perjantai 26. toukokuuta 2017

Merellistä Taidegrafiikkaa



Vuosia sitten, ennen kuin lähdin muille maille huitelemaan opiskelin Suomessa taidegrafiikkaa. 

Löysin muutaman tuon ajan tuotoksen ja laitoin verkkokauppaan myyntiin.

Sen kun uidaan


Tämän teoksen värimaailma on aina miellyttänyt silmääni. 



Meren Pisaroita

Kun aiemmassa teoksessa on tyyntä ja aurinko leikkii kalojen suomuilla saaden ne kimaltamaan Meren Pisaroissa sukelletaan syvyyksiin ja tullaan taas pinnalle aaltoina ja tuulen puhaltamana myrskynä. Meressä kaikki on yhtä.

lauantai 20. toukokuuta 2017

Venäläinen Lumikki


Venäläiseen Lumikki satuun saa nyt tekstitykset suomeksi.

Varoitus tämä on aika karmivaa kamaa :D mutta niin kaikki sadut ovat alunperin olleet.

Voikaa hyvin
N

lauantai 13. toukokuuta 2017

Sadun Lähteillä: Tuhkimo

Arthur Rackhamin 1800-luvun kuvitus Grimmin veljesten Tuhkimoon

Tuhkimo on yksi maailman vanhimpia ja tunnetuimpia satuja. Sen juuret johtavat aina 800-luvun Etelä-Kiinaan. Maailman ensimmäinen kirjallinen Tuhkimo ilmestyi vuonna 823. Kirjoittaja oli kuullut tarinen kenkänsä kadottavasta tytöstä vietnamilaiselta palvelijaltaan.

Tarinan mukaan ensimmänen Tuhkimo kuului luolakansaan eli hänen kansansa asui luolissa. Kuten tuohon aikaan oli monesti tapana Tuhkimon isällä oli kaksi vaimoa. Tuhkimon äiti kuoli ja pian tämän jälkeen isä kuoli ja Tuhkimo jäi ilkeän äitipuolen sekä kahden sisarpuolen armoille.

Tarinan mukaan eräänä päivänä Tuhkimo meni luolan lähellä olevalle lammelle ja kohtasi siellä jättimäisen kultakalan. Tästä kultakalasta tuli Tuhkimon tukija ja lohduttaja ja kala pystyi myös osittain nousemaan maalle. Kerran äitipuoli sattui näkemään Tuhkimon halaavan kultakalaa ja määräsi kalan pyydystettäväksi ja valmistamaan siitä aterian.

Tuhkimon sydän särkyi. Hän suri kalaa ja pian hänen eteensä ilmestyi vuoren haltija vanhan miehen hahmossa. Haltija kehotti Tuhkimoa hakemaan kalan luut ja piilottamaan ne huoneeseensa ja aina, kun hän tarvitsisi jotain hänen tarvitsisi vain pyytää sitä luilta. 

Suuret juhlat olivat tulossa ja Tuhkimo pyysi itselleen juhlapuvun ja juhlapuku oli tehty kuningaskalastajan sulista. Hän sai myös jalkaansa kultaiset kengät. Tuhkimo nautti juhlista ja palatessaan kotiluolaansa hän kadotti toisen kultaisen kengän.

Kengän löysi yksi luolakansan miehistä, joka alkoi ihastelemaan sen kauneutta ja siroutta. Mies ajatteli, että kuningas varmaan tahtoisi tavata naisen, jonka jalkaan kenkä mahtuisi. Niin luolakansan mies matkasi naapurikuningaskuntaan kenkä mukanaan.

Kuningas ihastui kenkään ikihyviksi ja lähetti palvelijoitaan etsimään kengän omistajaa. Tuhkimo löytyi ja hän ja kuningas elivät yhdessä onnellisina elämänsä loppuun asti ja äitipuoli ja sisarpuolet jäivät katkeriksi.

Kiina ja Japani ovat surullisen kuuluisia maita kenkä ja jalkafetissistä sekä jalkojen sitomisesta. Tämä vietnamilainen / etelä-kiinalainen satu sijoittuu Tang-Dynastian aikaan eikä Kiinassa vielä tuolloin harjoitettu jalkojen sitomista. Kuitenkin tuohon aikaan kuului hyvin vahvasti pienten jalkojen ihailu.

Kiinasta käytiin kauppaa Malesiaan, Intiaan ja Indonesiaan. Näistä maista satu Tuhkimosta levisi myöhemmin myös Eurooppaan kauppiaiden mukana.

Ensimmäinen Eurooppalainen kirjallinen version Tuhkimosta ilmestyi Napolissa 1630-luvulla. Tarinan oli kirjoittanut Italialainen kirjailija Giambattista Basile. Basile on monen kuuluisimman eurooppalaisen sadun ensimmäinen kirjoittaja (Tähkäpää, Saapasjalka Kissa, Tähkäpää jne). Tuhkimo satu ilmestyi Basilen tarinakokoelmassa Il Pentamerone eli tarinoita pienokaisille (tunnetaan myös nimellä Tarinoiden Tarina). Kokoelman nimi on tarkoituksella harhaanjohtava. Basilen tarinat ovat roisia eikä niissä säästellä hurttia huumoria tai väkivaltaa ja ne ovat ennenkaikkea suunnattu aikuisyleisölle. 

Basilen Tuhkimon lähtökohdat ovat samanlaiset mitä vietnamilaisella Tuhkimolla. Tuhkimon äiti kuolee ja ruhtinas isä menee uusiin naimisiin. Pian Tuhkimo huomaa, että äitipuoli on kamala nainen ja Tuhkimo alkaa punoa juonta kotiopettajattarensa kanssa äitipuolen surmaamiseksi. Lopulta kaksi murhaavat äitipuolen. Tämän niska taitetaan raskaalla arkunkannella poikki. Juoni tihenee, kun isä menee seuraavaksi naimisiin Tuhkimon kotiopettajattaren kanssa, joka paljastuukin vielä kauheammaksi mitä aiempi äitipuoli. Tuhkimolla on yhä kaksi sisarpuolta, jotka tykkäävät pilkata Tuhkimoa, kun tämä pakotetaan istumaan tuhkien seassa mistä nimitys Tuhkimo tulee. Basilen Tuhkimon kenkä on kalossi, jossa oli paksu korkista tehty korko. Tyypillinen naisten jalkine 1600-luvun Italiassa.


Kaikista kuuluisin kirjallinen Tuhkimon version on Charles Perraultin Tuhkimo. Perraultin Tuhkimossa on kaikki Tuhkimon tunnetuimmat elementit: Lasikenkä, hyvä haltiatar, kellon lyönti keskiyöllä, sekä kurpitsat.

Perraultin Tuhkimo ei ole yhtä murhanhimoinen mitä Basilen Tuhkimo. Sen sijaan Perraultin Tuhkimo vaikutta kamalalta nössykältä. Hän on kiltti, tottelevainen, ei sano vastaan kenellekkään ja kun Tuhkimo lopulta päätyy prinssin kanssa naimisiin hän naittaa ilkeät kateelliset sisarpuolensa ylhäisiin perheisiin.

Charles Perrault oli Ranskan aurinkokuninkaan Ludwig neljännentoista hovin virallinen satu-kirjoittaja. Tuohon aikaan Ranska oli hyvin katolinen maa niin saduissakaan ei saanut olla mitään "kummallisuuksia". Perraultin satujen kohderyhmä olivat nimenomaan lapset sekä nuoret. Itse pidän kovasti Perraultin humoristisesta tarinankerronta tyylistä.

1800-luvulla Grimmin veljeksetkin päätyivät ottamaan Tuhkimon kokoelmiinsa. Aluksi he epäröivät ja pitivät siti hyvin ranskalaisena satuna, mutta veljekset heltyivät ja alkoivat saksalaistaa satua mieleisekseen. Tuhkimon maailma siirtyi suurista hoveista porvarilliseen ympäristöön ja maalaismaisemaan. Enää Tuhkimo ei enää ollutkaan ruhtinaan lapsi vaan varakkaan kauppiaan tytär. 

Grimmin veljesten Tuhkimo on astetta synkempi. Se on raaka ja aika sadistinen. Sisarpuolet hakkaavat kantapäänsä poikki, jotta lasikenkä mahtuisi jalkaan ja Tuhkimon häissä kyyhkyset (ristittyjen jumalan symboli) nokkivat sisarien silmät ja nämä elävät loppuelämänsä sokeina.

Kirjalliset sadut ovat äkkiä muuttuneet uudelleen ja uudelleen kerrottuina kansantaruiksi. Pohjoismaista löytyy yllättäen mies-puolisia Tuhkimo kertomuksia. Poika-Tuhkimo on nimeltään Tuhkimus, jolla on kateellinen isä puoli ja kaksi ilkeää velipuolta. 


Suosikki Disney animaattorini Mary Blairin konsepti-kuvituksia Tuhkimo-elokuvaan.

Tuhkimon kuuluisin elokuvaversio on todennäköisesti Disneyn Tuhkimo (josta olen kirjoittanut täällä). Vuonna 1950 ilmestynyttä animaatiota voidaan jossain määrin pitää Disney studioiden tuhkimotarinana, koska toisen maailman sodan jälkeen Tuhkimon avulla Disney yhtiöt nousivat rahapulasta. 

Disneyn Tuhkimo on minusta hyvin mielenkiintoinen psykoanalyysin kannalta. Moni pitää Tuhkimon hahmoa liian kilttinä ja tottelevaisena. Miksei hän sano vastaan? Disneyn Tuhkimo pohjautuu Perraultin satuun ja on tarinalle aika uskollinen. Mutta Disneyn Tuhkimo on hahmona vahvempi miltä näyttää.

Jos ihmistä jatkuvasti nälvitään perheen sisällä pian koko oma elämänarvo on tukahdutettu näin on käymässä Disneyn Tuhkimolle. Hän purkaa huolensa eläimille, eikä edes uskalla puhua aina toiveistaan ja unelmistaan ääneen. Elokuvassa on kohtauksia, joissa Tuhkimo keskustelee äitipuolen ja sisarpuolten kanssa. Kohtauksissa näkyy se miten Tuhkimon tekisi mieli sanoa heille vastaan, mutta hän hillitsee itsensä. Tuhkimossa alkaa näkyä kapinoinnin merkkejä.

Disney Tuhkimon äitipuoli Lady Tremaine ei ikinä näytä tunteitaan. Jos katsotte Tuhkimo elokuvien jatko-osia (jotka eivät läheskään yllä ensimmäisen elokuvan tasolle) niissä näkyy myöskin se miten Lady Tremaine ei myöskään anna Tuhkimon sisarpuolten elävän omaa elämäänsä. Lady Tremaine taitaakin olla energia vamppyyri ja hän saa energiansa ihmisten manipuloinnista.



Kerrotaan, että kohtaus, jossa haltiatarkummi taikoo Tuhkimolle juhlapuvun oli Walt Disneyn kaikkien aikojen suosikki animaatio-kohtaus

2015 ilmestyi Disneyn Tuhkimosta live-action versio, joka mielestäni oli ihan pullamössöä animaatioon verrattuna. Päähenkilöltä puuttui kokonaan animaatio-Tuhkimon kapinahenki ja äitipuolesta oli jonnekin kadonnut puhti kokonaan. 

Tuhkimosta on tehty lukemattomia elokuvaversioita ja ensimmäiset löytyvät jo ihan 1800-luvun lopusta. Omia suosikkejani elokuvien tuhkimoista  on vuoden 1997 Tuhkimo, jossa laulaja Brandi esitti Tuhkimoa ja Whitney Houston laulavaa hyvää haltiatarta.

Drew Barrymore Daniellena Ikuisesti Sinun -elokuvassa

Toinen suosikkini on Ikuisesti Sinun, jossa Drew Barrymore esitti Tuhkimo/Daniellea ja Angelica Houston oli hänen hyytävä äitipuolensa.

Tuhkimo on yksi maailman suosituimmista ja tunnetuimmista saduista. Tuhkimotarinan teema, nousu ryysyistä rikkauksiin ja usko unelmiin on sadun kantava voima ja tulee sitä varmasti aina olemaan. 

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Helavalkeat eli Toukojuhla



Näin Vappu-viikonlopun kunniaksi ajattelin kirjoittaa Vappu-juhlan alkuperästä ja, sitä edeltäneistä kevään juhlista.

Ennen kristinuskon saapumista Suomessa juhlittiin Helajuhlaa eli Toukojuhlaa. Helaa juhlittiin Toukokuun ensimmäinen ja siihen kuului laulua, tanssia, hyvin syömistä, sekä siman ja oluen juontia.

Helaa juhlitiin hedelmällisyyden juhlana, sekä kesän alkamisen juhlana. Hela-juhlaan kuului monenlaisia tapoja ja taikauskoja. Yksi tärkeimmistä Helan symboleista olivat Helan kokot eli Helavalkeat. Helavalkeita sytytettiin pitämään pahat henget poissa ja tuovan suojelusta karjalle petoeläimiltä. Toinen helan symboli on tiuku. Erityisest lapset pukivat tiukuja ja helistimiä käsiinsä ja jalkoihinsa Helana. Kilinän uskottiin tuovat karja-onnea, antavan enemmän maitoa lehmille, sekä suojelevan karjaa. 

Kristinuskon saapuessa Suomeen varhaisella Keskiajalla Hela juhla muutettiin kristittyjen juhlaksi eli Valpuriksi. Valpuri juhlan nimi tulee Pyhä Walpurgista. Devonissa eläneestä Englantilaisesta pyhimyksestä. Jos nimi kuulostaa saksalaiselta, se johtuu, siitä että Walpurga kuului saksilaiseen ylimysperheeseen.



Saksassa pakanallista Hela-juhlaa vastaa Walpurgisnacht - juhla eli Valpurin yö. Brittein saarilla juhla tunnetaan paremmin druidien Beltane juhlana. 

Valpuri juhlan muuttuessa enemmän kristityksi juhlaksi entiset pakanalliset uskomukset alkoivat saada tuomittuja piirteitä. Huhtikuun ja Toukokuun välinen yö tunnettiin Suomessa muunmuasa nimillä Valpurinyö, Taikayö sekä Noitienyö. Uskottiin, että kyseisenä yönä noidat olivat voimakkaimmillaan. Ihmiset pelkäsivät, että noidat ja pahat henget sieppaisivat lapsia ja veisivät karja-onnen. Noidilta suojauduttiin ripustamalla luuta ja lepänoksia talojen eteen.

Nykyinen Vappu rantautui Suomeen naapurimaastamme Ruotsista. 1800-luvulla niin Ruotsissa ja Suomessa kukan päivä eli Flooran päivä 13.Toukokuuta oli päivä, jolloin ylioppilaat ja työläisten ryhmät pitivät yleisiä kokouksia. 1800-luvun lopulla kokouspäivä siirrettiin Toukokuun ensimmäiseksi. Työläisten oikeuksia alettiin myös ajamaan ympäri maailmaa näin ollen Toukokuun ensimmäinen on myös kansainvälinen työläisten päivä. Vapusta tuli Suomessa yleinen vapaa päivä 1944 ja liputuspäivä vuodesta 1979 lähtien.

Vappuun kuuluu riehakas tunnelma, karnevaalit, ilmapallot, serpenttiini, sima, munkit, ylioppilaslakit, välillä myös shampanjan juonti ja lapsille järjestetään paljon naamiaisia.

Monet näistä perinteistä juontavat juurensa Toukojuhlaan. Aikaan toivottaa kesä tervetulleeksi takaisin. 

Hyvää Vappua, Beltanea ja Toukojuhlaa lukijoilleni.





lauantai 29. huhtikuuta 2017

Keijukaisten lähteillä

Suvi Niinisalo: Keijukaisten lähteillä, Atena kustannus, 2004

Suvi Niinisalon Keijukaisten lähteillä kuuluu ehdottomasti lempi-mytologia kirjojeni joukkoon. Suvi Niinisalo on taidehistorioitsija sekä keiju-mytologian asiantuntija.

Kirja alkaa tutustumalla luonnonhenkiin ympäri Eurooppaan. Aina suomalaisesta metsänhengestä Shakespearen Titaniaan. Niinisalon kirjoitustyyli on kepeä, mutta samalla asiallinen, mistä itse pidän kovasti. 

Edward Robert Hughes "Midsummer Eve" 1908
Viktoriaanisen ajan englannin kuuluisin taideryhmä pre-raphaelistit saivat taiteeseensa
inspiraation myyteistä ja kansantaruista. 

Keijukaisten lähteillä tutkii, sitä miten ihmisten mielikuva keijuista on muuttunut hyvin erilaisista hengistä pieniksi, siroiksi ja siivekkäiksi. Siihen on vaikuttanut muunmuassa J.M.Barrien Peter Pan näytelmä. Helinä-Keiju hahmon synty ja kehitys aina Disneyn Helinä-keijuiksi. Keijukaisimagon muuttumiseen on myös vaikuttanut viktoriaanisen ajan uskonnollinen puritanismi, romantiikan aika,sekä 1800-luvun kansallisaatteet. Yksi suurimmista merkittävimmistä tekijöistä oli lapsuuden tärkeyden ymmärtämien/ psykologian kehitys (lapsityövoiman käytön lopettaminen Englannissa ja muualla Euroopassa). Kehitys johti lastenkirja kulttuurin syntyyn sekä kirjankuvitustaiteen nousuun. 1800-lukua pidetäänkin yleiseti kuvitustaiteen kultakautena. 

Keijujen ulkonäköön länsimaissa on myös suuresti vaikuttanut pre-raphaelistien taideryhmä. Viktoriaanisen ajan englannissa erotiikka ja seksuaalisuus tuli pitää visusti piilossa tuon ajan tapakulttuurissa. Pre-raphaelistit keksivät keinon kiertää tapanormeja keskittymällä ammentamaan runo ja maalausaiheita myyteistä ja kansanperinteistä

Cicely Mary Barkerin kuuluisia kukkaiskeijuja. Cicelyn sisar toimi opettajana ja monesti Cicely
käytti sisarensa oppilaita keijujen malleina.

Margaret Tarrantin keijumagiaa

Viktoriaanisen ajan kaksi ehkä kuuluisinta keijutaiteilijaa olivat tuon ajan kuuluisimmat
naispuoliset kirjankuvittajat: Cicely Mary Barker sekä Margaret Tarrant. Molempien keijukuvat ovat vahvasti vaikuttaneet keijujen ulkonäköön niin kirjallisuudessa, elokuvissa ja taiteessa. 

Kirjassa on paljon kiinnostavaa tietoa kaikille, jotka pitävät keijuihin liittyvästä tarustosta ja mytologiasta. Se käsittelee laajasti ennen kristinuskon tuloa Euroopassa vallalla olleita käsityksiä keijuista ja haltioista, niihin liittyviä uskomuksia sekä taruja, joihin uskomukset perustuvat aina antiikin kreikasta, Brittein saarille ja Suomeen. Käsikädessä keijumytologian ja taruston kanssa kulkevat kuuluisat kirjat, jotka käsittelevät keijuja (Peter Pan, Cicely Mary Barkerin Big book of fairies) kuvitustaiteen synty ja kehittyminen Britanniassa ja myöhemmin Suomessa. Sekä lapsuuden ymmärtäminen ja ajatustapojen muuttuminen.

Opiskelen itse lastenkirjojen kuvittamista niin kirjassa on hyvää tietämystä lastenkirjojen sekä kirjapainon historiasta.

Kirjassa käsitellään myös keijujen muodonmuutosta  Suomessa aina vanhasta suomalaisen mytologian kalmanhenki Keijungaisen hahmosta sieväksi, pieneksi, siivekkääksi keijukaiseks. Suomeen pieni ja siivekäs keijukaishahmo saapui alunperin ulkomailta tuotujen lastenkirjojen myötä. Kirjassa mainitaan myös kuuluisia suomalaisia keijukais-satuja kuten Pessi ja Illusia, sekä niihin liittyviä kuvituksia. Myös suomessa ilmestyneitä satukokoelmia, joissa on ollut keijukaisaiheisia kuvituksia ja kuvittajia pohjoismaista, kuten Rudolf Koivu ja Elsa Beskow. 

Teos on hyvin monipuolinen ja äärimmäisen kaunis aina kultakoristeltua kantta myöten sisällön värikuvituksiin. Ehkä itse olisin toivonut keijumytologiaa muualtakin kuin Euroopasta, mutta koska aihe nivoutuu yhteen kirjankuvituksen kehitykseen Britanniassa ja Suomessa ehkä parempi näin.

Voin suositella tätä kirjaa kaikille keijujen mytologiasta ja ylipäänsä taidehistoriasta kiinnostuneilla. Sain itse kyseisen kirjan joululahjaksi vuosia sitten ja se on minulla yhä kovassa käytössä. 



sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Keiju-ovet


Olen viimeaikoina tykästynyt keju-ovien tekemiseen. 


Ne ovat niin kimaltavia ja täynnä pienen pieniä yksityiskohtia. 




tiistai 11. huhtikuuta 2017

Elävää Kuvaa: Leijonakuningas


Minun pitänee ottaa tavaksi kirjoittaa nämä animaatio-arvostelut heti katsomisen jälkeen, kun ne vielä ovat mielessä. Tänään oli vuorossa Disneyn klassikko numero 32 eli Leijonakuningas.

Juoni

Kaikki varmaan tietävät Leijonakuninkaan juonen, mutta kerrataan kumminkin. Aurinkoisilla Afrikan savanneilla Jylhäkalliolle syntyy leijonanpentu nimeltä Simba. Simban isä on arvoisa ja kunnioitettu kuningas Mufasa jä äitinsä Leijonanaaras Sarabi. Simba kasvaa leikkien parhaan ystävänsä Nalan kanssa ja saaden oppitunteja isältään. Yhdessä Nalan kanssa he joutuvat moniin tiukkiin paikkoihin. Simban setä Scar tahtoo päästä eroon veljestään ja veljenpojastaan ja punoo juonen, jossa Mufasa menehtyy ja Simba uskoo olevansa syyllinen.Scar kehottaa Simbaa lähtemään.

Nuori Simba pakenee viidakkoon ja ystävystyy pahkasika Pumban ja magnusti Timonin kanssa. Simba kasvaa viidakossa täysikasvuiseksi leijonaksi, kunnes eräänä päivänä hän kohtaa vuosien jälkeen lapsuuden ystävänsä Nalan.  Scarin käskystä leijonat ja hyeenat ovat nyt yhdessä Jylhäkallion ravintoketjun huipulla. Ruoka ja vesi ovat loppumassa. Nala yrittää houkutella empivän Simban palaamaan perheensä luokse. Simba kohtaa Paviaani Rafikin, joka auttaa tätä muistamaan isänsä ja oman itsensä. Simba palaa Jylhäkalliolle haastamaan setänsä. Leijonat, paviaani, pahkasika ja magnusti taistelevat yhdessä hyeenoja ja Scaria vastaan. Scarin loppu on brutaali. Hän joutuu hyeenoen syömäksi. Simba ottaa paikkansa Leijonakuninkaana.


Leijonanosa


 Luin jokunen vuosi sitten tutkimuksen Disneyn renesanssi kauden (1989-1999) (jotkut käyttävät myös nimitystä Disneyn toinen kulta-kausi) sekä post-present kauden (vuodesta 2010 eteenpäin)...mitenköhän tuon nyt kääntäsi..uusmodernikausi?...sukupolvien suosikeista.

Tutkimuksen mukaan suurimman osan 80-luvulla (ympäri maailmaa) syntyneiden lasten suosikki Disney animaatio on Kaunotar ja Hirviö ja suurimman (leijonanosan heh) osan 90-luvulla syntyneiden lasten suosikki Disney animaatio on Leijonakuningas. Ehkä arvaattekin viimeisimmän; suurimman osan 2000-luvulla syntyneiden lasten suosikki Disney animaatio on Frozen.

Näitä kaikkia kolmea elokuvaa yhdistää tietynlainen äärihypetys. Kaunotar ja Hirviö on tällä hetkellä kovasti pinnalla, koska siitä on vasta ilmestynyt uusi live-action version. Suurin ero kuitenkin Kaunottaren ja Hirviö sekä Leijonakuninkaan ja Frozenin välillä on se, että Kaunotar ja Hirviö..vaikka se oli ilmestyessään 1991 kaupallinen menestys, sitä ei vielä 90-luvun alussa otettu jättimäiseen kaupalliseen tuotantomyllyyn mihin Leijonakuningas joutui ja reilu kaksi vuosikymmentä myöhemmin Frozen. Yhä tänä päivänä neljä vuotta Frozenin ilmestymisen jälkeen Frozenin brandillä myydään kaikkea mahdollista.

On hyvä kysymys vaikuttaako tämä animaation brändäys tähän hypetykseen. Hankala sanoa. Ainakin omalla kohdalla tämä tutkimus menee kohdilleen, koska Kaunotar ja Hirviö on suosikkianimaationi ja olen 80-luvun lapsi. Tiedän myös todella paljon 90-luvun lapsia joiden suosikki animaatio on ehdottomasti Leijonakuningas. Mutta tiedänpä myös parikymppisen, jonka lempi Disney animaatio on Bambi ja toisen, jonka lempi Disney animaatio on Pelastuspartio Bernard ja Bianca. Niin tämä tutkimus ei todellakaan ole täysin yksiselitteinen. 

Elämäntie 

Leijonakuningas sai maailman ensi-iltansa Kesäkuun 15.1994 (Suomessa 2:s joulukuuta 1994). Tiedän, että lapsena kävimme perheen kanssa katsomassa Leijonakuninkaan ja seuraavana vuonna Pocahontasin. Olin kuitenkin niin nuori, etten muista kummastakaan katsomiskerrasta juuri mitään.

Oma isäni kuoli, kun olin todella nuori, 10-vuotias.  Ne, jotka ovat menettäneet vanhemman tai todella läheisen ihmisen hyvin nuorella iällä varmaan tietävät tunteen, että sitä elää vähän kuin jonkinlaisessa kuplassa. Itsellä ei ole oikein minkäänlaisia muistikuvia tuosta ajasta. Varmaan katsoin joitain Disney elokuvia, mutta ensimmäiset Disney muistoni liittyvät varhaislapsuuteen, kun 5-6 vuotiaana katsoin paljon Kaunotarta ja Hirviötä ja tykkäsin kovasti myös Robin Hoodista sekä Pienestä Merenneidosta. Isän kuoleman jälkeen oli pitkä tauko, jossa kaikki on sumuista ja harmaata. Vasta vuosien 1999/2000 aikoihin muistan katsoneeni Mulanin ja seuraavana vuonna Tarzanin. 

Ymmärrettävästi välttelin Leijonakuningasta sekä Bambia useamman vuoden koska ne olivat liian lähellä oman elämän tilannetta. Muistaakseni vasta ylä-aste iässä pystyi katsomaan molemmat elokuvat uudelleen. Bambi on mielestäni yksi Disneyn kauneimmista elokuvista. Pidän myös Leijonakuninkaan tyylistä, mutta Leijonakuninkaaseen liittyy monia teemoja, jotka itsessä herättävät, jonkin verran ristiriitaisia tunteita.

Ravintoketjun huippu

Leijonakuninkaan tekijät mainitsivat inspiraatiokseen Shakespearen Hamletin, sekä raamatun kertomukset Joosefista sekä Mooseksesta. Nämä raamatun tarinat eivät ole itselle kovin tuttuja niin en osaa niistä yhtä paljon sanoa mitä Shakespearesta. Hamletin ja Leijonakuninkaan yhteys on hyvinkin selvä. Hamlet kertoo Tanskan prinssistä, jonka setä on myrkyttänyt tämän kuningas-isän. Olen lukenut Leijonakuninkaasta vaikka minkälaisia analyysejä. Satututkija Jack Zipesin analyysi on jäänyt erityisesti mieleeni. Zipesin mielestä Leijonakuningas kuvaa nyky-yhteiskuntaa, jossa eriarvoisuus on avainsana. Nopeat syövät hitaat, toisin sanoen rikkaat tulevat rikkaammiksi ja köyhät köyhtyvät. Leijonakuningas myös kuvaa eriarvoisuutta, siinä miten Scar houkuttelee hyeenat seuraajikseen. "Kun vallan saan" laulun animointi-kohtaus on kuin suoraan toisen maalmansodan natsi-marsseista. 

Onko Leijonakuningas sitten satu ihmisistä eikä savannin eläimistä vai molemmista? Leijonakuninkaassa ei ole lainkaan ihmishahmoja, mutta sen teemat liittyvät ihmisyyteen. Varsinkin tämä ajatus monarkiasta Jota ei eläinlajien välillä ole. Palatakseni Zipesin ajatukseen Leijonakuninkaassa heitetään paljon vitsiä siitä, miten Leijonat ovat ravintoketjun huipulla. Voisiko tämä olla viittaus enemmänkin ihmisten maailmaan? siitä miten historian aikana monissa kuningaskunnissa veljekset saattoivat ihan yleisesti murhata toisen valtaa saadakseen. Politiikassa tapahtuu selkäänpuukotuksia ja aina on joku yksittäinen ihminen tai ihmisryhmä, joka hyödyntää muita pönkittääkseen omaa asemaansa. 

Itseä välillä häiritsee Leijonakuninkaassa tämä monarkkia/oligarkia/harvainvalta ajattelu. Se näkyy ihan näissä Leijonakuninkaan mainosjulisteissa, joissa savannin eläimet tulevat kumartamaan vastasyntynyttä leijonanpoikasta. Näin ei tietenkään luonnossa oikeasti tapahdu. 

Toisaalta Leijonakuningas on myös hyvinkin autenttinen. Leijona yhdyskunnissa naaraat hoitavat metsästyksen.  Näin tehdään myös Leijonakuninkaassa. Leijonalaumassa on yleensä 4-10 naarasta ja vain 1-2 urosta. Näin tapahtuu myös Leijonakuninkaassa. Eläinten animointi, liikkeet ja refleksit ovat hyvinkin realistisia. 

Leijonakuningas yhdistetään usein myös japanilaiseen Kimba-animaatio sarjaan. Heti Leijonakuninkaan ilmestymisen jälkeen on pohdittu, sitä kopioivatko Leijonakuninkaan tekijät osiota Kimba-animaatioista. Tekijät ovat kuitenkin kieltäneet yhteydet. Ihan mielenkiinnosta kävin YouTubesta katsomassa muutaman Kimba-jakson. Ensimmäinen yhteys Kimbaan on tietysti päähahmon nimi Simba. Simba kuitenkin merkitsee leijonanpoikasta Swahiliksi on näin ollen yleinen afrikkalainen nimitys leijonalle niin nimestä ei voi päätellä mitään. Kimba sarja kertoo valkoisesta leijonasta, Kimbasta ja tämän seikkailuista. Animaatio sarjan juoni on hyvin erilainen mitä Disneyn Leijonakuninkaan. Japanilaisessa sarjassa on muunmuassa trofee metsästäjiä ja paljon luonnonsuojeluteemoja. Osa animaatiokohtauksista kuitenkin muistuttavat paljon Leijonakuninkaan kohtauksia, sekä osa hahmoista kuten paviaanit ja pahis eli Scar leijona näyttävät samoilta.

Näin itse taide-alalla työskentelevänä voin sanoa, että lähes kaikki animaatiot ja elokuvat ja lastenkirjat, joita muksuna katselin voivat vaikuttaa alitajunnassa kuvituksiini. Leijonakuninkaan animaattorit ja käsikirjoittajat ovat todennäköisesti katsoneet Kimbaa 60-luvulla ja se on hyvinkin voinut alkaa elää omaa elämäänsä ihmisten mielissä. 

Filosofisia Mietintöjä ihmisistä, leijonista, elefanteista ja paviaaneista

Mistä pidän Leijonakuninkaassa on lähes shamanistinen ajatusmalli elämäntiestä. Mufasan sanat siitä, miten kuoleman jälkeen ruumistamme tulee ruohoa, jota antiloopit taas syövät näin kuljemme kaikki yhdessä tällä suurella elämäntiellä. Leijonakuninkaan suurimpia teemoja ovatkin kuoleman hyväksyminen olennaisena osana elämää sekä  oman tien seuraaminen.

Tiesittekö muuten, että Hakuna Matata on itseasiassa ihan oikea afrikkalainen sananlasku. Timonin ja Pumban hahmot tuovat huumorikevennyksia Leijonakuninkaaseen, mikä teemoiltaan on muuten aika synkkä elokuva. 
 Pirkka-Pekka Peteliuksen Timon taitaa kyllä olla suosikkiääneni koko Leijonakuninkaassa. Esa Saario on luonnollisesti Mufasan ääni. Saario on varmaan kymmenien Disney hahmojen isä-ääni. Aikuisen Simban ääni on Paavo Kerosuo, joka oli muunmuassa Dimitrin ääni Don Bluthin Anastasiassa. 

Ehkä itse kaipaisin Leijonakuninkaaseen enemmän syvempää otetta eläinten käyttäytymiseen. Leijonien käyttäytyminen on hyvinkin autenttsesti kerrottu. Mutta ikävä kyllä hyeenat ovat osittain Leijonakuninkaan takia saanet huonoa mainetta, jota ne eivät ole ansainneet. Myös kohtaus, jossa Simba ja Nala lähtevät seikkailemaan elefanttien hautausmaalle on jäänyt mietityttämään. Paikkaa, jonne elefantit menevät kuolemaan pidetään myyttinä, mutta se taasen on totta, että elefantit surevat menehtyneitä lauman jäseniä.

Tekijöiden inspiraatio raamatun tarinoista näkyy myös tässä jatkuvassa kuoleman (ja tietyllä tasolla jälleensyntymän) teemassa mikä Leijonakuninkaassa on. Elefanttien hautausmaa, Mufasan viisaudet elämäntiestä ja jatkuvuudesta, auringonvalon lankeaminen hallintoalueen ylle, Simban näyt isästään pilvissä ja tähdissä ja uskomus esi-isien asumisesta tähdissä. 

Tuleee mieleen tämä Simban, Timonin ja Pumban keskustelu. 

"mä olen aina luullut, että ne on palavia kaasupalloja miljoonien kilometrien päässä"

"minulle kerrottiin kauan sitten, että esi-isiemme henget asuvat noissa tähdissä"

"yritätkö sä sanoa, että kasa kuninkaallisia raatoja töllää meitä"

Tämä tahtoo vielä korostua kohtauksissa, joissa Simba yrittää etsiä Mufasan "henkeä" niissä soi musiikkina uskonnolliset hymnit. Ne sittain luovat hartaan tunnelman, mutta kieltämättä välillä ne kuulostavat jopa hieman uhkaavilta. Kuvastokin on hieman uskonnollista. Itselle tulee mieleen Mooseksen kohtaamiset kristittyjen jumalan kanssa erämaassa.  (vaikken kuulu kirkkoon, olen minä sen Egyptin prinssin pari kertaa nähnyt). 

Hymnejä lukuunottamatta Leijonakuninkaassa on hyvinvaikuttavaa musiikkia. Elton Johnin säveltämät Circle of Life ja Can you feel the love tonight. Suomeksi ne ihanasti esittää Anneli Saaristo.

Oma suosikkilauluni Leijonakuninkaassa on "Kunhan kruunun saan kuninkaan". Se johtuu, siitä, että rakastan afrikkalaisia rumpuja (tämän takia Tarzan kuuluu lempianimaatioihini) laulu on muutenkin aika hilpeä. Se kertoo myös aika paljon Simban hahmosta, miten hän oli pentuna hieman ylimielinen ja ei ihan kypsä hallitsijaksi. Animaatio-kohtaus itsestään tuo mieleeni yhden toisen suosikkianimaatioistani Kolme Caballeroa ihan vain värikkyyden ja sekopäisyyden takia. 

Leijonakuninkaassa on paljon yksittäisiä laulupätkiä jotka on jäänyt mieleen on Zasun luuvankilassa laulama kookospähkinöitä mulla tässä on diidii laitan riviin kaikki pähkinät. Suuret pienet ja pääsi kokoiset.

Sitten tietysti:

Viidakossa näin viidakossa nukkuu jellona. En kuule sinua anna tulla IiiiiiIIII Pumbapambueee!

Hula hula syömään nyt OI!

Minulla on muutama suosikkihahmo leijonakuninkaassa.Timonin jo mainitsinkin. Pidän myös Mufasasta ja varsinkin Mufasan elämänfilosofiasta, näen itse maailman hyvin samalla tavalla. Lempihahmoni Leijonakuninkaassa on kuitenkin yllätys yllätys Rafiki!

Koska mikään ei voita paviaanipoppamiestä, joka osaa kung futa ja harjoittaa mindfulnesia. 



















Mitä mieltä olet? Onko Leijonakunkku tarina ihmisten itsekkyydestä vai nuoren leijonan matka aikuisuuteen? menikö tämä taas liian filosofiseksi...en voi sille mitään folkloristi mikä folkloristi  Hakuna Matata.



sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kevät Ale


Verkkokaupassani on kevät ale aina maaliskuun viimeiseen päivään asti. 40 % alennus kaikista yli 25euron ostoksista. https://holvi.com/shop/keijukammari/

lauantai 11. maaliskuuta 2017

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Hyvää Naistenpäivää

Hyvää Naistenpäivää!

Täss'on nainen tuulen tuoma 
tuulen tuoma ve'en vetämä 
meren aaltojen ajama 
meren tyrskyn työntelemä 

Kuin mie käynen laulamahan 
laulan mie meren mesiksi 
suoloiksi meren somerot 
meren hiekat hernehiksi 

Yhen vyöni vyötännällä 
yhen paitani panolla 
solkeni solittamalla 
polkimeni painamalla 

Nouse luontoni lovesta 
syntini syvästä maasta 
syntini syvästä maasta 
haavan alta haltiainen.

Hedningarna
"Täss' on nainen"

Tämä taitaa muuten olla naiseuden nostatus loitsu 


Saamelaisen Mytologian Jumalat (video)


Videoon saa myös suomeksi tekstitykset. 

tiistai 7. maaliskuuta 2017

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Pinokkio luonnoskirjassa


Koulussa on tänä keväänä projektina kuvittaa Pinokkiota. Niin tässäpä näitä on. Täytyy sanoa, että Collodin tarina ei ole koskaan kuulunut lempikirjoihin, mutta hahmoa on ollut yllättävän antoisaa kuvittaa.

Vesivärit ja luonnoskirja. 





sunnuntai 26. helmikuuta 2017

lauantai 25. helmikuuta 2017

Nuutti (video)



Ei ihan Nuutiksi kerennyt tämä video valmistua, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Elävää Kuvaa: Tuhkimo II Unelmien Prinsessa




Taas on tullut katsottua Disney jos toinenkin. Viimeisin elokuva, jonka katsoin oli Tuhkimo II Undelmien Prinsessa. Olen tämän animaation viimeksi katsonut, joskus vuosia, sitten Disney Chanelilta. Mutta eipä haittaa. Varsinkin, kun viimeksi kirjoitin Tuhkimosta. Tuhkimolle on tehty kolme jatko-osaa. Tämä Unelmien Prinsessa, sekä Taikansa kutakin.

Unelmien Prinsessa kertoo Tuhkimon elämästä palatsissa, sekä tämän uudesta roolista Prinsessa Tuhkimona. Elokuva on jaettu kolmeen jaksoon. Alunperin jaksot suunniteltiin tv-sarjaa varten nimeltä Cinderella Stories, mutta syystä tai toisesta jaksoista kehiteltiin elokuva. Tämän takia animaatio on lähinnä episodimainen. Elokuva on ilmestynyt 2002 suoraan dvd:lle.

Juoni

Hiiret ja haltiatarkummi kertovat toisilleen tarinoita linnassa ja hiiret päättävät yllättää Tuhkimon tekemällä tälle kirjan heidän yhteisistä seikkailuistaan, siitä asti, kun he muuttivat asumaan kuninkaan linnaan.

Ensimmäisessä tarinassa kerrotaan, siitä miten Tuhkimon kontolle jäi juhla-illallisen järjestäminen. Samalla Tuhkimo joutuu prinsessa-tunneille. Tämän ohjaajaksi valikoituu ylimielinen hovirouva nimeltä Prudence. Tuhkimo luonnolleen uskollisena, kuitenkin päätyy tekemään asiat omalla tavallaan. Hän kutsuu juhliin kyläläisiä. Heittää luumukiisselin hiiteen ja tilalle saadaan suklaavanukasta ja juhlista tulee suurmenestys.

Toisessa jaksossa Tuhkimon hiiri-ystävä Vili tuntee itsensä ulkopuoliseksi, nyt kun Tuhkimo on prinsessa eikä tällä ole aikaa enää hiiriystävilleen. Epätoivon puuskassa VIli toivoo olevansa ihminen ja haltiatarkummi totetuttaa tämän toiveen. Mutta ihmisenä Vili alkaakin kaivata hiiren elämää. 

Kolmannessa osassa "Epätavallinen romanssi" (tunnetaan myös nimellä Anastasian tarina). Toinen Tuhkimon turhamaisista sisarpuolista ihastuu paikalliseen leipuriin. Tuhkimo auttaa Anastasiaa tulemaan enemmän sinuksi oman itsensä kanssa ja lopulta tämä alkaa, jopa kapinoimaan dominoivaa äitipuoltaan vastaan.

Kummallisuuksia ja ihanuuksia

Mielestäni näissä kaikissa olisi ollut hyviä elementtejä yhtenäiseen elokuvan. Harmillisesti jaksot eivät ole kovin yhtenäisiä.

Pidän, siitä että Tuhkimon hahmo pysyy juuri sellaisena mitä Tuhkimo on. Kilttinä, ystävällisenä ja samaan aikaan voimakastahtoisena. Ensimmäisessä jaksossa, minua kummastutti kovasti, miten mekon väri vaihtui koko ajan.

Kun Prinssi ja Tuhkimo palaavat häämatkalta mekko on vaaleanpunainen.




Ensimmäisen jakson lopussa tanssiaisissa mekko onkin yllättäen mintunvihreä. 


Toisen jakson huvipuisto juhlissa mekko onkin keltaisen ja beigen sävyissä. 


Viimeisessä jaksossa Tuhkimo on palannut valkoiseen/vaaleansiniseen sävyyn, joka kieltämättä sopii hänelle parhaiten. 

Ensimmäisessä osassa Tuhkimosta näkyy miten turhautunut hän on, kun hoviväki yrittää muokata hänestä, jotain muuta. Prinssin hahmo jää jälleenkerran hieman valjuksi. Hän matkustaa heti elokuvan alussa muualle, eikä häntä paljoa näy. Alussa kuvataan Tuhkimon yksinäisyyttä ja eristyneisyyttä. Tuhkimon hahmoon välillä toivoisi lisää särmää, mutta Tuhkimo on prinsessana aikamoinen viilipytty. 

Toinen osa oli mielestäni ehkä kaikista turhin. Pidän kovasti Tuhkimon hiiriystävistä, mutta Vilin kohellukset ihmisenä eivät oikein tuo hahmoon mitään uutta. Sain muuten selville, että pinkkiin pukeutuva hiiri-neito on nimeltään Mary. Suomenkielistä nimeä en tiedä (ehkä joku teistä tietää). Tuhkimon katson mieluiten suomeksi, mutta näissä jatko-osissa ei itseä haittaa katsoa enkuksi. Vili on englanniksi Jaq ja Huli on Gus. Kutsuvatko hiiret muuten englanninkielisessä versiossa Tuhkimoa lempinimellä Cinderelly? Se on aika söpö.

Viimeinen jakso, jossa Anastasia ihastuu leipuriin on ehkä kaikista kehityskelpoisin. Itselle huvittavinta tässä jaksossa on Luciferin tyylikäs muodonmuutos, kun tämä yrittää tehdä vaikutuksen hovikissa Pom-Pomiin. Miksei näissä Tuhkimo elokuvissa voi olla yhtä kilttiä kissaa? Lucifer on kyllä ihana tuhma katti. 



Leipurin ja Anastasian romanssi on aika hellyyttävä. Jaksossa näkyy myös Lady Tremainen päättäväisyys saada tyttärensä hyviin naimisiin hinnalla millä hyvänsä. Tämä ei tietenkään vo hyväksyä leipuria tyttärelleen. Tuhkimon yritys opettaa Anastasiaa hymyilemään on huvittavaa seurata. Jos tällä leipurilla olisi yhtään isommat silmät ja karvavaatteet meillä olisi siinä Kristoffin 2D versio. 


Mitä mieltä sinä olet Tuhkimon jatko-osista?

Minusta ne ovat ihan ok, mutta eivät kyllä missään vaiheessa saavuta alkuperäisen elokuvan nyansseja.