maanantai 23. toukokuuta 2016

Rakasta sisäistä Disney faniasi


Tervehdys Blogi-maailma!

Ajattelin kirjoittaa aiheesta, joka on itselle lähellä sydäntä eli miksi katson Disneyn animaatiota. Sain tähän postauksen inspiraation Vilhelmiinan tekstistä. Hieman myös vertailen suomalaisten ja brittien Disney kulttuurin eroja.

Siihen, miksi olen Disney-fani on monta yksittäistä tekijää. Yksi on se, että olen syntynyt 80-luvun lopulla juuri otolliseen Disney-aikaan. Pieni Merenneito ilmestyi 1989 ja 90-lukua kutsutaan Disneyn renesanssi-ajaksi. Lyhyen ajan sisällä ilmestyivät klassikot, kuten Kaunotar ja Hirviö, Aladdin, Pocahontas ja Leijonakuningas. Voi kait sanoa, että olen lapsena altistunut Disneyn kuvatulvalle (ei pelkästään Disneylle vaan ylipäänsä käsinpiirretyille animaatioille). Lapsena opettelin piirtämään Disneyn satukirjoista ja yhdessä vaiheessa haave-ammattini oli Disneyn animaattori, mutta täytyy myöntää, että muksuna minulla ei ollut aavistustakaan, mitä animaattori oikeasti tekee. Animaatioilla on kuitenkin ollut vaikutusta, koska olen päätynyt taide-alalle. 

Suomessa on todella hieno Disney-yhteisö. On keskustelufoorumi taikalinna ja on upeita Disneyblogeja, joissa Disneyttäjät kertovat harrastuksestaan. Itsellä on myös onneksi Suomessa ystäviä ja sisko, jotka ovat hyvinkin omistautuneita Disney-faneja.  Suomessa olen myös törmännyt ikävä kyllä negatiivisiin asenteisiin, mitä Disneyttämiseeni tuleen. Monesti asenne tulee esiin vähättelynä tai ivana. Näitä asenteita olen kohdannut muunmuassa äidiltäni, joiltain ystäviltäni ja puolitutuilta. Kun aikoinaan opiskelin taideohjaajaksi muutama luokkakaverini puhui aina ivallisesti Disney-fanittamisestani. Olen tullut siihen lopputulokseen, että monesti ihmiset ovat ivallisia, koska he ovat epävarmoja itsestään ja purkavat, sitä toisiin.

En osaa tarkaan sanoa miksi näin on. Osittain syy voi johtua suomalaisten pessimistisestä elämänasenteesta. Ehkä nämä kyseiset aikuiset eivät ole katsoneet tarpeeksi laatuanimaatioita, tai tulevat perheistä, joissa tällainen asenne on jo ennestään vallalla. Osasyy voi myös olla brändäys. Monet animaatiot suunnataan ensisijaisesti lapsille, mutta se ei tarkoita, sitä etteivät ne voisi myös puhutella aikuiskatsojaa.
Ehkä tämän takia myös moni yhdistää Disneyn animaatiot pelkästään lasten elokuviksi, vaikka ne ovat koko perheen elokuvia.  Kuitenkin Aku Ankka on Suomessa instituutio ja Don Rosaa ja Carl Barksia palvotaan lähes jumalina (ainakin itse palvon). Opin myös aikoinaan lukemaan Aku Ankasta. Suomesta kuitenkin löytyy hulluna aikuisia Aku Ankan lukijoita. Viihde tasolla Akkarit ovat  yhtä turvallisia kuin Disneyn animaatiot. Siksi on hieman kummallista, kun sarjakuva nostetaan animaation edelle vaikka ne ovat molemmat tärkeä osa visuaalista populaarikulttuuria.

Muutin Walesiin viime syksynä ja täällä on IHAN eri meininki, mitä animaatioihin tulee. Perustin tänä keväänä yliopistolleni Disney-yhdistyksen <3 ja tällä hetkellä jäseniä on 58. Veikkaan, että määrä tuplaantuu ensi syksynä, kun uusia opiskelijoita tulee sankoin määrin. Disney-yhdistyksessä katsomme Disney elokuvia ja keskustelemme niistä yhdessä jälkeenpäin. Meillä on myös facebook-ryhmä, jossa keskustelemme eri Disney-aiheista. Yhdistys ei ole pelkästään rajattu yliopistolle, vaan siinä on myös mukana alueella asuvia aikuisia Disney-faneja, jotka tulevat leffanäytöksiin ja keskusteluiltoihin. Kaupoissa myydään, joka paikassa Frozen tavaraa (ei mikään yllätys). Viime jouluna, kun ostin Tescosta joululahjoja (Tesco on iso tavaratalo-ketju) siellä soi non-stoppina Disneyn talvi-aiheiset laulut (ei tarvinnut edes lähteä Pariisin Disneylandiin!) Disney-storeja löytyy kaikista isommista kaupungeista. Divareista olen onnistunut löytämään Disney dvd:tä, joissa on myös Suomeksi dubbaukset. Kukaan ei ole katsonut kieroon tai mutissut itsekseen (ainakaan  päin naamaa), kun ovat kuulleet Disney-harrastuksestani. Päin vastoin ihmiset ovat yleensä kauhean innoissaan ja nopeasti puhe kääntyy lempianimaatioihin. 

Itselleni moni Disneyn animaatio on auttanut vaikeissa elämänvaiheessa. Lilo ja Stitch, kun sairastuin masennukseen. Bambi, kun toinen vanhemmistani menehtyi ja Kaunotar ja Hirviö aina, kun olen kohdannut tilanteita, joissa on tehnyt mieli luovuttaa. 

Hieman uudemmista voisin mainita Wall-E:n ja realistiset ympäristöuhat, kuten ilmaston muutos, Frozen ja Elsan sisäinen voimaantuminen, Kaksin karkuteillä Gothelin ja Rapunzelin kieroutunut suhde, Nemoa Etsimässä Isä ja tyhjän pesän syndrooma, sekä Zootropolis ja syrjintä.

Animaatioelokuvissa käsitellään aiheita laidasta laitaan, ihan kuten näytellyissä elokuvissa. Kaikenikäisiä koskettavia asioita ja tunteita; rakkautta, vihaa, kateutta, ystävyyttä, surua, iloa ja onnea, ihmissuhteita, perhesuhteita, luopumista, avun vastaanottamista ja itsensä hyväksymistä. Nämä ovat kaikki abstrakteja aiheita ja moni animaatio käsittelee, niitä nerokkaasti ja monesti katsoja oppii samalla, jotain itsestään. 

Kaikille suomalaisille Disneyn animaatioita rakastaville tahdon sanoa Rakasta sisäistä Disney-faniasi. Mitä useampi suomalainen Disney-fani (tai ylipäänsä animaatiofani) uskaltaa puhua ääneen rakkaudestaan animaatioihin, sitä paremmin ihmisten asenteet muuttuvat. 



5 kommenttia:

  1. Voi, tätä oli kiva lukea! Olisipa hauska nähdä brittien erilainen suhtautuminen animaatioharrastukseen, jotenkin sitä on niin tottunut suomalaisten joko kummastuneisiin tai uteliaisiin hämmästelyihin miksi ihmeessä tahtoisin katsoa mieluummin animoidun elokuvan kuin näytellyn.

    Kuulostaa kyllä niin kivalta tuo Disney-yhdistys! Oletteko puhuneet siellä eri maiden kulttuurien suhtautumisesta Disneyyn tai sen harrastamiseen? Tai miten britit ovat reagoineet jos olet kertonut miten suomalaiset perinteisesti suhtautuvat Disneyn fanittamiseen? :)

    Olen itse silti huomannut jo muutostakin suhtautumisissa tapahtuneen parempaan suuntaan - ja luulen että siitä on kiittäminen Frozenia, jonka nuoret aikuisetkin ovat jo ottaneet omakseen. :)

    VastaaPoista
  2. Kiva, että tykkäsit! Emme ole vielä Disney-yhdistyksen kanssa kovin montaa leffa-iltaa keretty pitämään (ollaan päästy vasta Pinokkioon) mutta keskustelut ovat olleet todella antoisia. Tämä vuosi oli itselle foundation year - eli ryhmässäni oli opiskelijoita, jotka keskittyvät eri taiteenalueisiin tulevaisuudessa (kuvittaminen, valokuvaus, animaatio) Varsinkin kuvittajien ja animaatio-opiskelijoiden kanssa käydään paljon Disney-keskusteluja. Moni on ollut yllättävän kiinnostunut, kun oon kertonut muunmuuassa suomalaisista Disney-dubbauksista (mulla on välillä tapana lauleskella suomalaisia Disney-lauluja maalatessa). Ihanasti keskustelut, menee joskus hyvinkin syvällisiksi Disney analyyseiksi. Hieman ovat myös ihmetelleet, kun olen kertonut suomalaisten nuivasta suhtautumisesta. Olet kyllä oikeassa Frozenin on, sekä aikuiset ja lapset ottaneet omakseen. Frozen on hyvin syvällinen elokuva, joka puhuttelee kaiken ikäisiä.

    VastaaPoista
  3. Löysin vasta blogisi ja kiitos tästä postauksesta. Kyllä.. Suomessa koen jatkuvasti tuota negatiivista asennoitumista. Tuntuu joskus, onneksi hyvin harvoin, että ihmiset katsoo kieroon, olenko vajaa tai onko kaikki ihan kotona. Opiskelen tällä hetkellä alalle, johon minulla löytyy intohimoa, matkailualalle ja ja ihan tosissani sanon, että tavoitteenani on työskennellä Walt Disney Companylla Disney Puistossa. Tätä ei suomalaiset itse ikinä hoksaa, mutta yleensä jos selitän asian, otetaan koko fanitus paremmin. Disney on iso osa elämääni enkä aio luopua siitä. Kiitos sinulle vielä kerran postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista. Mahtavaa, että olet omalla alalla ja toivottavasti pääset Disney puistoihin töihin. Suomessa itsestä tuntui, että jo ihan sen takia, kun elätän itseni taiteella varsinkin hieman vanhemmat ihmiset katsovat kieroon. Onneksi on asenteet muuttumassa. Toivon, itse pääseväni Disney Fine Artin listoille tulevaisuudessa.

      Poista
  4. Aloin seuraamaan blogiasi. Ihanaa lukea eri kulttuureista ja tavoista <3

    VastaaPoista