sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Elävää Kuvaa: Pinokkio


Katsoimme Pinokkion Disney-yhdistyksessä keväällä. Taisi olla neljäs tai viides kerta, kun katsoin Pinokkion. Tämä oli kyllä ensimmäinen kerta, kun katsoin kyseisen elokuvan englanniksi. Pinokkio on Disneyn klassikoista järjestyksessä toinen ja ilmestyi Helmikuussa 1940. Pinokkio ei ilmestyessään ollut yleisömenestys. Osa syyn uskotaan olevan toisessa maailmansodassa, minkä takia katsojaluvut Yhdysvalloissa jäivät vähäisiksi. Pinokkio on kuitenkin merkittävä elokuva animaation kehityksen suhteen.

Disneyn animaatioista Pinokkio ei ole koskaan kuulunut suosikkielokuviini. Olen kuitenkin oppinut sitäkin, aikuisena arvostamaan enemmän. Monesti tykkään tehdä vertailuja animaatioelokuvista ja niiden lähdemateriaaleista. Pinokkion kohdalla olen tutustunut Collodin alkuperäiseen tarinaan ja lukenut, siitä pätkiä ja muunmuassa kulttuuritutkija Jack Zipesin analyysejä (osa Zipesin Disney analyyseista ovat ihan kiinnostavia, mutta osat on aikamoista mielikuvituksen lentoa, niin olen niiden suhteen aika kriittinen).

Pinokkio luoja Carlo Collodi oli italialainen kirjailija, toimittaja ja sanomalehtimies. Pinokkion seikkailut ilmestyi alunperin jatkokertomuksessa Italialaisessa lastenlehdessä Giornale per I bambini vuosina 1881- 1882 ja täydellisenä kokoelma kirjana vuonna 1883.
Olen itse lukenut vain pätkiä alkuperäisestä Pinokkiosta, ja tuskin luen, sitä kokonaisuudessaan. Tarinat ovat itsessään aika häiritseviä ja ahdistavia. Pinokkio kirjassa on hyvin ilkeä lapsi. Samu Sirkka ei ole tarinassa oma tunto (tai ei kerkiä muuttumaan omaksi tunnoksi), koska Pinokkio tappaa sirkan astumalla tämän päälle. Kirjasarjan lopussa Pinokkion pahat teot kostautuvat ja tämä hirtetään.

Pidän Disneyn versiosta huomattavasti enemmän mitä Collodin alkuperäisestä tarinasta ja mielestäni Walt teki ihan oikein tekemällä juonimuutoksia. 

Pinokkio

Elokuvassa suurin ongelmani on päähahmo. Kirjassa Pinokkio ei kadu tekojaan. Disneyn Pinokkiolla on kuitenkin kehittyvä moraali.

Oma tunto on se pieni hiljainen ääni, mitä ihmiset eivät kuuntele
-Samu Sirkka



Mielestäni tämä lause on elokuvan parasta antia. Disneyn Pinokkio käsittelee moraalia, sekä sitä miten ihminen oppii erottamaan oikean väärästä. Suurin voima elokuvassa onkin Gepeton luja rakkaus ja luottamus Pinokkioon. Suhde kuitenkin katkeaa heti elokuvan alussa, kun Rehti Repo ja hänen apurinsa houkuttelevat Pinokkion Strombolin tykö. Myöhemmin Huvitusten Saarelle. Elokuvassa muuttuminen ihmispojaksi on palkinto, jonka Pinokkio saa hyvästä käyttäytymisestä. 

Kohtaus, jossa Pinokkio alkaa ymmärtämään Samun puheita ja oman tunnon seuraamista ensimmäistä kertaa on kohtaus, jossa Stromboli heittää hänet häkkiin ja uhkaa tehdä tästä polttopuita. Pinokkio katuu tekemisiään, mutta on kuitenkin liian häpeissään myöntääkseen, sitä haltiattarelle. Näin ollen  hänen nenänsä pitenee ja pitenee.

Elokuvan loppupuolella Pinokkion moraalikäsitys alkaa jo olla hyvällä mallilla. Kun Pinokkio saa viestin, että Gepetto, Cleo ja Figaro ovat joutuneet valaan vatsaan Pinokkion ensimmäinen epäitsekästeko on lähteä pelastamaan heitä. Toinen epäitsekäs teko tapahtuu, kun Pinokkio vetää Gepeton luolaan suojaan Monstrolta. Lopussa haltiattaren sanat käyvätkin toteen. Pinokkio muuttuu oikeaksi pojaksi, koska hän on todistanut olevansa rohkea, rehellinen ja epäitsekäs.

Suurin syy miksi en lapsena pitänyt Pinokkiosta yhtä paljon kuin esimerkiksi Miekka Kivessä Artusta ja Hiidenpadan Taranista johtui pitkälti, siitä miten Pinokkion hahmo ei osaa sanoa ei vaan aina seuraa, sitä olentoja, joka hänen kanssaa sattui milläkin hetkellä olemaan. Kun viimeksi katsoin Pinokkion sain suorastaan oivalluksen tälle käytökselle. Kun haltiatar herättää Pinokkion henkiin tällä ei ole minkäänlaista käsitystä maailmasta tai ihmisenä olemisesta. Yhden päivän "vanhana" Pinokkio lähetetään kouluun. Heti Rehti Repo houkuttelee tämän teatteriin. Seuraava vuorokausi kuluu Strombolin kynsissä ja pari seuraavaa päivää huvitusten saarella. Voinko olettaa noin 4-5 päivää vanhalta nukelta hyvää arvostelukykyä ja ihmistuntemusta? en ikävä kyllä voi. Mutta en voi myöskään samaistua Pinokkion hahmoon vaikka tahtoisin.

Sirkka nimeltä Samu



Oma suosikki hahmoni Pinokkiossa on Samu Sirkka. Elokuvassa nähdään hieman sosiaalisen statuksen nousua, kun haltiatar nimittää Samun Pinokkion oma tunnoksi. Samu oppii välittämään Pinokkiosta ja selkeästi tahtoo neuvoa tätä parhaan tietämyksensä mukaan. Itselle Samu Sirkka on kuitenkin rakkain Samu Sirkan joulutervehdyksestä. Samu Sirkka esiintyy myös Disneyn Once Upon a Time - sarjassa. En ole itse, kuin kaksi ensimmäistä OUAT: tuotantokautta nähnyt, niin en voi kovinkaan syvästi analysoida sarjan Samua. Once Upon A Time -versiossa pidän kovasti siitä, miten Samu Sirkka on ihmistenmaailmassa psykologi. 

Gepetto, Cleo ja Figaro

Gepetto edustaa ehdotonta vanhemman rakkautta. Hahmona Gepetto on hieman hössähtänyt, mutta hyvän tahtoinen. Gepeton hyvyys näkyy siinä, miten sekä Pinokkio ja hänen lemmikkinsä suhtautuvat häneen. Kun Pinokkio on kadonnut ja Gepetto on valmistanut illallisen Figaro on äkäinen, kun Gepetto kieltää häntä koskemasta kalaan, kuitenkin Figaro totettelee Gepettoa. 



Ihastuttava on myös kohtaus, jossa Gepetto kutittelee Cleoa vatsasta.
Lemmikit kunnioittavat ja pitävät Gepetosta. Gepetolla on myös leikkisä luonne, joka näkyy alun tanssi kohtauksessa, kun hän vielä puunukke Pinokkion jaloilla potkaisee Figaroa takamukseen. Gepeton huumori näkyy myös tämän veistämissä kelloissa ja soittorasioissa. Figaro on hieman mustasukkainen Pinokkiolle ihan vain sen takia, koska tämä saa Gepetolta niin paljon huomioita. Figaron ja Kleon suhde on taas suorastaan sisarusmainen. Kleo on enkelimäisen kiltti, Figaro on hieman vastarannan kiiski kuitenkin molemmat pitävät toisistaan kovasti.



Apua, olen aasi

Disneyn Pinokkio on huomattavasti vähemmän pelottava, mitä Collodin alkuperäinen teos on (ja moni muu Pinokkiosta tehty elokuva- ja animaatioversio). Silti Disneyn Pinokkiota pidetään yhtenä synkimmistä Disneyn animaatioista. Kieltämättä, siinä on useita toinen toistaa pelottavampia pahiksia. Nukketeatterin omistaja väkivaltainen Stromboli, sekä huvitusten saaren johtaja. Rehti Repo ja tämän kumppani Kimi Kepposti ovat tarinan roistoja, mutta lähinnä vain tapahtumat alulle panevia hahmoja. Itselle lapsena kamalin kohtaus on, se missä lampunsydän muuttuu aasiksi. Vieläkin itseä ahdistaa kyseistä kohtausta katsoessa. Pinokkiossa onkin ennen kaikkea psykologista kauhua. 

Mielestäni Huvitusten saarten pelihalli oli aika hauskan näköinen, se on nimittäin kasipallon muotoinen! Siellä Pinokkio pelaa biljardia, polttelee sikareita ja juo olutta Lampunsydämen kanssa. Huvitusten saari käsitteenä on itselle hieman absurdi. siellä on rakennuksia pienille pojille hajotettaviksi. Konsepti muistuttaa hieman traumaterapiaa.

Pinokkiossa on myös yllättävän paljon yhteiskunta kriittisiä teemoja, kuten lapsityövoima.  Pienet pojat houkutellaan Huvitusten saarelle. He muuttuvat aaseiksi ja johtaja aikoo myydä heidät sirkuksiin ja suolakaivoksiin "työvoimana". Kohtaus, jossa aasi-pojat lähetetään laivamatkalle onkin sydäntäsärkevä. 

En tiedä muiden ajatuksista, mutta Pinokkiota katsoessani olisin toivonut, että jokin ihmeellinen taika (haltiatar?) tai Pinokkion ensimmäinen urotyö olisi ollut pelastaa pojat. Elokuvaa on itsestään muutenkin niin kovin synkkä. En tiedä olikohan tarinan kehittelijöillä tämä ajatus käynyt mielessä. Ehkä se ei mahtunut elokuvaan.

Eräs asia, jonka olen myös pistänyt Pinokkiossa merkille on elokuvan episodimaisuus, joka myös linkittää sen Collodin alkuperäistekstiin. Myös Pinokkion pääpahikset Stromboli ja Huvitusten saaren johtaja muistuttavat luonteiltaan ja ulkonäöltään huomattavasti Silly Symphoneiden pahiksia.


Puinen pikkuinen pää

Olin unohtanut, että Pinokkio alkaa myös satukirja-aloituksella ja Samu Sirkka alun kertojana. Hauskasti alku onkin kuvattu sirkan näkökulmasta hyppimässä Gepeton talon sisälle. Itselleni ihan parasta antia Pinokkiossa on Gepeton verstas. Joka kerta Pinokkiota katsoessani hämmästelen yksityiskohtien määrää, sekä vitsikkäitä kelloja. Aina uivista ankanpoikasista silinteripäiseen juoppoon.Animoinnin taso on pitkälle kehittynyttä verrattuna Lumikkiin. Toinen visuaalisesti hieno kohtaus on merenalainen maailma. Kohtaukset valaan vatsassa ja valaalta pakeneminen tuntuvat itselle huomattavasti kevyemmiltä, kuin ahdistava Huvitusten saari. Luultavasti, se johtuu siitä, että perhe on taas yhdessä tuli mitä tuli. 
Kun julkisuutta näin tarjotaan, rahaakin aivan solkenaan
Pukukin niinkuin herralla, kakkua aina ruokana

jää koululäksyt multa niin kun käyn teatteriin

Käyn teatteriin-laulu on hyvin petollinen ja antaa hyvinkin valheellisen kuvan näyttelijän elämästä. Rehti Repon tarkoitus on kuitenkin houkutella Pinokkio mukaansa. Huolimatta laulun kyseenalaisesta viestistä, olen aina tykännyt laulaa, sitä. Ironisesti myös silloin, kun olen ollut lähdössä teatteriin..ihan oikeasti.

 Pidänkin Pinokkiossa eniten lauluista. Tähti toiveen toteuttaa - on myös itselle huomattavasti tutumpi Samu Sirkan joulutervehdyksestä ja se on itselle enemmänkin yksi omista suosikki Disneyn joululauluista.


                               

Strombolin hahmosta en ole koskaan pitänyt, mutta sitäkin enemmän nukketeatteri esityksesta ja En köysiä ma tarvitse - laulusta. Varsinkin eri kanssallisuuksia edustavista nukeista, kuten ripaskata tanssivat venäläis-nuket, Hollantilaiset puukenkätanssijat ja ranskalaiset Can Can - nuket. 

Puinen pikkuinen pää, sekä minua vain vislaa - laulut ovat myös mukavia mukana laulettavia. Erityisesti puinen pikkuinen pää, koska laulun aikana esitellään Gepeton pajaa, sekä tutustutaan enemmän Cleon ja Figaron hahmoihin.

Pinokkiossa on myös paljon hauskoja kohtauksia. Kun Pinokkio viimein löytää perheensä Monstron vatsasta Gepetto halaa ja pussailee kalaa luullessaan tätä Pinokkioksi.

Elokuvan lopussa, kun Pinokkio on muuttunut oikeaksi pojaksi Figaro iloissaan hyppää Cleon akvaarioon ja antaa tälle pusun.

Kohtaus, juuri ennen kuin hyvä haltiatar saapuu on yksi suosikeistani. Gepetolla roikkuu seinällä kymmeniä kelloja. Samu ei millään tahdo saada unta, kun kaikki kultakalaa myöten kuorsaavat kymmenet kellot tikittävät. Sitten Samu huutaa HILJAA! ja kaikki tottelevat. 




Ääninäyttelijät

Pinokkion ääninäyttelijöistä Matti Ranin on itselle tutuin. Dvd:ltä katsoin dokumentin Pinokkion tekemisestä ja ilmeisesti amerikkalainen Gepeton ääni Christian Rub toimi myös Gepeton visuaalisena mallina. Hauska, kun suomalaisessa versiossa Matti Ranin on Gepeton ääni, koska Ranin valkohapsisena silmälasipäisenä miehenä muistutti myös Gepettoa. Pekka Lehtosaari, joka käsittääkseni ohjasi Pinokkion suomidubin sai Disneyltä ohjeet pitää suomalaiset äänet mahdollisimman lähellä alkuperäistä ja englanninkielisen version katsottuani täytyy myöntää, että Pinokkion, Samun ja Strombolin äänet ovat hyvin lähellä suomalaisia ääniä.

Pinokkio ei ehkä ole lempianimaationi. Disney-fanien kannattaa se kuitenkin ainakin muutaman kerran elämässään katsoa. 
















2 kommenttia:

  1. Ranin onihan loistava valinta Gepettoksi, Lehtosaari tehnyt hyvän valinnan otettuaan hänet. Koitin kerran tuota alkeperästä kirjaa lukea, mutten tykännyt, se muistutti liikaa Vaahteranmäen Eemeliä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ranin oli kyllä oikea valinta suomalaiseksi Gepetoksi! Hankala lukea mitään kirjaa, jossa päähahmo on epämiellyttävä.

      Poista