tiistai 28. helmikuuta 2017

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Balttilainen Mytologia: Perkunas (video)


Perkunas ukkosen jumala oli yksi Liettuan tärkeimmistä ja palvotuimmista jumaluuksista. 

lauantai 25. helmikuuta 2017

Nuutti (video)



Ei ihan Nuutiksi kerennyt tämä video valmistua, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

torstai 23. helmikuuta 2017

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Elävää Kuvaa: Tuhkimo II Unelmien Prinsessa




Taas on tullut katsottua Disney jos toinenkin. Viimeisin elokuva, jonka katsoin oli Tuhkimo II Undelmien Prinsessa. Olen tämän animaation viimeksi katsonut, joskus vuosia, sitten Disney Chanelilta. Mutta eipä haittaa. Varsinkin, kun viimeksi kirjoitin Tuhkimosta. Tuhkimolle on tehty kolme jatko-osaa. Tämä Unelmien Prinsessa, sekä Taikansa kutakin.

Unelmien Prinsessa kertoo Tuhkimon elämästä palatsissa, sekä tämän uudesta roolista Prinsessa Tuhkimona. Elokuva on jaettu kolmeen jaksoon. Alunperin jaksot suunniteltiin tv-sarjaa varten nimeltä Cinderella Stories, mutta syystä tai toisesta jaksoista kehiteltiin elokuva. Tämän takia animaatio on lähinnä episodimainen. Elokuva on ilmestynyt 2002 suoraan dvd:lle.

Juoni

Hiiret ja haltiatarkummi kertovat toisilleen tarinoita linnassa ja hiiret päättävät yllättää Tuhkimon tekemällä tälle kirjan heidän yhteisistä seikkailuistaan, siitä asti, kun he muuttivat asumaan kuninkaan linnaan.

Ensimmäisessä tarinassa kerrotaan, siitä miten Tuhkimon kontolle jäi juhla-illallisen järjestäminen. Samalla Tuhkimo joutuu prinsessa-tunneille. Tämän ohjaajaksi valikoituu ylimielinen hovirouva nimeltä Prudence. Tuhkimo luonnolleen uskollisena, kuitenkin päätyy tekemään asiat omalla tavallaan. Hän kutsuu juhliin kyläläisiä. Heittää luumukiisselin hiiteen ja tilalle saadaan suklaavanukasta ja juhlista tulee suurmenestys.

Toisessa jaksossa Tuhkimon hiiri-ystävä Vili tuntee itsensä ulkopuoliseksi, nyt kun Tuhkimo on prinsessa eikä tällä ole aikaa enää hiiriystävilleen. Epätoivon puuskassa VIli toivoo olevansa ihminen ja haltiatarkummi totetuttaa tämän toiveen. Mutta ihmisenä Vili alkaakin kaivata hiiren elämää. 

Kolmannessa osassa "Epätavallinen romanssi" (tunnetaan myös nimellä Anastasian tarina). Toinen Tuhkimon turhamaisista sisarpuolista ihastuu paikalliseen leipuriin. Tuhkimo auttaa Anastasiaa tulemaan enemmän sinuksi oman itsensä kanssa ja lopulta tämä alkaa, jopa kapinoimaan dominoivaa äitipuoltaan vastaan.

Kummallisuuksia ja ihanuuksia

Mielestäni näissä kaikissa olisi ollut hyviä elementtejä yhtenäiseen elokuvan. Harmillisesti jaksot eivät ole kovin yhtenäisiä.

Pidän, siitä että Tuhkimon hahmo pysyy juuri sellaisena mitä Tuhkimo on. Kilttinä, ystävällisenä ja samaan aikaan voimakastahtoisena. Ensimmäisessä jaksossa, minua kummastutti kovasti, miten mekon väri vaihtui koko ajan.

Kun Prinssi ja Tuhkimo palaavat häämatkalta mekko on vaaleanpunainen.




Ensimmäisen jakson lopussa tanssiaisissa mekko onkin yllättäen mintunvihreä. 


Toisen jakson huvipuisto juhlissa mekko onkin keltaisen ja beigen sävyissä. 


Viimeisessä jaksossa Tuhkimo on palannut valkoiseen/vaaleansiniseen sävyyn, joka kieltämättä sopii hänelle parhaiten. 

Ensimmäisessä osassa Tuhkimosta näkyy miten turhautunut hän on, kun hoviväki yrittää muokata hänestä, jotain muuta. Prinssin hahmo jää jälleenkerran hieman valjuksi. Hän matkustaa heti elokuvan alussa muualle, eikä häntä paljoa näy. Alussa kuvataan Tuhkimon yksinäisyyttä ja eristyneisyyttä. Tuhkimon hahmoon välillä toivoisi lisää särmää, mutta Tuhkimo on prinsessana aikamoinen viilipytty. 

Toinen osa oli mielestäni ehkä kaikista turhin. Pidän kovasti Tuhkimon hiiriystävistä, mutta Vilin kohellukset ihmisenä eivät oikein tuo hahmoon mitään uutta. Sain muuten selville, että pinkkiin pukeutuva hiiri-neito on nimeltään Mary. Suomenkielistä nimeä en tiedä (ehkä joku teistä tietää). Tuhkimon katson mieluiten suomeksi, mutta näissä jatko-osissa ei itseä haittaa katsoa enkuksi. Vili on englanniksi Jaq ja Huli on Gus. Kutsuvatko hiiret muuten englanninkielisessä versiossa Tuhkimoa lempinimellä Cinderelly? Se on aika söpö.

Viimeinen jakso, jossa Anastasia ihastuu leipuriin on ehkä kaikista kehityskelpoisin. Itselle huvittavinta tässä jaksossa on Luciferin tyylikäs muodonmuutos, kun tämä yrittää tehdä vaikutuksen hovikissa Pom-Pomiin. Miksei näissä Tuhkimo elokuvissa voi olla yhtä kilttiä kissaa? Lucifer on kyllä ihana tuhma katti. 



Leipurin ja Anastasian romanssi on aika hellyyttävä. Jaksossa näkyy myös Lady Tremainen päättäväisyys saada tyttärensä hyviin naimisiin hinnalla millä hyvänsä. Tämä ei tietenkään vo hyväksyä leipuria tyttärelleen. Tuhkimon yritys opettaa Anastasiaa hymyilemään on huvittavaa seurata. Jos tällä leipurilla olisi yhtään isommat silmät ja karvavaatteet meillä olisi siinä Kristoffin 2D versio. 


Mitä mieltä sinä olet Tuhkimon jatko-osista?

Minusta ne ovat ihan ok, mutta eivät kyllä missään vaiheessa saavuta alkuperäisen elokuvan nyansseja. 




tiistai 21. helmikuuta 2017

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Elävää Kuvaa: Tuhkimo

Tuhkimo on Disneyn kahdestoista elokuva-klassikko. Tuhkimo ilmestyi 1950. Tuhkimo-sadusta löytyy ympäri maailmaa lukemattomia eri versioita. Disneyn animaatio perustuu ranskalaisen Charles Perraultin tuhkimo-satuun.



Juoni

Tuhkimo on leskiytyneen aristokraatti isän tytär. Isä päättää mennä uudelleen naimisiin. Tuhkimon äitipuoleksi tulee Lady Tremaine ja hän saa kaksi sisarpuolta. Pian Tuhkimon isä kuolee ja hän jää täysin äitipuolen ja julmien sisarpuolten armoille. Tuhkimo pakotetaan palvelijaksi omaan taloonsa. Tämän ainoita ystäviä ovat kartanon eläimet, kaikki paitsi Lady Tremainen Lucifer kissa, joka vähän väliä yrittää napata Tuhkimon hiiri-ystäviä.

Samaan aikaan palatsissa kuningas on huolissaan, kun hänen poikansa ei tahdo mennä naimisiin. Kuningas toivoo itselleen lapsenlapsia. Kuningas päättää järjestää suuret tanssiaiset, joissa prinssi voisi valita itselleen tulevan puolison.

Tanssiaskutsu tulee myös Lady Tremainen taloon. Tuhkimon sisarpuolet Anastasia ja Druzella innostuvat kovasti tanssiaisista. Tuhkimokin tahtoo mukaan ja juoni äitipuoli myöntää luvan, jos Tuhkimo saa ennen tanssiaisia kaikki kotityönsä tehdyksi ja  löytää puvun itselleen. Äitipuoli ja sisarpuolet kuitenkin syysäävät niin paljon askareita Tuhkimon niskoille, ettei tälle jää paljon aikaa itselleen.

Tuhkimon hiiri-ystävät Huli ja Vili päättävät auttaa Tuhkimoa. Yhdessä muiden hiirien kanssa he korjaavat Tuhkimon edesmenneen äidin vanhan puvun sisarpuolten poisheittämistä tavaroista. Tuhkimo ihastuu ikihyviksi. Hän tahtoo lähteä äitipuolen ja sisarpuolten mukana juhliin, mutta kun sisarpuolet huomaavat Tuhkimon asussa olevan heidän poisheittämiään asusteita he repivat mekon Tuhkimon yltä.

Lady Tremaine ja sisarpuolet lähtevät palatsiin. Musertunut Tuhkimo itkee pahaa oloaan pois puutarhassa, jonne pian ilmestyy Tuhkimon hyvä haltiatar. Haltiatar loihtii kurpitsasta prinsessan vaunut ja eläimistä tulee lakeioita ja ajureita. Tuhkimolle hän loihtii kauniiin puvun ja lasikengät. Tuhkimolla on keskiyöhön asti aikaa, kunnes taika raukeaa.



Tanssiasissa prinssi lumoutuu Tuhkimosta täysin ja Tuhkimo hänestä. Kun kello lyö keskiyötä Tuhkimo pakenee paikalta ja jättää jälkeensä vain lasikengän.

Valtakunnassa julistetaan lasikenkään sopivan jalan etsintä. Neito, jolle kenkä sopii on prinssin kadottama tyttö. Kun Lady Tremaine saa selville, että Tuhkimo oli tanssiaisten mysteerineito. Hän lukitsee Tuhkimon ullakolle, kun suurlakeija saapuu sovittamaan lasikenkää sisärpuolten jalkoihin. Hiiret ja Bruno koira onnistuvat avaamaan oven ja Tuhkimo ehtii paikalle ennen kuin Suurherttua poistuu. Lady Tremaine kokeilee onneaan vielä viimeisen kerran ja kaataa kepillään Suurherttuan ja lasikenkä sirpaloituu. Onneksi Tuhkimolla on vielä toinen lasikenkä tallessa ja se sopii hänen jalkaansa.

Tuhkimo ja Prinssi menevät naimisiin ja elevät elämänsä onnellisina loppuun asti.



Kehittely

Tuhkimon pääanimaattoreinta toimivat Marc Davis ja Eric Larsson. Davisin elegantti tyyli ei aina sopinut yhteen Larssonin yksinkertaisen tyylin kanssa näin Tuhkimosta tuli hieman monimutkaisempi kuin häntä edeltäneestä prinsessa Lumikista. Walt Disney palkkasi näyttelijä Helene Stanleyn esittämään live-action Tuhkimoa ja animaattorit kopioivat tämän liikkeet. Stanley toimi myös elävänä mallina prinsessa Ruususella sekä 101 Dalmatialaista elokuvan Anitalle.

Tuhkimon alkuperäinen ääninäyttelijä Irene Woods valittiin yli 400 hakijan joukosta. Radiossa työskentelevä Woods houkuteltiin laulamaan lauluja elokuvasta. Kun Disney kuuli Woodsin laulavan hän palkkasi tämän siltä seisomalta. 

Toisen maailmansodan jälkeen Disneyn studiot olivat raha-vaikeuksissa eikä heillä ollut ollut kunnon elokuvahittiä, sitten Dumbon. Tuhkimo oli kassamenestys ja toimi Disneyn yhtiöille omana Tuhkimotarinana. 

Tuhkimon hahmot

Katsoin Tuhkimon joulun aikaan uudelleen, enkä ollut katsonut, sitä vuosiin. Nuorempana pidin Tuhkimoa hieman jäykkänä hahmona ja tämän prinssiä myös. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa prinssillä oli paljon vahvempi rooli, mutta tuotantosyistä tämän rooli jäi huomattavasti vaatimattomammaksi.

Tuhkimo on hahmona ikoninen ja häntä pidetään kaikkein suosituimpana Disney prinsessana kautta aikojen (ehkä viidenkymmenen vuoden päästä voimme mitata onko Elsa ohittanut hänet). 

Tuhkimo on hahmona ystävällinen, hellä, huolehtivainen ja tunnollinen.  Hän on ystävällinen, jopa hirmukissa Luciferille ja aina tottelee äitipuoltaan ja sisarpuoliaan. Tuhkimosta kuitenkin näkee miten hän on alkanut mielessään kapinoimaan. Kun sisaret repivät vaatteet pois Tuhkimon päältä tämä on jo valmis luovuttamaan. Tuhkimo mielellään auttaa toisia. Hänellä on paljon omia unelmia, mutta hän ei aina usko niiden toteutuvan. Olen paljon pohtinut Tuhkimon hahmoa. Kun ihminen kokee perheen sisällä psyykkistä väkivaltaa tämän omanarvon tunto tukahdutetaan. Tuhkimo ei uskalla täysin olla oma itsensä. Ei ennenkuin haltiatar kummi muuttaa hänet juhlien prinsessaksi. 

Prinssin hahmo jää valitettavasti hieman etäiseksi. Kun viimeksi katsoin Tuhkimon huomasin ensimmäistä kertaa miten komea Prinssi on hymyillessään. Ensimmäisissä käsikirjoituksissa prinssin oli tarkoitus elokuvan alussa olla kauriin metsästysretkellä. Elokuvan loppupuolelle oli suunniteltu kohtaus, jossa Suurherttua saa Tuhkimon henkilöllisyyden selville. Vie tämän prinssin luo ja kertoo, että tämä on palvelustyttö. Tuhkimoon hullaantunut prinssi ei kuitenkaan välitä vaan pyytää Tuhkimoa vaimokseen. Hieman ikävää, ettei näitä kohtauksia saatu elokuvaan, mutta kaikenkaikkiaan prinssi vaikuttaa kelpomieheltä. Prinssistä ei itse lopullisessa elokuvassa paljon puhuta. Kuningas on hieman tyytymätön poikaansa, koska tämä ei asetu aloilleen. Mitäköhän tästä voimme päätellä? prinssi tykkää reissata. Tuhkimon kohdatessaan prinssi mitä ilmeisemmin rakastuu ensi-silmäyksellä ja hän on sinnikäs, kun hän alkaa etsiä neitoa, jonka jalka sopii lasikenkään. 


Hiiret ovat Tuhkimon parhaita ystäviä. Myös koira Bruno sekä linnut. Olen aina tykännyt Hulista ja Vilistä. Meikä oppi aikoinaan lukemaan Aku Ankasta niin ainakin omassa Disney maailmassani Huli ja Vili asettuivat Tuhkimon lähdettyä Mummo Ankan farmille. Hiiret ovat hyvin solidaarisia. He ottavat heti uuden hiiren Hulin joukkoonsa. Hiiret ovat myös hyvin suojelevia Tuhkimon suhteen. Tuhkimossa hiiret ovat muuten ainoat eläimet, joiden puhetta Tuhkimo ymmärtää. 

Näin kissaihmisenä rakastan Lucifer-kissaa. Kai se on osa kissojen viehätystä, miten ne tuntevat oman itsearvonsa ja varsinkin Lucifer tuntee. Kai se on oppinut jekkuja emännältään. 

Tuhkimon sisarpuolet toimivat elokuvan koomisena osana. Drucella ja Anastasia ovat pilalle hemmoteltuja neitoja. He ovat ottaneet oppia äidistään ja kohtelevat Tuhkimoa ala-arvoisesti. Tytöt mielellään juoruilevat keskenään ja haukkuvat Tuhkimoa varsinkin tämän läsnäollessa. Mielenkiintoisesti yhdessä Tuhkimo-elokuvien jatko-osassa "Tuhkimo taikansa kutakin"  Anastasiasta paljastui täysin uudenlainen puoli. 


Lady Tremaine on minusta aina ollut yksi Disneyn pelottavimpia hahmoja. Hän ei ole näkyvästi väkivaltainen tai murhanhimoinen vaan kylmä ja laskelmoiva. Hän on päättänyt ajaa tyttäriensä etua ikuisesti. Jo Lady Tremainen puhetapa ja läsnäolo luovat uhkaavan tunnelman. Olen hyvin monia elokuva-versioita tuhkimosta nähnyt. Todella harva yltää samalla tasolle mitä tämä Disneyn animaation tuhkimon Lady Tremaine. Täytyy sanoa, että yksi oma suosikkini Tuhkimon pahoista äitipuolista on Ikuisesti Sinun -elokuvassa Angelica Houstonin näyttelemä Rodmilla de Ghent, jonka kylmä äitipuoli hahmo lähenee jo Disney animaation äitipuolen psykologista julmuutta. 

Hyvä haltiatar löytyy monista eri saduista. Kuka hän on ja mistä hän on? en tiedä. Haltiatarkummi on elokuvan auttaja hahmo. Hän lohduttaa Tuhkimoa tämän synkimmällä hetkellä. Luo tälle kauniin puvun, vaunut, hevoset ja ajurin ja antaa tälle illan olla prinsessa. Lähitulevaisuudessa muuten suunnittelen kirjoittavani enemmän blogitekstejä animaatioiden ja live-action elokuvian ja sarjojen keijuista ja haltioista (ja jos innostun myös merenneidoista ja noidista). 

Yksi lempihahmoistani Tuhkimossa on aina ollut lupsakka kuningas. Muksuna aina naureskelin kohtaukselle, jossa Kuningas uneksii leikkivänsä lapsenlastensa kanssa. Kuninkaan ja Suurherttuan väliset kohtaukset ovat myös aina huvittavia seurata. Suomenkielinen kuninkaan ääni on tietysti ihana Matti Ranin. 



Kimalle

Walt Disney on kertonut, että hänen kaikkien aikojen lempikohtauksensa Tuhkimossa, on kun haltiatar loihtii tämän juhla-asun. Kohtaus on kieltämättä kaunis.



Yksi suosikki Disney animaattoriestani Mary Blair teki todella ihania luonnoksia Tuhkimoa varten.


Yksi iänkaikkisista suosikkikohtauksistani Tuhkimosa on ns. Kuplakohtaus, jossa Tuhkimo kuuraa lattioita ja laulaa ihanasti Laulaa lintunen. Samalla, kun sisarpuolet yrittävät samaa yläkerrassa vähemmän sulavasti. Kohtaus on yksinkertaista animaatiotaikaa, kun Tuhkimon ääni moninkertaistuu ja Tutkimon kuva heijastuu sadoissa saippuakuplissa. Tietysti vähän ajan päästä Tuhkimon pitää aloittaa alusta, kun Lucifer tulee sotkemaan paikkoja. 














Toinen lempilauluni Tuhkimossa on Öisin uneksin. Mielestäni kyseinen laulu on kuin avaisi ikkunan Tuhkimon mielenmaisemaan. Se on myös koko elokuvan perimmäinen sanoma. Pidä aina unelmistasi kiinni. 

Ja vaikka kuinka joskus sattuu,
jos uskot niin tää muuttuu.
Öinen haaveesi to-teu-tuu

tiistai 7. helmikuuta 2017

Lupercaliasta Sydänten Juhlaan eli Ystävänpäivän Historia


Näin Ystävänpäivän lähestyessä ajattelin kirjoittaa hieman ystävänpäivän historiasta. Miten kyseinen juhla on muuttunut vuosituhansien saatossa ja lopulta saapunut Suomeen.

Romuluksen ja Remuksen ja heidän susi-äitinsä Lupan patsas Roomassa

Lupercalia

Ystävänpäivän juuret ulottuvat aina Antiikin Roomaan ja Lupercalia juhlaan. Rooman valtakunta oli tunnettu susilegendoistaan. Kaikista kuuluisin näistä on tarina Rooman perustaja-veljeksistä; Romuluksesta ja Remuksesta. Veljesten vanhemmat olivat Vestan Neitsyisiin kuuluva Papitar Rhea Silvia (joka on myös yksi Rooman suojelija-jumalattarista) sekä itse roomalainen sodanjumala Mars. Rhea Silvia oli tehnyt siveyslupauksen, eikä näin ollen voinut kertoa kenellekkään synnyttäneensä kaksoset. Legenda kertoo, että hän laski Romuluksen ja Remuksen koriin ja jätti heidät Tiber-joen vietäväksi. Veljekset löysi susiemo Lupa, joka otti "ihmispennut" suojattilapsikseen. Lupan luolan nimi oli nimeltään Lupercal.

Legenda kertoo, että Roomalainen paimenten jumala Lupercus, johdatti erään paimenen Lupan luolalla. Lapseton paimen otti kaksoset huostaansa ja vaimonsa kanssa adoptoivat pojat. 

Lupercus- jumalan nimi tulee latinan kielen sanasta Lupus, joka merkitsee sutta. Lupercusta voidaan pitää yhtenä Roomalaisen jumala Faunuksen ilmentymänä. Faunusta vastaa kreikkalaisessa mytologiassa jumala Pan. Faunus on vapaan ja villin luonnon jumala.

Lupercus kuvattiin, joskus suden ja joskus ihmisen hahmoisena. Ihmishahmossaa Lupercuksella on yllään, joko sudenturkkeja ja vuohennahkoja. Voisiko olla, että paimenet rukoilivat Lupercusta, sudenhahmoista suojelijajumalaa, etteivät pedot (olivat ne sitten, susia tai mitä tahansa) hyökkäisi paimeneläinten kimppuun.

Antiikin Roomassa sutta ei nähty musta-valkoisesti pahana olentona. Petoeläimiin kuuluvaa sutta kohtaan osoitettiin myös paljon kunnioitusta. Samaan tapaan, mitä Suomessa pakanallisina aikoina karhua palvottiin jumalana. Antiikin Roomassa suden vahvoja puolia ihasteltiin ja kunnioitettiin. Lupercalia-juhlaa vietettiin ennenkaikkea Lupercus jumalan kunniaksi, mutta myös Romuluksen ja Remuksen susi-äiti Lupan kunniaksi. On myös mahdollista, että Antiikin Roomalaisten side susiin, juontaa aina Välimeren alueen muinaisiin totemistisiin uskomuksiin eläinjumalista. 

Suomeksi käännettynä Lupercalia merkitsee Suden juhlaa ja sitä vietettiin 15. Helmikuuta. 

Lupercalia-juhlissa seremoniamestareina toimivat Luperci-papit. Luperci oli nimenomaan Lupercus jumalaa palvova järjestö heidän nimensä merkitsi susi-veljeksiä (suden veljeskuntaa). Nimi voi olla kunnianosoitus Romulukselle ja Remukselle, mutta se voi myös merkitä Lupercien tunneyhteyttä susiin eläiminä. Seremoniassa uhrattiin vuohia ja koira jumalille. Koira edusti sutta. Ihmiset pukeutuivat susinaamiohin ja sudenturkkeihin. Tuleen heitettiin kakkuja ja leipäsiä, joita Vestan Neitsyet olivat leiponeet. 

Kuten arvata saattaa 300-400 luvulla jaa. Kristityt eivät lämmenneet juhlalla, jossa ylistettiin ihmisen veljeyttä eläimeen. Niinpä 350 jaa. Katolisen kirkon toimesta Lupercalia muutettiin Pyhän Valentinon päiväksi. 

Pyhä Valentinus

Katolisen kirkon historia tuntee useita Valentinus /Valentino nimisiä pyhimyksiä. Kuuluisin legenda kertoo Antiikin Roomassa eläneestä Valentinus nimisestä pyhimyksestä. Rooman Keisari Claudius toinen oli, sitä mieltä, että Rooman kuuluisaan armeijaan pitäisi päästää vain naimattomia miehiä. Claudiuksen mielestä naimisissa olevat sotilaat olivat huonompia, sotilaita, koska nämä aina kaipasivat vaimojaan. Niinpä Claudius kielsi pappeja vihkimästä sotilaita. Pappi nimeltä Valentinus kuitenkin kapinoi ja salaa hän vihki naimisiin tahtovia pareja. Legenda kertoo, että Valentinus vangittiin ja moni hänen vihkimänsä ihminen ujutti hänelle salaa lahjoja (ja tästä on alkanut ystävänpäivän lahjojenanto perinne). Vuonna 269 jaa. Valentinus teloitettiin ja reilut sata vuotta myöhemmin, kun katolinen kirkko tahtoi kitkeä Lupercalia-juhlan perusteellisesti pois Roomasta, Valentinus kanonisoitiin pyhimykseksi ja hänen legendaansa alettiin levittämään. 



Tenavien Jaska Jokunen jaksaa aina odottaa Valentinon Päivän kortteja


Amerikkalaisen perinteen mukaan Tenavien ystävänpäivään kuuluu myös monesti rusettiluistelu. 
Tietysti Ressun johdolla.


Ystävänpäivä 

Itselleni tarina pyhästä Valentinoksesta kuulostaa hyvin samanlaiselta mitä monen muun pyhimyksen. Se on suurin mittasuhteisiin kasvanut legenda. Uskon, että monia Valentinuksia on ollut olemassa ja myöhemmin katolinen kirkko on hyvinkin saattanut yhdistellä eri Valentinuksien legendoja toisiinsa. Tarina vankiselliin ujutetuista lahjoista tuntuu aika kaukaa haetulta. Minulle tulee mieleen toinenkin juhla, jossa pyhimys liitetään lahjojen jakoon. Pyhä Nikolaus, johon joulupukin legenda osittain perustuu.

Keski ja Etelä-Euroopassa Pyhän Valentinuksen päivällä on pitkät perinteet. Englannissa Pyhän Valentinuksen päivä on ollut virallinen juhlapäivä vuodesta 1537 asti. Pyhän Valentinuksen päivä liitettynä romanttiseen rakkauteen on alkanut nimenomaan keskiajalla, mutta myös liittynyt katolisten uskomukseen yksiavioisuudesta. 

Ensimmäiset Valentinon päivän kortit, julkaistiin Englannissa 1800-luvulla. Juhla oli Euroopassa menettämässä suosiotaan, kunnes se rantautui Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloissa teollistumisen myötä ystävänpäivästä tuli kaupallisuuden riemujuhla. Sen symboliksi valikoitui punainen sydän. Ystävänpäivän värejä ovatkin heleä pinkki ja punainen. Amerikkalaisiin ystävänpäivän perinteisiin kuuluvat muunmuassa rusettiluistelu, sekä erilaiset taikauskot. Erään uskomuksen mukaan ensimmäinen ihminen, jonka kohtaat Valention päivän aamuna on tosirakkautesi. Amerikkalaisesta ystävänpäivästä löytyy myös pakanallinen symboli Roomalaisten rakkauden jumala Cupid, jonka ulkomuoto ikävä kyllä Viktoriaanisena aikana muuttui komeasta nuoresta miehestä vaippaan pukeutuneeksi vauvapullukkaenkeliksi, joka tietysti ampuu "Amorin nuolia". Yhdysvaltojen innoittamina Ystävänpäivän kaupallisuus saapui myös Eurooppaan. 


Kukat ja suklaa ovat aina hyvä ystävänpäivä lahja

Ystävänpäivä Suomessa

Suomeen Ystävänpäivä juhlana saapui verrattaen myöhään 1980-luvulla. 1987 Ystävänpäivästä tuli virallinen juhla-pyhä. Se on Joulun jälkeen toiseksi suurin juhla, jolloin suomalaiset lähettävän kortteja toisilleen. Nykyään myös tekstiviestejä ja some-viestejä.

Oleskelen täällä Briteissä ja täällä Ystävänpäivä on hyvin kaupallinen juhla. Ehkä juuri sen takia olen aina pitänyt suomalaisesta ystävänpäivästä, joka on käsitteenä huomattavasti laajempi kuin St. Valentines Day. Ystävänpäivänä ystävien ja rakkaiden muistaminen on tärkeintä. Rakkauden määritelmäkin on laajempi. Ystävänpäivänä voi muistaa parasta ystävää, puolisoa, opettajaa, sisaruksia, iso-vanhempia, pomoa..ketä tahansa, jota pitää ystävänä. 

Suomen lisäksi Ystävänpäivää sekä ystävyyden ja rakkauden juhlana juhlitaan myös eteläisissä naapureissamme Eestissä ja Tanskassa. 

<3 Hyvää Ystävänpäivää rakas lukija.

torstai 2. helmikuuta 2017

Sárahkká Maalaus


"Sárahkká"
(c) Niina Niskanen 2016
Vesiväri ja akryyli paperille

Uusin maalaukseni Sárahkká. Saamelaisessa mytologiassa Sárahkka on tyttärien, naisten ja synnytyksen suojelijajumalatar. Sárahkkán pyhä eläin on lumikana eli riekko. 

Synnyttävät naiset uhrasivat Sárahkkalle puuroa onnistuneen synnytyksen jälkeen. Saamelaisessa kulttuurissa vauvan kantokoppaan eli komsioon kiinnitettiin riekon sulkia ja joskus riekon räpylät ja nokka, jos lapsi oli tyttö. Jos lapsi oli poika, komsioon kiinnitettiin jousi ja nuolia.