sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Elävää kuvaa: Helinä-Keiju


Hommasin vastikään itselleni Helinä-Keiju elokuvan. Olin hieman varoillani elokuvan suhteen, mutta katselukokemus yllätti minut positiivisesti. 

Helinä-keijun hahmo pohjautuu J.M Barrien kuuluisaan näytelmään Peter Pan. Disney teki kuuluisasta tarinasta animaation vuonna 1953. Animaationa Disneyn Peter Pan ei kuitenkaan kuulu suosikkeihini ja mielestäni varsinkin Disneyn Helinä-keiju, hahmon ikonisuus, lähtemätön vaikutus populaarikulttuuriin olemalla mm. Disneyn symboli on tehnyt aikamoisen karhunpalveluksen, siihen miten nykypäivän ihmiset kuvittelevat keijujen näyttävän (pieni, siivekäs olento). Kautta aikojen mytologioissa ympäri maailmaan luonnonhenget eivät kuitenkaan ole olleet yhtä sievistettyjä, mitä J.M. Barrien Helinä-keiju ja Disneyn Helinä ovat. Siipensä keijut saivat vasta 200-vuotta, sitten Viktoriaanisessa Englannissa ensimmäisiltä lastenkirjojen kuvittajilta. 

Vuoden 1953 Peter Panissa Helinä on aktiivinen sivu-hahmo. Hän on kateellinen Leenalle Peterin huomiosta. Helinä ei vuoden 1953 elokuvassá puhu, mutta hän on hyvin ilmeikäs hahmo.

Helinä-Keiju elokuva ilmestyi 2008 ja se on DisneyToons Studion tekemä tietokoneanimaatio. Elokuvaan on myös tehty useita jatko-osia, joita en ole vielä nähnyt.



Juoni

Pieni vauva nauruskelee kehdossa. Nauru muuttuu voikukan haihtuvaksi ja lentää taivaan ja avaruuden halki aina Mikä-Mikä Maahan ja Keijupoukamaan. Naurusta syntyy keijutyttö nimeltä Helinä. Kaikki Keijupoukaman keijut ovat vastaanottamassa Helinää.
Jokaisen uuden keijun tulee taikakehässä ottaa selville mihin keijujoukkoon hän kuuluu ja valita esine, joka kuvastaa tämän kykyä. Helinä yrittää vältellä vasaraa, joka suorastaan hyppää hänen syliinsä. Näin Helinästä tulee nikkaroijakeiju (tinker).

Helinä ystävystyy nikkarikeijujen Bobblen ja Clankin kanssa ja he kertovat Helinälle ihmisten maasta ja Helinä alkaa haaveilla ihmisten maailmaan matkaamisesta. Nikkari-keijut eivät kuitenkaan saa matkata maahan se oikeus on vain luontokeijuilla. 

Helinä tapaa luontokeijut nimeltä Silvermist (vedenkeiju) Rosetta (puutarhakeiju), Iridessa (valonkeiju) ja Fawn (eläintenystäväkeiju). Sekä tuulenkeiju Vidian, joka on yksi Keijupoukaman parhaimmista lentäjistä. Vidia on itserakas eikä pidä Helinästä ja uskoo tämän vain kerjäävän huomiota. 

Helinä yrittää löytää omaa tietään ja joutuu aina kommelluksiin. Erään katastrofin jälkeen Helinä pakenee rannalle, mistä hän löytää rikkoutuneen soittorasian. Helinä nikkaroi soittorasian kuntoon. Hänen keijuystävänsä tulevat lohduttamaan häntä, mutta Helinä ei suostu hyväksymään nikkarikeijun roolia. Hän itsepäisesti tahtoo päästä ihmisten maahan. Lopulta Helinä houkuttelee luontokeiju ystävänsä opettamaan hänelle taikavoimiaan. Pian Helinä kuitenkiin huomaa, ettei hänestä ole vesipisara tai sateenkaarikeijuksi.  Viimeisenä oljenkortena Helinä pyytä Vidiania opettamaan hänet lentämään. Vidia kuitenkin houkuttelee Helinän koitokseen, jossa tämä onnistuu tuhoamaan kaikki Keijupoukaman kevätvalmistelut. 

Helinä päättää lähteä elämään hylkiönä, kunnes hän tapaa Keijupölyn vartija Terrencen, joka saa hänet vakuuttuneeksi oman työn tärkeydestä. Helinä palaa keijujen luo ja hänellä on mukanaan nikkaroimiaan laitteita kevätvalmisteluiden nopeuttamiseksi. 

Keijukuningatar Clarion on vaikuttunut Helinän päättäväisyydestä ja myöntää tälle ja kaikille nikkarikeijuille mahdollisuuden matkustaa luontokeijujen mukana ihmisten maailmaan. Helinän ensimmäinen tehtävä on viedä soittorasia takaisin sen alkuperäiselle omistajalle, joka on pieni Lontoossa asuva tyttö nimeltä Leena Kultanen (Wendy Darling).



Helinä

Pidin kovasti tästä Helinä-keiju animaation Helinästä. Samaan tapaan miten vuoden 1953 elokuvan Helinä on itsepäinen ja arvonsa tunteva nuori keijuneito niin on myös tämän elokuvan Helinä. Disneyn Peter Pan elokuvissa Helinä jäi ainakin itselle hieman vieraaksi hahmoksi, johtunee ehkä siitä, että Helinä ei puhu elokuvassa lainkaan, mutta on välillä koominen hahmo.
Tarina sijoittuu aikaan, ennen kuin Helinä tapasi Peter Panin, mikä on myös hyvin mielenkiintoista. Helinä-keiju elokuvan Helinä on hieman pehmeämpi ja sympaattisempi hahmo, mitä Peter Pan elokuvan Helinä, mikä myös selittynee, sillä ettei Helinä ole Peter Pan elokuvassa kovinkaan suuressa roolissa. 



Ulkonäöltään Helinä-keiju elokuvan Helinä tietysti on 3D version vuoden 1953 elokuvan Helinästä, 3D Helinän silmät ovat hieman pyöremmät eivätkä yhtä kissamaiset mitä vuoden 1953 Helinällä ja uuden Helinän mekko on kirkkaanvihreä eikä vaalenvihreä.

Peter Pan elokuvassa Helinässä näkyy tämän taipumus nikkarointiin erityisesti kohtauksessa, jossa tämä joutuu Kultasten makuuhuoneen piirongin laatikkoon. Muistaakseni Helinä yritti avata laatikkoa (siitä on aikaa, kun olen viimeksi Peter Panin katsonut). Helinän itsepäisyys näkyy myös Helinä-Keiju elokuvassa, siinä miten Helinä yrittää epätoivoisesti etsiä itselleen uutta kykyä päästäkseen käymään 
ihmisten maailmassa.

Animointi

Elokuvan animaatiotyyli on todella henkeäsalpaavaa. Elokuva kirjaimellisesti kylpii väreissä. Keijupoukaman keijut valmistavat luonnonajat ihmisten maailmaan, joten sieltä löytyy kevät, kesä, syksy ja talvi. 




Itse pidin kovasti kohtauksista, joissa keijupoukama näkyy yöllä ja kaikkialta löytyy pientä mystistä valonkajoa. Itselle tuli hieman mieleen Disneyn Fantasiasta pähkinänsärkijä Baletti - jakson valokokeilut keijuilla ja kultakaloilla.




Peter ja Leena?

Kumma kyllä odotin koko elokuvan ajan josko se Peter sieltä jostakin putkahtaisi, mutta ei koko poikaa näkynyt. Se myös hieman yllätti, miten Helinä vei soittorasian Leenalle, koska koko Peter Pan elokuvan ajan Helinä oli kateellinen Leenalle, kun tämä vei Peterin huomion muualle. Välillä olen kuullut faniteorioita, siitä että Helinä olisi rakastunut Peteriin. Itseasiassa uskon, että tämä teoria on lähtenyt liikkeelle vuoden 1991 Hook elokuvasta, jossa aikuista Peteria esitti Robin Williams ja Helinää Julia Roberts. Kyseisessä elokuvassa Helinä tunnustikin Peterille rakastavansa tätä.

Disneyn Peter Panissa Helinä enemmänkin pelkää sitä, että Peter hylkää hänet ja lähtee mieluummin seikkailemaan Leenan kanssa kuin hänen kanssaan.

Todennäköisesti elokuvan tekijät ajattelivat loppukohtauksen sitovan elokuvan paremmin Peter Panin universumiin. Itseä loppukohtaus vain hieman kummastutti Helinän ja Leenan kinkkisen suhteen huomioon ottaen. 

Musiikki

Elokuvan musiikki on todella kaunista. Yllätyin, kun kuulin erään suosikkilaulajistani; Loreena Mckennittin laulavan elokuvassa. McKennitt on kanadalainen folk-muusikko, joka on pitkälti erikoistunut kelttiläiseen kansanmusiikkiin. Elokuvaa alkaa McKennittin laululla To the fairies they draw near. Elokuvassa kuullaankin paljon kelttiläistä ja irlantilaista kansanmusiikkia. 

Keijumytologia

Kuten alussa hieman viittasinkin J.M.Barrie teki aikoinaan karhunpalveluksen luodessaan Helinä-keijun hahmon. Helinä kiistatta taitaa olla maailmankuuluisin keijukainen tämä on osittain edesauttanut ihmisten hieman yksioikoista suhtautumista keijuihin ja ylipäänsä mytologisiin olentoihin. 
Englanninkielen sana Fairy kattaa alleen kaikenlaisia luontoon liittyviä taruhahmoja. Taikamaailmaan viittaakin sana Fairy Realm.

Helinä-keiju elokuva yllätti minut positiivisesti, sillä miten paljon siitä löytyi keijumytologiaa ja myös se, miten elokuva on uskollinen Peter Panin maailmalle. Olen aika varma, että tämä elokuva on myös suomeksi dubattu. Katsoin englanninkielisen version ja pidin kovasti kertojan Brittienglantilaisesta äänestä, mikä elokuvan alkuperäistarinan huomioon ottaen tuntui hyvin sopivalta. 

Helinä-keijun synty lapsen naurusta ja kukan siemenestä perustuvat yleiseurooppalaiseen keijuperinteeseen. Tarujen mukaan luonnonhenkinä keijut voivat syntyä mielikuvituksesta, lasten naurusta, auringonsäteistä, sadepisaroista ja ensi kertaa avautuvista kukista. 

Keijuja on montaa eri lajia. Pieni ja siivekäs Helinä kuuluu kukkaiskeijujen joukkoon. Nikkarikeijujen joukko on mitä ilmeisemmin kukkaiskeijujen alalaji. Perinteisesti kukkaiskeijut syntyvät kukista ja ovat luonnnon palvelijoita. Muinaiset ihmiset myös uskoivat luonnonhenkien maalaavaan lehdet syksyisin ja puhaltavan talviviiman ihmisten maailmaan.

Elokuvallinen anti

En olisi ikinä uskonut, että alkaisin pitämään Helinä-keijun hahmosta, mutta niin vain nyt on käynyt, että tämäkin keijushamaani alkoi fanittamaan maailman kuuluisinta keijua. Pidin, siitä miten elokuvassa Helinän hahmo kasvaa ja oppii ymmärtämään ja arvostamaan itseään. Rakastin myös kohtauksia, joissa Helinä nikkaroi kaikenmoista. Vidianin hahmo oli minusta hyvin kiinnostava. Hänen inhonsa Helinää kohtaan oli ehkä hieman päällenäkyvää. Toivon, että Vidianin hahmossa on enemmän syvyyttä seuraavissa Helinä-elokuvisa ja ehkä se Peterkin myös joskus ilmestyy.


2 kommenttia: