tiistai 26. joulukuuta 2017

20 vuotta Harry Potterin taikamaailmaa

Brittiläisen kuvittaja Jim Kayn taidetta Harry Potter ja viisasten kiven kuvitettuun juhlaversioon

Olen tänne blogiini kirjoittanut pakanuuteen ja myytteihin liittyvistä kirjoista ja ajattelin vaihteeksi alkaa myös kirjoittamaan fiktiivisistä kirjoista, jotka jollain tapaa liittyvät pakanuuteen ja noituuteen. Tämä vuosi on ollut merkittävä, siitä on nimittäin 20 vuotta, kun ensimmäinen Harry Potter kirja julkaistiin. Tämä sarja onkin hyvä aloittaa näillä lasten ja nuorten kirjallisuuden klassikoilla.


Harry Potter ja viisasten kivi

Brittinäyttelijä Stephen Fry:n sanoin klassikko jo syntyessään. Tämä skotlantilaisen esikoiskirjailija JK Rowlingin nuorelle yleisölle suunattu fantasiakirja ilmestyi 1997.

Juoni: Harry Potter asuu Likusteritiellä Petunia-tätinsä, Vernon-setänsä ja Dudley-serkkunsa kanssa. Sukulaiset hyljeksivät kummallista orpo-poikaa. Kun Harry 11-vuotis syntymäpäivä alkaa lähestymään kummallisten tapahtumien ketju alkaa. Harrylle saapuu kasakaupalla kirjeitä, mutta Vernon-setä ei anna tämän lukea niitä. Lopulta perhe lähtee kirjeitä pakoon kaukaiselle saarelle, mutta Harryn syntymäpäivänä puolijättiläinen nimeltä Hagrid saapuu ja kertoo Harrylle, että tämä on velho ja, että kirje on kutsu Tylypahkaan, velhojen ja noitien kouluun. Tästä alkuu suuri seikkailu. Harry saa selville, että hänen äitinsä ja isänsä eivät kuolleet auto-onnettomuudessa, vaan he olivat noita ja velho, jotka kuolivat julman lordi Voldemortin käsissä ja Harry pienenä vauvana tuhosi Voldemortin. Harry saapuu Tylypahkaan, josta tulee hänelle ensimmäinen oikea koti. Hänet lajitellaan Rohkelikko-tupaan. Harry ystävystyy Ron Weasleyn ja Hermione Grangerin kanssa ja aloittaa avoimen vihanpidon Luihuisten tuvan Draco Malfoyn kanssa.  Ensimmäisenä vuonnaan Harry opiskelee muodonmuutosta, loitsuja, taikajuomia ja tietysti lentämistä. Koulun kirjavaan henkilökuntaan kuuluvat mahtava velho; rehtori Dumbledore, kotkan silmät omaava Matami Huiski, tuima muodonmuutosten opettaja Professori McGarmiva, sekä Harrya inhoava taikajuomamestari Severus Kalkaros. Harry, Ron ja Hermione tempautuvat heti ensimmäiseen suureen koetukseensa, kun he sekaantuvat viisasten kiven etsintään. Kiven on napannut Voldemort, joka etsii yhä keinoa tuhota Harry Potter. 

Harry Potteria ja viisasten kiveä voidaan pitää myös kirjoittajansa Joanne Rowlingin menestystarinana. Rowling kertoi kirjoittaneensa kirjaa vuosien 1990-1995 välillä. Tuona aikana hän kerkesi mennä naimisiin, erota, tulla raskaaksi,  kärsiä masennuksesta, työttömyyskierteestä sekä pitää huolta vakavasti sairaasta äidistään, joka menehtyi kirjoittamisprosessin aikaan. Vuoden 1996 aikana Rowling yritti kaupata teostaan lähes kaikille Britannian kustannustaloille. Lopulta kirjan julkaisi lontoolainen kustannusyhtiö Bloomsbury keäskuussa 1997. Kirja nousi heti Britanniassa suureen suosioon. Se voitti National Book Award palkinnon, eli vuoden parhaan Brittiläisen kirjan palkinnon, sekä British Book Awardin vuoden lastenkirjan. Vuonna 1998 viisasten kivi julkaistiin Yhdysvalloissa ja ympäri Eurooppaa. Tähän mennessä se on käännetty 67lle kielelle ja pitää hallussaan useimmille kielille käännetyn yksittäisen lastenkirjan maailmanennätystä. 

Aloin lukemaan Harry Pottereita vuonna 1998, jolloin satuin itsekkin olemaan 11-vuotias ja täytyy myöntää, että se oli rakkautta ensilukemalta. Ensimmäinen kirja on itselle tärkeä. Se johdattaa lukijan Harry Potterin maagiseen maailmaan. Ehkä juuri sen takia, että ensimmäisessa kirjassa Harry alkaa ymmärtämään taikuutta ja näkee sitä ensimmäisen kerran ja se on hänelle upeaa ja ihmeellistä, samanlainen olo tulee myös lukijalle. Tunnetta ei tavoita enää samalla lailla seuraavissa kirjoissa, joissa taikuudesta onkin tullut Harrylle jo arkiseen elämään kuuluva osa. 

                                                 Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Juoni: Harry Potter ja salaisuuksien kammio on edeltäjäänsä jännittävämpi ja tummasävyisempi. Harry aloittaa toisen vuotensa Tylypahkassa velhojen ja noitien koulussa. Kirjassa esitellään myös ensimmäistä kertaa Ronin perhettä ja Ronin kotia Saukkoluodolla. Voldemortin uhka tuntuu voimistuvan varsinkin, kun koulussa alkavat salaperäiset hyökkäykset jästisyntyisiä kohtaan. Käärmeskieltä puhuva Harry alkaa kuulla ääniä seinistä. Helpotusta elämään ei tuo uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Gilderoy Lockhart, joka nauttii omasta kuuluisuudestaan ja kuuluisan Harry Potterin seurasta. Kaksintaistelukerhossa koulutovereille selviää, että Harry osaa puhua käärmeille ja pian hänen epäillään olevan hyökkäysten takana, sekä Luihuisen tuvan perustajan Salazar Luihuisen kaukainen lapsenlapsi. Kultainen kolmikko epäilee, että Luihuisten Draco Malfoy tietää enemmän kuin muut ja pian Hermione alkaa valmistamaan monijuomalientaä kolmannenkerroksen tyttöjen vessassa. Juoni tihenee, kun Ginny Weasley kaapataan ja Harry ja Ron lähtevät mystiseen salaisuuksien kammioon pelastamaan tätä. 

En lapsena hirveästi pitänyt salaisuuksien kammiosta, jonka loppuosa on varsinkin aika synkkä. Aikaa myöten aloin pitämään kirjasta enemmän. Varsinkin itserakkaasta Gilderoy Lockhartista, joka on ehdottomasti yksi suosikkini Harry Potter hahmoista ja ihanan julma Korpinkynnen kasvatiksi. Myös koulutovereiden pelko Harryn yhteyksistä salaisuuksien kammioon kuvaa realistisesti koulumaailman juoruilua. Hermionen ja Ronin ystävyys ja tahto pysyä Harry rinnalla muistuttavat lukijoita ystävyyden tärkeydestä. Myös Harryn kaipuu normaaliin kotielämään tulee esiin kakkoskirjassa, siinä miten hän nauttii parhaan kaverinsa Ronin perheen seurasta näiden kodikkaassa Kotikolossa ankeiden Dursleyllä vietettyjen vuosien jälkeen. 



                                                   Harry Potter ja Azkabanin vanki

Juoni: Komenteleva Marge-täti saapuu Dursleylle vierailulle. Marge-täti ei rakasta mitään muuta enemmän kuin nälviä Harrya ja soppahan, siitä syntyy. Marge-täti paisuu, kuin ilmapallo ja Harry päättää lähteä pois tätinsä ja setänsä luota. Mutkia tulee matkaan, kun hän heti alkuunsa törmää isoon mustaan koiraan. Poimittaislinja poimii Harryn mukaansa vie hänet Viistokujalle. Siellä Harry törmää itse taikaministeriin Cornelius Toffeeseen, joka vaatii Harryä jäämään Vuotavaan Noidankattilaan. Harry kuulee, että vaarallinen Voldemortin kannattaja Sirius Musta on vapaalla ja etsii Harryä. Lukuvuosi alkaa ja turvatoimia on lisätty. Velhovankila Azkabanin kammottavat vartijat ankeuttajat vartioivat nyt Tylypahkan portteja. Harry saa uuden lempiopettajan Remus Lupinin, joka tulee opettamaan pimeyden voimilta suojautumista. Ronilla ja Hermionella on riitaa lemmikeistä, kun Koukkujalka kissa yrittää pyydystää Ronin ikälopun Kutka-rotan. Sattuman kautta Harry kuulee, että Sirius Musta oli hänen isänsä paras ystävä ja on myös Harryn kummisetä. Kaikista pahinta on kuitenkin se, että Musta kavalsi Harry vanhemmat Voldemortille. Eräänä yönä musta koira raahaa Ronin metsään ja Harry ja Hermione lähtevät pelastamaan tätä. Seikkailussa, johon kuuluu ajankääntäjä, ihmissudeksi muuttunut opettaja, useampi animaagi ja tajunsa menettänyt taikajuomamestari selviää, että Sirius oli kaiken aikaa syytön ja hetken ajan Harry uskoo, että tulevaisuudessa hän voisi saada oikean kodin, jossa asua kummisetänsä kanssa.

Azkabanin vanki on varmaan kaikkien aikojen suosikkini Harry Potter-kirjoista. Siinä on paljon huumoria ja esitellään paljon ihania uusia hahmoja.  Kesy ihmissusi Remus Lupin ottaa Harryn siipiensä suojaan ja samalla Harry oppii enemmän isästään ja perheestään. Kapinallinen Sirius myös muistuttaa Harrya itseään. Molemmat ovat valmiita ottamaan riskejä toisten vuoksi, eivätkä aina ajattele asioita täysin loppuun. Dumbledoren rooli Harryn auttajana ja hyväntekijänä korostuu kolmannessa kirjassa. Tämä paljastaa pojalle asioita tämän synkästä tulevaisuudesta ja antaa tämän kokeilla rajojaan. Severuksen ja Siriuksen vanhat kaunat selviävät enemmän viidennessä kirjassa. Kolmannessa kirjastaa ilmenee lähinnä näiden kahden ilmiselvä vihanpito. Komiikkaa tuovat Harryn hallitsemattomat taikuudet, Ronin puhelinsoitto Vernon-sedälle, sekä ennustamisopinnot, joiden opettaja Sibylla Punurmio aiheuttaa närkästystä erityisesti käytännölliselle Hermionelle. Kaikenkaikkiaan mahtavaa lukemista! 



                                                    Harry Potter ja liekehtivä pikari

Juoni: Liekehtivä pikari tuo uudenlaista dynamiikkaa Harry Potterin maailmaan. Nyt 14-vuotias Harry aloittaa neljännen vuotensa Tylypahkassa. Mutta, sitä ennen Harry, Hermione ja Ron perheineen lähtevät katsomaan huispauksen maailmanmestaruus ottelua. Irlanti voittaa, mutta Bulgarian kuuluisa etsijä Viktor Krum nappaa siepin. Illalla tapahtuu kauheita. Kuolonsyöjät tulevat ensimmäistä kertaa esiin 14 vuoteen ja leijuttavat kaikista tietämättömiä jästejä. Tylypahkassa järjestetään kolmivelhoturnajaiset ja Tylypahkan lisäksi kaksi muuta velhokoulua osallistuvat, Beaxbatons sekä Durmstrang. Tylypahkan ottelijaksi valitaan komea Puuskupuh Cedrig Diggory, kaunis veela Beauxabaton´sista ja Durmstrangin ottelija on tietysti Viktor Krum. Pikari sylkäisee vielä neljännen nimen. Harrysta tulee ylimääräinen kilpailija eikä hän tiedä kuka on juonen takana. Tämä ajaa Harryn ja Ronin ensimmäistä kertaa riitoihin, jonka pojat kuitenkin onneksi onnistuvat selvittämään. Ensimmäinen koetus on kultamunan hakeminen lohikäärmeeltä. Harry saa yllättävää apua, sekä uudelta pimeyden voimilta suojautumisen opettajalta Villisilmä Vauhkomieleltä sekä Ludo Bagmanilta, huispauskisojen järjestäjältä. Cedrig vie Harryn pitkäaikaisen ihastuksen Cho Changin ja Viktor Krum vie Ronin ikiaikaisen ihastuksen Hermionen joulutanssiaisiin. Harry ja Ron joutuvat tyytymään Patilin kaksosiin.  Tanssiaiset eivät ole Harrylle ja Ronille hauska tapahtuma. Molemmat vain mököttävät.  Toisessa koetuksessa Harryn täytyy sukeltaa Tylypahkan järveen ja pelastaa Ron. Sankarillisena ihmisenä Harry tahtoo pelastaa kaikki koetuksen "uhrit". Kolmas koetus on labyrintti, jonka sydemessä Harry matkaa hautausmaalle, jossa pimeyden lordi syntyy uudelleen. Eeppisessä taistelussa Cedrig Diggory murhataan ja Harryn onnistuu vielä kerran paeta lordi Voldemortilta.

Liekehtivä Pikari vie lukijan astetta verran synkempään suuntaan. Huispauksen maalmanmestaruuskisat ovat nautittavaa luettavaa kaikkine pienine yksityiskohtineen ja Harryn viettämä aika kotikolossa. Ronin ja Harryn riita ja Ronin kateus Harrya kohtaan kuvataan hyvin realistisesti ja varsinkin näiden sopiminen ensimmäisen koetuksen jälkeen. Harry saa aina enemmän huomiota mitä Ron ja yleensä Ron antaa sen mennä ohi korvien, mutta hänkään ei ymmärrä miksi pikari syöttää Harryn nimen ellei Harry ole sitä sinne itse laittanut.  Molemmat ovat hyvin samaistuttavia hamoja. Kumpikin ovat kohtalaisen suosittuja Rohkelikkojen parissa, mutta  kummallakaan ei lopulta ole hauskaa joulutanssiaisissa. Niin se on, että kirjallisuudessakaan ei täydellinen hahmo, ole täydellinen, jos elämä on pelkkää onnea ja autuutta. Ehkä rakastamme Harry Pottereiden hahmoja näiden vikojen takia. 



                                                    Harry Potter ja Feeniksin Kilta

Juoni: Heti kirjan alussa Harry pelastaa serkkunsa Dudleyn ankeuttajien kynsistä. Tylypahkassa on (jälleen kerran) uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Dolores Pimento, joka heti alkuunsa ottaa Harryn hampaisiinsa. Rouva tykkää pukeutua pinkkiin, pitää kissalautasia seinällä ja tykkää fyysisistä rangaistuksista. Sanomattakin selvää, että kyseessä on kuolonsyöjä. Hermione saa ajatuksen kerhosta, jossa Harry opettaisi pimeyden voimilta suojautumista ja näin saa alkunsa Albuksen kaarti (englanniksi Dumbledore´s Army). Harry tutustuu myös kummisetänsä kotitaloon, jossa feeniksin kilta pitää majaansa. Dumbledore määrää Kalkaroksen opettamaan Harrylle okklumeusta, koska Voldemort on keksinyt sen, että Harry pystyy näkemään hänen mieleensä. Harry ei kuitenkaan tahdo oppia okklumeusta varsinkaan, kun, sitä opettaa hänen inhoamansa Kalkaros. Harry näkee ajatusseulassa nuoren isänsä kiusaamassa Kalkarosta ja tämän myötä Harryn mielikuva taikajuomamestarista ja isästään muuttuvat.  Voldemort käyttää Harryn ja hänen mielensä yhteyttä hyväkseen ja saa tämän uskomaan, että hän on napannut Siriuksen ja kiduttaa tätä taikaministeriössä. Harry ja osa Albuksen kaartista lähtevät taikaministeriöön, josta he löytyvät kaamean ennustuksen, joka kertoo Harryn lopullisen kohtalon. Feeniksin kilta, Albuksen kaarti taistelevat kuolonsyöjiä vastaan. Bellatrix Lestrange surmaa serkkunsa Siriuksen. 

Viides Potter kirja on mielestäni kirja-sarjan synkin ja se on paikoitellen, jopa ahdistava. Harry käyttäytyy, kuin tyypillinen teini-ikäinen. Hän riitelee ystäviensä kanssa ja uskoo aina olevansa oikeassa (onneksi sankarimme kasvoi tämän vaiheen yli). Kirjassa esitellään uusia hahmoja. Kaamottava Dolores Pimento, joka tekee paluun seitsemännessä kirjassa. Minulle tuli lievästi pahoinvoiva olo, kun luin kohtauksen, jossa Harryn käsivarteen ilmestyi teksti en saa valehdella tämän ollessa Pimennon jälki-istunnossa. Muita uusia hahmoja ovat Mundungus Fletcher, Nigeas Phinellus sekä Tonks, joka on yksi kaikkien aikojen suosikki Harry Potter-hahmojani. Voi, kun minäkin voisin ajatuksella vaihtaa hiusten väriä. Viides kirja on surullistakin surullisempi. Harry menettää kummisetänsä Siriuksen, josta oli tullut hänelle hyvin läheinen. Viides ja seitsemäs kirja ovat sellaisia, joita lukiessa olen itkenyt tuntitolkulla.

                                                    Harry Potter ja puoliverinen prinssi

Harryn kuudes lukuvuosi alkaa sutjakkaasti, kun itse rehtori Dumbledore tulee noutamaan häntä Dursleylta. Harry saa uuden taikajuomamestarin Horatius Kuhnusarvion, jonka hän ja Dumbledore onnistuvat houkuttelemaan eläkepäiviltä takaisin Tylypahkaan. Severus Kalkaroksesta tulee uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja. Harrysta tulee Rohkelikon joukkueen huispauskapteeni ja Harry alkaa käydä Dumbledoren yksityistunneilla oppiakseen mahdollisimman paljon Voldemortin menneisyydestä. Käy ilmi, että Voldemort teki seitsemän hirnyrkkiä, joihin hän piilotti osia sielustaan. Harryn tulee tuhota kaikki hirnyrkit ja, sitten hän voi lopullisesti tuhota pimean lordin. Ensimmäinen hirnyrkki oli Tom Valedron päiväkirja, jonka Harry tuhosi toisena vuotenaan salaisuuksien kammiossa. Harryn tunteet Ginny Weasleyta kohtaan syvenevät. Ron alkaa seurustelemaan Lavender Brownin kanssa, mikä saa Hermionen mustasukkaiseksi. Ron juo vahingossa Dumbledorelle tarkoitettua myrkkyä ja Harry onnistuu pelastamaan Ronin syöttämällä besoaarin tälle. Lavender jättää Ronin, kun tämä mumisee Hermionen nimeä sairaalasiivessä. Harry ja Dumbledore matkaavat mystiseen luolaan, jonne Dumbledore uskoo Voldemortin kätkeneen hirnyrkin. He saavat medaljongin, mutta kun he palaavat Tylypahkaan, koulun yllä komeilee pimen piirto. Dumbledore luo kokovartalolukon Harryyn ja pian tähtitornissa on kuolonsyöjiä. Voldemort on käskenyt Draco Malfoyn tappamaan Dumbledoren. Draco ei pysty. Niinpä Kalkaros tekee sen hänen puolestaan. Kuolonsyöjät onnistuvat pakenemaan ja kirja päätty Dumbledoren hautajaisiin. 

JK Rowlingin on jotekin onnistunut, tappamaan lähes, jokaikisen suosikkihahmoni Harry Pottereista. Kuudennessa kirjassa lähtee suosikki-velhoni Dumbledore. Syistä, joita en oikein osaa sanoiksi pukea puoliverinen prinssi kuuluu suosikki-pottereihini. Siinä syvennetään lisää Kalkaroksen menneisyyttä ja ymmärtämällä enemmän, sekä oman perheensä, Feeniksin killan jäsenten sekä Voldemortin menneisyttä Harry oppii enemmän itsestään ja valmistautumaan tulevaan tehteväänsä. Tuhota Voldemort lopullisesti. Kirjassa on paikoitellen kevyt tunnelma. Orastavien romanssien kuvaukset, lemmenjuoma-vitsit, Fredin ja Georgen perustama Weasleyn Welhowitsit tuovat tasa-painoa Voldemortin yhä konkreettisemmalle uhkalle. 

                                                   Harry Potter ja kuoleman varjelukset

Harry tekee sovinnon Dudley-serkkunsa kanssa ja hyvästelee setänsä ja tätinsä. Joukko Feeniksin killan jäseniä tulevat hakemaan Harryn Likusteritieltä, muuttaen muotoaan monijuomaliemellä Harryiksi. Pakomatkalla George Weasley menettää toisen korvansa ja Villisilmä Vauhkomieli surmataan. Kotikolossa juhlitaan Bill Weasleyn ja Fleur DelaCourin häitä. Kuolonsyöjät hyökkäävät häihin ja Harry, Ron ja Hermione onnistuvat pakenemaan Lontooseen  ja piiloutuvat Siriuksen vanhaan kotitaloon, jonka tämä testamenttasi Harrylle. Hirnyrkkien etsintä alkaa. Yksi on Harryn vanhalla vihollisella Dolores Pimennolla. Voldemort on ottanut Taikaministeriön valtaansa ja mutkien kautta Harry, Ron ja Hermione onnistuvat nappaamaan hirnyrkin, mutta eivät onnistu tuhoamaan sitä. Hirnyrkki yrittää usuttaa käyttäjänsä itseään vastaan ja aiheuttaa eripuraa kolmikon välillä. Harry ja Hermione matkaavat Godrikin notkoon, missä he uskovat Rohkelikon miekan olevan, mutta kyseessä onkin pimeän lordin laatima juoni. 

Harry kohtaa metsässä naarashirven, joka johdattaa hänet talviselle metsälammelle. Hirnyrkki yrittää kuristaa Harryn ja Ron pelastaa hänen henkensä ja lopulta tuhoaa hirnyrkin Rohkelikon miekalla. Kolmikko kuulee Ksenofilius Lovekivalta kuoleman varjeluksista ja sen, että näiden ystävä Luna on kaapattu.  Kaapparit saavat kolmikon kiinni. Bellatrix Lestrange kiduttaa Hermionea Malfoyn kartanossa. Kotitonttu Dobby pelastaa Harryn ja tämän ystävät oman henkensä uhalla. He hautaavat Dobbyn meren rannalle. Malfoyn kartanosta saamillaan tiedoilla Harry, Ron, Hermione ja Lujihaka maahinen murtautuvat velhopankki irvetaan etsimään Helga Puuskupuhin kuppia. Hirnyrkin löydettyään he onnistuvat pakenemaan vartijalohikäärmeen selässä. Kolmikko matkaa takaisin Tylypahkaan, jossa he uskovat loppujen hirnyrkkien olevan. Samaan aikaan kuolonsyöjät ovat vallanneet Tylypahkan. Viimeinen taistelu alkaa. Usea feeniksin killan jäsen saa surmansa kuolonsyöjien käsissä, mutta niin saa myös moni kuolonsyöjä. Molly Weasley tuhoaa Bellatrix Lestrangen mikä on kova isku Voldemortille. Voldemort surmaa Severus Kalkaroksen, jonka toiminta Dumbledoren kätyrinä paljastuu. Harry kohtaa Voldemortin kielletyssä metsässä. Kuolemanporteilla Harry käy viimeisen keskustelunsa Dumbledoren kanssa. Harry palaa tajuihinsa ja seljasauvan avulla onnistuu lopulta tuhoamaan Voldemortin. Kirjan loppu-prologissa Harry, Ron, Hermione ja Ginny ovat vanhempia Tylypahkan asemalaiturilla viemässä omia lapsiaan Tylypahkan pikajunaan. Harryn arpeen ei ole sattunut vuosiin.

Aikoinaan, kun Harry Potter ja kuolemanvarjelukset ilmestyi tietoisesti päätin olla  lukematta englanninkielistä versiota ja odotin vuoden suomenkielistä käännöstä. Ette voi arvatakkaan, miten hankalaa oli yrittää vältellä juonipaljastuksia. Jotenkin onnistuin pysymään tietämättömänä, siitä mitä tuleman pitää. Kuolemanvarjelukset oli minusta upeasti kirjoitettu päätös sarjalle. Siinä on kuitenkin samoja ongelmia, mitä mielestäni löytyy erityisesti viidennestä kirjasta. Välillä juoni käy niin mutkikkaaksi, että lukijalle tulee ongelmia miettiä, mitkä kaikista näistä johtolangoista liittyvät Voldemortin tuhoamiseen ja mitkä eivät. Oma lempikohtaukseni, taitaa olla metsälammella, jossa Harry näkee Kalkaroksen lähettämän suojeliuksen ja hetken päästä Ron pelastaa Harryn hukkumiselta. Ehkä olen lukenut liikaa taruja Merlinistä ja lammenneidosta, kun tämä kyseinen kohtaus aina sykähdyttää. Kuolemanvarjelukset on myös kuvaus velhomaailman sodasta. Kyyneliltä ei voi välttyä. Seitsemännessä kirjassa menehtyvät Fred Weasley, Tonks ja Lupin (juuri, kun he saivat vauvan) sekä tietysti kaikkien rakastama Dobby kotitonttu (kyllä, olen Lontoossa jättänyt Dobbylle sukkia laiturilla kolme neljännestä). 

                                                      Harry Potter ja kirottu lapsi

Harry Potter ja kirottu lapsi on näytelmä, joka perustuu JK Rowlinging, Jack Thornen ja John Tiffanyn luomaan näytelmään, jota esitetään Lontoon West End palatsissa. Näytelmä sijoittuu 20 vuotta seitsemännen kirjan tapahtumien jälkeen. Harry on auroriviraston johtaja. Ginny toimittaa urheilusivuja päivänprofeettaan. Heillä on kolme lasta; James, Albus ja Lily. Ron on myös työskennellyt aurorina, mutta päätyi auttamaan veljeään Georgea pilapuodin pyörittämisessä. Hermione on taikaministeri ja hänellä ja Ronilla on kaksi lasta Hugo ja Rose. Draco Malfoylla on poika nimeltä Scorpio, jonka alkuperästä kiertää huhuja. Albusta jännitää Tylypahkaan meno ja junassa hän ystävystyy Scorpion kanssa. Albus myös lajitellaan Rohkelikon sijasta Luihuiseen. Sekä Harrylla, että Dracolla on hankaluuksia saada yhteyttä poikiinsa. Kaikkien ajankääntäjien uskottiin tuhoutuneen salaperäisyyksien osastolta, mutta yksi löytyy ja Hermione pitää sitä hallussaan. Isälleen vihainen Albus päättää varastaa ajankääntäjän ja pelastaa Cedric Diggoryn. Hän ja Scorpio joutuvat kuitenkin huijatuiksi. Nainen nimeltä Delfi, joka esiintyy Cedricin serkkuna, onkin Voldemortin ja Bellatrixin tytär ja tahtoo palauttaa isänsä kunnian. Harry ja Draco yhdistävät voimansa löytääkseen poikansa.

Tämä kirja sai minusta hämmentävän ristiriitaista palautetta kirjoitustyylistään. Kirottu lapsi oli alunperin tarkoitettu näytelmäksi, eikä varsinaisesti kirjojen "jatko-osaksi". Itsellä ei ollut hankaluuksia tekstin kanssa, koska olen lukenut näytelmiä aiemminkin. Ehkä ainut asia, joka itseä hämmensi oli Albuksen tahto pelastaa juuri Cedric Diggory. Harryn ja Amoksen välit olivat kireät jo ensi tapaamisesta lähtien neljännessä kirjassa. Enkä täysin ymmärtänyt Albuksen kaunaa isäänsä kohtaan. Sellaisia juttuja, jotka olivat kirjassa ihan parasta oli tietysti, se että Hermione oli taikaministeri, koska Hermione on maailman etevin noita. Suosikki professorini Minerva McGarmiva oli yhä voimarehtori ja Draco oli todella hyvä isä Scorpiolle. Itselle on tästä kirjasta parhaiten jäänyt mieleen kohtaus, jossa sekä Draco, että Ginny paljastavat Harrylle miten he lapsena molemmat kadehtivat Harryn ystävyyttä Ronin ja Hermionen kanssa...kukapa ei kultaisen kolmikon yhteyttä kadehtisi.  

                                                            Harry Potter ja taikuus

JK Rowlingin omien sanojen mukaisesti hän on käyttänyt kansanperinnettä, myyttejä ja kansanuskomuksia inspiraationa Harry Potterin maailmaan. Suurin osa potter-taikuudesta on näin ollen kirjailijan mielikuvitusta. Loitsut ovat lähinnä latinaa yhdistettynä siansaksaan. Olennot, kuten feenix-lintu, kentaurit, merenneidot, keijut ja kotitontut ovat tietysti uskomusolentoja eri maiden myyteistä ja folkloresta. Otukset, kuten kirskuristajat ovat Rowlingin itsensä keksimiä hahmoja, jotka perustuvat myyttisiin hahmoihin. Harry Pottereissa velhomaailma asuu rinnakkain ei-taikovien "jästien" maailman kanssa. Taikamaailma on eräänlainen peilimaailma. Harry Pottereiden maailmassa velhot ja noidat elävät erillään, mutta järjestäytyneesti. Heillä on omat ministeriöt, omat seurattavat urheilut, omat radio-kanavat, omat lehdet, mutta velhojen maailmassa on, jotain universaalia. Voldemortin edustama pahuus edustaa pahuuttaa ihmisessä. Harryn voima kumpuaa ystävyydestä ja rakkaudesta. Rowlingin kieli on rikasta ja taikamaailmassa on omat sääntönsä, joita tulee myöskin noudattaa. 

                                                                   Tupailu

Yhden suuren eron olen huomannut suomalaisten ja britti- Harry Potter fanien välillä. Suomessa suurin Harry Potter hypetys on huomattavasti laantunut, sitten viimeisen elokuvan jälkeen. Briteissä Harry Pottereista on tullut erottamaton osa kulttuuria ja se näkyy jokapäiväisessä katukuvassa. Monesti ihmiset ovat tuvistaan myös äärimmäisen ylpeitä (Suomessa ylpeillään vähemmän muutenkin). Olen itse rohkelikko/korpinkynsi ja olen huomannut, että ollessani briteissä tupailuni on huomattavasti enemmän esillä, mutta ehkä se johtuu, siitä, että Potter-tuotteita on vaan enemmän saatavilla. Eräs ystäväni on 100% Puuskupuh ja pukeutuu lähes, joka toinen päivä keltaiseen ja mustaan. Harmillisesti Puuskupuhin ja Korpinkynnen vaatteita ei vieläkään tahdo saada mistään, niin ystäväni joutuu tilaamaan niitä verkkokaupoista. Tupailu on kieltämättä mukava harrastus. Suomessakin voitaisiin tupailla enemmän. Pottermoren ansiosta moni tuntee kuuluvansa useampaan kuin yhteen tupaan. Itsellä on näin ollen paljon yhteistä Hermionen ja Professori McGarmivan kanssa. 



                                                                      Elokuvat

Ensimmäinen Harry Potter elokuva ilmestyi samoihin aikoihin, kun kolmas Harry Potter kirja Azkabanin vanki ilmestyi eli aikaan, jolloin kirjat olivat suosionsa huipussa. Pidän elokuva-versioista, mutta itselle kirjat ovat aina tärkeämpiä. Potter-leffoissa esiintyy Brittinäyttelijöiden parhaimmistoa ja moni nuori näyttelijä, jotka aloittivat uransa Potter-elokuvissa ovat päässeet maailmanmaineeseen.  Emma Watson on naisten oikeuksien puolustaja, Daniel Radcliffe on esiintynyt sekä teatterin lavoilla, että useissa elokuvissa. Rupert Grint on viihtynyt teatterissa, ostanut jäätelöauton ja jaellut ilmaista jätksiä faneilleen. Harry Potter ja salaisuuksien kammio jäi Sir Richard Harrisin viimeiseksi elokuvaksi ja hänen tilalleen tuli Sir Michael Gambon. Tavallaan itse pidin molemmista Dumbledoreina. Mielestäni Harrisin Dumbledoren hahmo muistutti enemmän hieman hassahtanutta kirjojen Dumbledorea, kun taas Gambon teki hahmostaan omanlaisensa, hieman synkkämielisemmän ja pelottavamman hahmon. Näyttelijälegenda Alan Rickman tullaan aina muistamaan Severus Kalkaroksena, enkä kyllä voisi ketään muuta kuvitella taikajuomamestarin rooliin. 

                                                                    Potterismi

Harry Pottereita ei hevin unohdeta. Tällä hetkellä Lontoon pääkirjastossa on Harry Potter 20-vuotta näyttely, jossa juhlitaa tätä maailmankirjallisuuden kuuluisinta velhopoikaa. Itselle Harry ja Harryn ystävät ja vihamiehet ovat kuin vanhoja tuttuja. Kuulun ns. ensimmäiseen Harry Potter sukupolveen. Aina, kun itse siirryin luokalta toiselle niin siirtyi Harrykin. Jaoin Harryn kanssa ongelmat ja onnenhetket ja niin jakoivat miljoonat muutkin. Kauan eläköön Harry Potter!

maanantai 6. marraskuuta 2017

Korpinkynnen Joulukuusi






Sain vihdoinkin otettua kuvia Korpinkynnen kuusista. Tämä taitaa olla tähän astinen suosikkini. 

Kuusen latvassa on tietysti lintu. 


Kuusesta löytyvät Murjottava Myrtti ja Professori Lipetit. 



Pöllö pitää pipareista. 


Padma saa hajuvesiä lahjaksi, vai onko se lemmenjuomaa?




Korpinkynsiä


Suosikki korpinkynteni Gilderoy Lockhart ja ei niin iloinen Harry.


Harmaa Leidi




Kuka on käynyt Hunajaherttuassa? 



Tämäkin miniatyyri kuusi-setti on myynnissä. Jos olet kiinnostunut laita minulle sähköpostia niinaniskanen@gmail.com (49e + postikulut) Mittakaava on 1:12 
Kuusen pituus on noin 10 cm ja leveys noin 8 cm 

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Calan Gaef eli kekri kymriläisittäin



Kun walesissa on pimeää on oikeasti pimeää 

Näin lähestyvän Pyhäinpäivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa hieman Walesiläisestä sadonkorjuun juhlasta. Tätä juhlaa varmaan Suomessa vastaa parhaiten Kekri.

Eli kyseessä on Calan Gaeaf (lausutaan Calan Geif) Calan Gaeaf on kymriä eli Walesin kieltä ja se on johdettu pidemmästä nimestä Nos Calan Gaeaf, joka merkitsee henkien yötä. Calan Gaeafia on perinteisesti Walesissa juhlittu Lokakuun viimeisen päivän ja  Marraskuun ensimmäisen välisenä yönä. Samaan tapaan mitä Irlantilaisten Samhain juhlaa. Samankaltainen juhlta tunnetaan muuten Skotlannissa nimellä Samhuin. 

Calan Gaeafiin kuuluu paljon mielenkiintoisia uskomuksia ja tapoja. Yksi tärkeimmistä Calan Gaeafin perinteistä oli kokkojen sytyttäminen ja nämä kokot tunnettiin nimellä Coelcerth. Erään tavan mukaan ihmisten tuli koota kiviä nuotion/kokon ympärille ja oma nimi piti kaivertaa kiveen. Jos seuraavana aamuna oma kivi oli poissa tai nimi oli kivestä kadonnut. Tulevana vuonna kyseinen henkilö menehtyisi.

Walesissa uskottiin, että Lokakuun viimeisen ja Marraskuun ensimmäisen välinen yö oli Limbo eli rajatila, jolloin ihmisten välinen maailma ja henkien välinen maailma oli täysin avoin. Kymrin kielen marraskuuta merkitsevä sana Tachwedd merkitsee teurastusta. Marraskuu oli kuukausi, jolloin eläimiä teurastettiin ja lihaa varastoitiin tulevan talven varalle.


Toinen Calan Gaeafiin kuuluvista perinteistä oli omenanpoiminta leikki, joka oli nimeltään Twco Fala (lausutaan toco fala) englantilaisittain leikki tunnetaan nimellä apple bobbing.  Tässä leikissä kulhoon laitettiin vettä ja omenoita. Leikkijän kädet sidottiin taakse ja tämän tuli yrittää hampaillaan poimia omena vadista. Luonnollisesti, se joka sai hampaillaan ensimmäisenä omenan kiinni menisi ensimmäisenä naimisiin. Tämä tapa kulkeutui myöhemmin Yhdysvaltoihin irlantilaisten ja walesiläisten maahanmuuttajien mukana 1700-luvulla ja siitä tuli osa Halloween perinnettä. 


Kuva viimevuoden Calan Gaef juhlasta, jossa tuli tanssittua ja rummutettua 

Calan Gaeafiin kuului paljon tulevaisuuden ennustamista, pelejä, leikkejä, musiikkia ja tanssia. Sadonkorjuun symbolit ja Calan Gaeafin herkut, kuten omenat, pähkinät ja siemenet. Niitä käytettiin myös usein ennustusleikeissä.

Naamiaiskulkueet ja naamioituminen oli tärkeä osa Calan Gaeafia. Ihmiset käyttivät naamioita, jotta pahat henget eivät tunnistaisi heitä. Monet ryhmät järjestivät esityksiä. Keppostelu kuului myös Calan Gaeafiin. Uskottiin, että henkien matkiminen toisi onnea tulevalle vuodelle. Keskiajalla Walesissa jaettiin myös paljon ns. sielukakkuja. Sielukakkujen perinne on alunperin lähtöisin ranskalaisista luostareista, jolloin Pyhän Martiniuksen päivänä jaettiin kakkuja köyhille. Walesissä ihmiset leipoivat Calan Gaeafia varten tusinoittain sielukakkuja ja niitä jaettiin toisille. Sielukakku on saanut nimensä siitä, että kakun vastaanottaja ajattelee aina yhden sielukakun kohdalla, jotakuta edesmennyttä ihmistä. 

Sielukakkuja jaettiin miimikoille, jotka monesti olivat naamioituja lapsia ja teinejä. Myöhemmin sielukakut vaihtuivat makeisiin ja rahaan.

Calan Gaeafin juhlinta väheni 1800 ja 1900 luvuilla, kun valtio otti suurimman osan maista itselleen, teollistumisen myötä suuri osa ihmisista muutti maalta kaupunkeihin. Nykyään walesissä lähinnä pakanat juhlivat Calan Gaeafia ja amerikkalaisten kaupallinen Halloween on joka vuosi entistä suositumpi kaiken kansan keskuudessa. 

torstai 19. lokakuuta 2017

Kekri



Ennenmuinoin Kekri oli Suomessa se kaikista suurin juhla. Viimeinen sadonkorjuu juhla, josta virallisesti alkoi uusi vuosi. Kekri tunnetaan myös nimellä Köyri. Sanan uskotaan juontuvat kanta-uralilaisesta Kekraj-sanasta, joka on viitannut pyörään tai kehään.

Suomessa Kekrillä ei ollut yhtä määrättyä ajankohtaa vaan perhe päätti itse milloin juhlia Kekria. Yleensä juhlat pidettiin, kun viimeiset peltotyöt oli saatu päätökseen. Kekriä on Suomessa perinteisesti juhlittu Marraskuun ensimmäisellä tai toisella viikolla. 

Kekri oli satokauden päätös juhla, mutta ennnenkaikkea Kekri oli edesmenneitten muistamisen juhla. Kekri aloitti myös jako-ajan. Jakoaika on konsepti, joka löytyy lähes poikkeuksestta kaikista Pohjois-maista sekä Balttian maista (Eestissä jako-aika tunnetaan nimellä Hindedaeg). Jako-aika oli pimea ajanjakso aina Syyskuusta Joulukuuhun. Tuolloin kaikkien sekä hyvien, että pahojen henkien uskottiin olevan liikkeellä ja pystyvän vaikuttamaan ihmisiin. 

                         

Kekrin perinteisiin kuului oleellisena osana Kekripukki, joka oli Suomalaisen joulupukin ensimmäinen esi-kuva. Jo Mikael Agrikola aikoinaan 1500-luvulla kirjoittaessaan ensimmäistä luettoloa suomalaisten pakanallisista jumalhahmoista mainitsi Kekrin hedelmällisyyden ja sadonkorjuun jumalana. Siitä, oliko Kekri sadonkorjuunjumala vaan pelkästään juhlan nimitys tuskin koskaan saadaan täyttä selvyyttä. Se tiedetään, että Balttian maissa ja Keski-Euroopassa on kulkenut samankaltaisia hahmoja sadonkorjuun juhlien aikaan.

Kekripukki oli yleensä nuorimies, joka oli pukeutunut nurinpäin käännettyyn turkikseen sekä laittanut päähänsä vuohen tai pukinsarvet. Kekripukki kulki kekrikulkueen kanssa, johon saattoi kuulua haamuiksi pukeutuneita nuoria miehiä sekä naisia, jotka tunnettiin nimellä kekrittäret. Kekripukki oli provosoiva ja monesti iljettävä otus. Perheiden tuli kuitenkin kestitä kekripukkia ja tämän seuruetta viinalla ja ruualla. Kestitsemisen uskottiin lisäävän seuraavan vuoden vilja-onnea. 

Kekrinä kulkimyös pikku mörköjä, jotka tunnettiin nimellä kekrimöröt tai köyrimöröt. Köyrimöröt olivat pienten lasten porukoita, jotka kulkivat talosta taloon esittämässä lauluja ja pieniä näytelmiä kestitystä vastaan. Suomessa ei enää ole köyrimörköjä tai kekripukkeja kulkenut vuosisatoihin. Naapurimaassamme Eestissä taas maalla elää yhä köyrimörköjen perinne. Eestissä köyrimöröt tunnetaan nimella mardit ja mardit kulkevat mardinpäivänä kymmenes marraskuuta. 


Suomessa Kekri oli hyvin perhepainonen juhla, toisin kuin esimerkiksi Ukon Vakat, jotka olivat yhteisön yhteiset juhlat. Kekriä vietettiin perheen ja suvun kesken. Kekrin viettoon kuului osana muunmuassa Kekrisaunan lämmittäminen. Kekrisaunaan kutsuttiin myös suvun vainajat. Perheen isännän tuli Kekriaaton iltana kaataa olutta pihapolulle ja näin herättää vainajat unistaan. Vainajat seurasivat isäntää taloon, jonne oli katettu illallinen vainajille. Sillä aikaa, kun vainajat söivät rauhassa perhe meni kekrisaunaan. Kekrisaunaan valmistettiin myös sauna vainajille. Näille varattiin omat vastat, vihdat, pesunesteet ja pyyhkeet. Vainajien uskottiin saunovan aina seuraavaan aamuun asti. 

Moni perinne, jotka nyky-Suomessa kuuluvat joulun viettoon tulivat alunperin Kekristä. Näitä ovat muunmuassa Joulurauhan, julistus, joka juontaa juurensa Kekrirauhan julistukseen. Hyvä ruoka oli olennainen osa Kekrin juhlintaa. Suomessa perinteisiä Kekri ruokia ovat olleet erilaiset paistit, marjat ja juurekset. Kekriin kuului myös tulevan vuoden ennustaminen. Yksi ennustustapa oli heittä olkia kattoon ja katsoa kuinka monta olkea tarttui kattoon. Mitä enemmän, sitä parempi viljelysvuosi oli tulossa. 

Suomessa Luterilainen kirkko karsasti Kekrin juhlintaa ja vuosisatojen ajan ihmisia hitaasti käännytettiin epäjumalallisen Kekrin juhlinnasta kristillisen Joulun juhlintaan. 1700 ja 1800-luvulla määrättiin myös sanktioita Kekrin juhlijoille. Eli jos ihminen jäi kiinni, siitä, että tämä juhli Kekriä salaa hän saattoi saada sakkoja tai, jopa vankilarangaistuksen. 

Suurin vaikuttava tekijä Kekri-juhlan häviämiseen oli kuitenkin 1800-luvun elämäntapojen muutos, kun ihmisiä muutti enemmän asumaan maalta kaupunkeihin. Eikä sadonkorjuuhuun pohjautuvaan juhlaan tunnettu enää yhteyttä.


Itselle Kekri on ennenkaikkea syvää pohdiskelun aikaa. Kekriä on juhlittu vainajien juhlana  ja samankaltaisia juhlia löytyy ympäri maailmaa, kuten Liettualaisten Vélinés, Irlantilaisten Samhain juhla, johon amerikkalaisten Halloween pohjautuu, Eestiläisten Mardipäev, Walesissa Calan Gaeagh sekä Meksikolaisten kuolemanpäiva juhla. Pohjoisella pallonpuoliskolla jako-aika on liittynyt ei pelkästään vainajiin ja henkiin vaan myös kirjaimellisesti maan kuolemaan. Jo Suomenkielen sana Marraskuu viittaa martaaseen eli kuoleman kuukauteen. Näin ollen Kekri on myös edustanut tietynlaista uudelleen/jälleensyntymää luonnossa. Uutta vuotta, jolloin vuoden pyörä kääntyy aina tulevaan kevääseen ja kesään. 

Hauskaa Halloweenia, Kekriä ja Kuolemanpäiväjuhlaa tai mitä syysjuhlaa ikinä juhlitkaan blogini lukijoille )O( 

maanantai 9. lokakuuta 2017

Virvatulet suomalaisessa kansanperinteessä



Ollaan lähestymässä Kekriä ja vuodenpyörän kääntymistä.
Tässä videoni virvatulista ja niihin liittyvistä uskomuksista. 

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Kukat puhuvat Gerdalle


Kuvitin kouluprojektia varten Hans Christian Andersenin kuuluisan Lumikuningatar sadun.
Tässä kohtauksessa kukat kertovat Gerdalle uutisia.

Vesiväri luonnoskirjaan.
(c) Niina Niskanen 

perjantai 6. lokakuuta 2017

Scottish Myths & Legends


Olin viimekeväänä Skotlannissa viikon vaeltamassa ja ostin reissuun mukaan Judy Hamiltonin kirjan Scottish myths and legends. Nimensä mukaisesti kirja käsittelee Skotlantilaisia myyttejä ja legendoja. 

Itselläni ei ollut ennestään kovinkaan suurta kosketusta Skotlantilaisiin myytteihin. Ehkä ainoastaan pintapuolisesti tietoa Loch Nessin hirviöstä. Hamiltoniin kokoamiin myytteihin kuuluu paljon järvihirviöitä, joita esiintyy Skotlannin syvissä järvissä runsaamminkin. Nessiellekin on omistettu oma lukunsa ja historialle, joka alkoi kauan ennen kuuluisien (myöhemmin väärennöksiksi todistettujen) merihirviö kuvien ottoa.

Kirjassa kerrotaan muunmuassa tarina Lagganin noidasta, joka oli aikamoinen yhteensattuma, sillä vaelluksella tuli kuljettua Lagganin kylän läpi (paikka oli niin pieni, että kylä sana on aikamoista liioittelua). 

Lagganin noidan ja Nessien lisäksi kirjassa on tarinoita kelpieistä, sekä selkieistä, eli hylje-ihmisistä, tarinoita jättimadoista, jotka ovat todennäköisesti saapuneet viikinkien mukana, keijuista, Brahan-näkijästä sekä haltijakuningattaresta.

Kirjassa ei erikseen puhuta eläinsymboliikasta, mutta sitä löytyy paljon. Monet tarinat käsittelevät muotoaan muuttavia noitia ja velhoja, jotka ottavat milloin itselleen jäniksen ja milloin korpin muodon.

Kirja on englanninkielinen ja suhteellisen helppolukuinen.


torstai 5. lokakuuta 2017

Suomalaisten Runojen Uskonto


Kaarle Krohnin "Suomalaisten runojen uskonto" ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1915 ja sen silloinen kustantaja oli suomalaisen kirjallisuuden seura. Itse hommasin oman kopioni pari vuotta sitten salakirjoista. 

102 vuotiaaksi-kirjaksi Kaarle Krohnin teos on hyvin moderni. Tyyli on asiallinen ja toisin kuin monilla saman ajan suomalaisilla antropologeilla Krohnin teos ei ole saarnaava, eikä se jatkuvasti vertaile suomalaisten myyttien alemmuutta suhteessa kristinuskoon.

Kaarle Krohn oli Suomessa yksi merkittävimmistä antropologeista. Hänen isänsä Julius Krohn kehitti aluneperin ns. maantieteellis-historiallisen tutkimusmetodin, jossa myytin, legendan ja sadun varhaisvaiheita, kulkeutumista ja muuntautumista seurataan.

Tämä näkyy myös "suomalaisten runojen uskonnossa", jossa Krohn vertailee suomalaisia myyttejä Itäisen Euroopan, Balttian, saamelaisten ja skandinaavien vastaaviin myytteihin. 

Kirja on äärimmäisen kattava matka suomalaiseen mytologiaan ja menneisyyten. Käsittelyyn pääsevät Vainajala, myyttiset eläimet, karhu-kultti, tontut, haltiat, tietäjälaitos, jumaluudet sekä keski-ajan katolilaisuuden vaikutus suomalaiseen mytologiaan.

Itse opin tästä kirjasta suunnattoman paljon uusia asioita. Teksti on paikoitellen aika kuivakkaa, niin suosittelen kirjaa ihmisille, jotka rakastavat suomalaista mytologiaa ja ovat myös tottuneet lukemaan akateemisia tutkimuksia. Jos ei ole aiempaa kokemusta, niin tästä kirjasta on myös hyvä aloittaa. 



tiistai 26. syyskuuta 2017

Rohkelikkojen Joulukuusi


Ehkä kuulut Rohkelikkoon, jos sydämes urhoollinen on
On sinulla ritarin uskallus ja olet hurjan peloton



Ihanaa! Sain Rohkelikkojen kuusen valmiiksi.


Parvatille ennustajan lahja.




Hermione


Joku on nauttinut kuusen alla kaakaota






Kirjalahjoja Hermionelle



Koukkujalka leikkimässä






Kultainen kolmikko









Nevillekin pääsi kuusta koristamaan








Ron ja Hedwig



Kuka lukee yrttitietoa?

Miniatyyrisetin mittakaava on 1:12
Kuusen pituus ja leveys: 12 x 10 cm 

Rohkelikkojen joulusetti on myynnissä. Jos olet kiinnostunut ostamaan laita minulle s-postia niinaniskanen@gmail.com (49e+postikulut)