänkin yleiseti kuvitustaiteen kultakautena. 

Keijujen ulkonäköön länsimaissa on myös suuresti vaikuttanut pre-raphaelistien taideryhmä. Viktoriaanisen ajan englannissa erotiikka ja seksuaalisuus tuli pitää visusti piilossa tuon ajan tapakulttuurissa. Pre-raphaelistit keksivät keinon kiertää tapanormeja keskittymällä ammentamaan runo ja maalausaiheita myyteistä ja kansanperinteistä

Cicely Mary Barkerin kuuluisia kukkaiskeijuja. Cicelyn sisar toimi opettajana ja monesti Cicely
käytti sisarensa oppilaita keijujen malleina.

Margaret Tarrantin keijumagiaa

Viktoriaanisen ajan kaksi ehkä kuuluisinta keijutaiteilijaa olivat tuon ajan kuuluisimmat
naispuoliset kirjankuvittajat: Cicely Mary Barker sekä Margaret Tarrant. Molempien keijukuvat ovat vahvasti vaikuttaneet keijujen ulkonäköön niin kirjallisuudessa, elokuvissa ja taiteessa. 

Kirjassa on paljon kiinnostavaa tietoa kaikille, jotka pitävät keijuihin liittyvästä tarustosta ja mytologiasta. Se käsittelee laajasti ennen kristinuskon tuloa Euroopassa vallalla olleita käsityksiä keijuista ja haltioista, niihin liittyviä uskomuksia sekä taruja, joihin uskomukset perustuvat aina antiikin kreikasta, Brittein saarille ja Suomeen. Käsikädessä keijumytologian ja taruston kanssa kulkevat kuuluisat kirjat, jotka käsittelevät keijuja (Peter Pan, Cicely Mary Barkerin Big book of fairies) kuvitustaiteen synty ja kehittyminen Britanniassa ja myöhemmin Suomessa. Sekä lapsuuden ymmärtäminen ja ajatustapojen muuttuminen.

Opiskelen itse lastenkirjojen kuvittamista niin kirjassa on hyvää tietämystä lastenkirjojen sekä kirjapainon historiasta.

Kirjassa käsitellään myös keijujen muodonmuutosta  Suomessa aina vanhasta suomalaisen mytologian kalmanhenki Keijungaisen hahmosta sieväksi, pieneksi, siivekkääksi keijukaiseks. Suomeen pieni ja siivekäs keijukaishahmo saapui alunperin ulkomailta tuotujen lastenkirjojen myötä. Kirjassa mainitaan myös kuuluisia suomalaisia keijukais-satuja kuten Pessi ja Illusia, sekä niihin liittyviä kuvituksia. Myös suomessa ilmestyneitä satukokoelmia, joissa on ollut keijukaisaiheisia kuvituksia ja kuvittajia pohjoismaista, kuten Rudolf Koivu ja Elsa Beskow. 

Teos on hyvin monipuolinen ja äärimmäisen kaunis aina kultakoristeltua kantta myöten sisällön värikuvituksiin. Ehkä itse olisin toivonut keijumytologiaa muualtakin kuin Euroopasta, mutta koska aihe nivoutuu yhteen kirjankuvituksen kehitykseen Britanniassa ja Suomessa ehkä parempi näin.

Voin suositella tätä kirjaa kaikille keijujen mytologiasta ja ylipäänsä taidehistoriasta kiinnostuneilla. Sain itse kyseisen kirjan joululahjaksi vuosia sitten ja se on minulla yhä kovassa käytössä. 



2 kommenttia: