sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Elävää Kuvaa: Pinokkio


Katsoimme Pinokkion Disney-yhdistyksessä keväällä. Taisi olla neljäs tai viides kerta, kun katsoin Pinokkion. Tämä oli kyllä ensimmäinen kerta, kun katsoin kyseisen elokuvan englanniksi. Pinokkio on Disneyn klassikoista järjestyksessä toinen ja ilmestyi Helmikuussa 1940. Pinokkio ei ilmestyessään ollut yleisömenestys. Osa syyn uskotaan olevan toisessa maailmansodassa, minkä takia katsojaluvut Yhdysvalloissa jäivät vähäisiksi. Pinokkio on kuitenkin merkittävä elokuva animaation kehityksen suhteen.

Disneyn animaatioista Pinokkio ei ole koskaan kuulunut suosikkielokuviini. Olen kuitenkin oppinut sitäkin, aikuisena arvostamaan enemmän. Monesti tykkään tehdä vertailuja animaatioelokuvista ja niiden lähdemateriaaleista. Pinokkion kohdalla olen tutustunut Collodin alkuperäiseen tarinaan ja lukenut, siitä pätkiä ja muunmuassa kulttuuritutkija Jack Zipesin analyysejä (osa Zipesin Disney analyyseista ovat ihan kiinnostavia, mutta osat on aikamoista mielikuvituksen lentoa, niin olen niiden suhteen aika kriittinen).

Pinokkio luoja Carlo Collodi oli italialainen kirjailija, toimittaja ja sanomalehtimies. Pinokkion seikkailut ilmestyi alunperin jatkokertomuksessa Italialaisessa lastenlehdessä Giornale per I bambini vuosina 1881- 1882 ja täydellisenä kokoelma kirjana vuonna 1883.
Olen itse lukenut vain pätkiä alkuperäisestä Pinokkiosta, ja tuskin luen, sitä kokonaisuudessaan. Tarinat ovat itsessään aika häiritseviä ja ahdistavia. Pinokkio kirjassa on hyvin ilkeä lapsi. Samu Sirkka ei ole tarinassa oma tunto (tai ei kerkiä muuttumaan omaksi tunnoksi), koska Pinokkio tappaa sirkan astumalla tämän päälle. Kirjasarjan lopussa Pinokkion pahat teot kostautuvat ja tämä hirtetään.

Pidän Disneyn versiosta huomattavasti enemmän mitä Collodin alkuperäisestä tarinasta ja mielestäni Walt teki ihan oikein tekemällä juonimuutoksia. 

Pinokkio

Elokuvassa suurin ongelmani on päähahmo. Kirjassa Pinokkio ei kadu tekojaan. Disneyn Pinokkiolla on kuitenkin kehittyvä moraali.

Oma tunto on se pieni hiljainen ääni, mitä ihmiset eivät kuuntele
-Samu Sirkka



Mielestäni tämä lause on elokuvan parasta antia. Disneyn Pinokkio käsittelee moraalia, sekä sitä miten ihminen oppii erottamaan oikean väärästä. Suurin voima elokuvassa onkin Gepeton luja rakkaus ja luottamus Pinokkioon. Suhde kuitenkin katkeaa heti elokuvan alussa, kun Rehti Repo ja hänen apurinsa houkuttelevat Pinokkion Strombolin tykö. Myöhemmin Huvitusten Saarelle. Elokuvassa muuttuminen ihmispojaksi on palkinto, jonka Pinokkio saa hyvästä käyttäytymisestä. 

Kohtaus, jossa Pinokkio alkaa ymmärtämään Samun puheita ja oman tunnon seuraamista ensimmäistä kertaa on kohtaus, jossa Stromboli heittää hänet häkkiin ja uhkaa tehdä tästä polttopuita. Pinokkio katuu tekemisiään, mutta on kuitenkin liian häpeissään myöntääkseen, sitä haltiattarelle. Näin ollen  hänen nenänsä pitenee ja pitenee.

Elokuvan loppupuolella Pinokkion moraalikäsitys alkaa jo olla hyvällä mallilla. Kun Pinokkio saa viestin, että Gepetto, Cleo ja Figaro ovat joutuneet valaan vatsaan Pinokkion ensimmäinen epäitsekästeko on lähteä pelastamaan heitä. Toinen epäitsekäs teko tapahtuu, kun Pinokkio vetää Gepeton luolaan suojaan Monstrolta. Lopussa haltiattaren sanat käyvätkin toteen. Pinokkio muuttuu oikeaksi pojaksi, koska hän on todistanut olevansa rohkea, rehellinen ja epäitsekäs.

Suurin syy miksi en lapsena pitänyt Pinokkiosta yhtä paljon kuin esimerkiksi Miekka Kivessä Artusta ja Hiidenpadan Taranista johtui pitkälti, siitä miten Pinokkion hahmo ei osaa sanoa ei vaan aina seuraa, sitä olentoja, joka hänen kanssaa sattui milläkin hetkellä olemaan. Kun viimeksi katsoin Pinokkion sain suorastaan oivalluksen tälle käytökselle. Kun haltiatar herättää Pinokkion henkiin tällä ei ole minkäänlaista käsitystä maailmasta tai ihmisenä olemisesta. Yhden päivän "vanhana" Pinokkio lähetetään kouluun. Heti Rehti Repo houkuttelee tämän teatteriin. Seuraava vuorokausi kuluu Strombolin kynsissä ja pari seuraavaa päivää huvitusten saarella. Voinko olettaa noin 4-5 päivää vanhalta nukelta hyvää arvostelukykyä ja ihmistuntemusta? en ikävä kyllä voi. Mutta en voi myöskään samaistua Pinokkion hahmoon vaikka tahtoisin.

Sirkka nimeltä Samu



Oma suosikki hahmoni Pinokkiossa on Samu Sirkka. Elokuvassa nähdään hieman sosiaalisen statuksen nousua, kun haltiatar nimittää Samun Pinokkion oma tunnoksi. Samu oppii välittämään Pinokkiosta ja selkeästi tahtoo neuvoa tätä parhaan tietämyksensä mukaan. Itselle Samu Sirkka on kuitenkin rakkain Samu Sirkan joulutervehdyksestä. Samu Sirkka esiintyy myös Disneyn Once Upon a Time - sarjassa. En ole itse, kuin kaksi ensimmäistä OUAT: tuotantokautta nähnyt, niin en voi kovinkaan syvästi analysoida sarjan Samua. Once Upon A Time -versiossa pidän kovasti siitä, miten Samu Sirkka on ihmistenmaailmassa psykologi. 

Gepetto, Cleo ja Figaro

Gepetto edustaa ehdotonta vanhemman rakkautta. Hahmona Gepetto on hieman hössähtänyt, mutta hyvän tahtoinen. Gepeton hyvyys näkyy siinä, miten sekä Pinokkio ja hänen lemmikkinsä suhtautuvat häneen. Kun Pinokkio on kadonnut ja Gepetto on valmistanut illallisen Figaro on äkäinen, kun Gepetto kieltää häntä koskemasta kalaan, kuitenkin Figaro totettelee Gepettoa. 



Ihastuttava on myös kohtaus, jossa Gepetto kutittelee Cleoa vatsasta.
Lemmikit kunnioittavat ja pitävät Gepetosta. Gepetolla on myös leikkisä luonne, joka näkyy alun tanssi kohtauksessa, kun hän vielä puunukke Pinokkion jaloilla potkaisee Figaroa takamukseen. Gepeton huumori näkyy myös tämän veistämissä kelloissa ja soittorasioissa. Figaro on hieman mustasukkainen Pinokkiolle ihan vain sen takia, koska tämä saa Gepetolta niin paljon huomioita. Figaron ja Kleon suhde on taas suorastaan sisarusmainen. Kleo on enkelimäisen kiltti, Figaro on hieman vastarannan kiiski kuitenkin molemmat pitävät toisistaan kovasti.



Apua, olen aasi

Disneyn Pinokkio on huomattavasti vähemmän pelottava, mitä Collodin alkuperäinen teos on (ja moni muu Pinokkiosta tehty elokuva- ja animaatioversio). Silti Disneyn Pinokkiota pidetään yhtenä synkimmistä Disneyn animaatioista. Kieltämättä, siinä on useita toinen toistaa pelottavampia pahiksia. Nukketeatterin omistaja väkivaltainen Stromboli, sekä huvitusten saaren johtaja. Rehti Repo ja tämän kumppani Kimi Kepposti ovat tarinan roistoja, mutta lähinnä vain tapahtumat alulle panevia hahmoja. Itselle lapsena kamalin kohtaus on, se missä lampunsydän muuttuu aasiksi. Vieläkin itseä ahdistaa kyseistä kohtausta katsoessa. Pinokkiossa onkin ennen kaikkea psykologista kauhua. 

Mielestäni Huvitusten saarten pelihalli oli aika hauskan näköinen, se on nimittäin kasipallon muotoinen! Siellä Pinokkio pelaa biljardia, polttelee sikareita ja juo olutta Lampunsydämen kanssa. Huvitusten saari käsitteenä on itselle hieman absurdi. siellä on rakennuksia pienille pojille hajotettaviksi. Konsepti muistuttaa hieman traumaterapiaa.

Pinokkiossa on myös yllättävän paljon yhteiskunta kriittisiä teemoja, kuten lapsityövoima.  Pienet pojat houkutellaan Huvitusten saarelle. He muuttuvat aaseiksi ja johtaja aikoo myydä heidät sirkuksiin ja suolakaivoksiin "työvoimana". Kohtaus, jossa aasi-pojat lähetetään laivamatkalle onkin sydäntäsärkevä. 

En tiedä muiden ajatuksista, mutta Pinokkiota katsoessani olisin toivonut, että jokin ihmeellinen taika (haltiatar?) tai Pinokkion ensimmäinen urotyö olisi ollut pelastaa pojat. Elokuvaa on itsestään muutenkin niin kovin synkkä. En tiedä olikohan tarinan kehittelijöillä tämä ajatus käynyt mielessä. Ehkä se ei mahtunut elokuvaan.

Eräs asia, jonka olen myös pistänyt Pinokkiossa merkille on elokuvan episodimaisuus, joka myös linkittää sen Collodin alkuperäistekstiin. Myös Pinokkion pääpahikset Stromboli ja Huvitusten saaren johtaja muistuttavat luonteiltaan ja ulkonäöltään huomattavasti Silly Symphoneiden pahiksia.


Puinen pikkuinen pää

Olin unohtanut, että Pinokkio alkaa myös satukirja-aloituksella ja Samu Sirkka alun kertojana. Hauskasti alku onkin kuvattu sirkan näkökulmasta hyppimässä Gepeton talon sisälle. Itselleni ihan parasta antia Pinokkiossa on Gepeton verstas. Joka kerta Pinokkiota katsoessani hämmästelen yksityiskohtien määrää, sekä vitsikkäitä kelloja. Aina uivista ankanpoikasista silinteripäiseen juoppoon.Animoinnin taso on pitkälle kehittynyttä verrattuna Lumikkiin. Toinen visuaalisesti hieno kohtaus on merenalainen maailma. Kohtaukset valaan vatsassa ja valaalta pakeneminen tuntuvat itselle huomattavasti kevyemmiltä, kuin ahdistava Huvitusten saari. Luultavasti, se johtuu siitä, että perhe on taas yhdessä tuli mitä tuli. 
Kun julkisuutta näin tarjotaan, rahaakin aivan solkenaan
Pukukin niinkuin herralla, kakkua aina ruokana

jää koululäksyt multa niin kun käyn teatteriin

Käyn teatteriin-laulu on hyvin petollinen ja antaa hyvinkin valheellisen kuvan näyttelijän elämästä. Rehti Repon tarkoitus on kuitenkin houkutella Pinokkio mukaansa. Huolimatta laulun kyseenalaisesta viestistä, olen aina tykännyt laulaa, sitä. Ironisesti myös silloin, kun olen ollut lähdössä teatteriin..ihan oikeasti.

 Pidänkin Pinokkiossa eniten lauluista. Tähti toiveen toteuttaa - on myös itselle huomattavasti tutumpi Samu Sirkan joulutervehdyksestä ja se on itselle enemmänkin yksi omista suosikki Disneyn joululauluista.


                               

Strombolin hahmosta en ole koskaan pitänyt, mutta sitäkin enemmän nukketeatteri esityksesta ja En köysiä ma tarvitse - laulusta. Varsinkin eri kanssallisuuksia edustavista nukeista, kuten ripaskata tanssivat venäläis-nuket, Hollantilaiset puukenkätanssijat ja ranskalaiset Can Can - nuket. 

Puinen pikkuinen pää, sekä minua vain vislaa - laulut ovat myös mukavia mukana laulettavia. Erityisesti puinen pikkuinen pää, koska laulun aikana esitellään Gepeton pajaa, sekä tutustutaan enemmän Cleon ja Figaron hahmoihin.

Pinokkiossa on myös paljon hauskoja kohtauksia. Kun Pinokkio viimein löytää perheensä Monstron vatsasta Gepetto halaa ja pussailee kalaa luullessaan tätä Pinokkioksi.

Elokuvan lopussa, kun Pinokkio on muuttunut oikeaksi pojaksi Figaro iloissaan hyppää Cleon akvaarioon ja antaa tälle pusun.

Kohtaus, juuri ennen kuin hyvä haltiatar saapuu on yksi suosikeistani. Gepetolla roikkuu seinällä kymmeniä kelloja. Samu ei millään tahdo saada unta, kun kaikki kultakalaa myöten kuorsaavat kymmenet kellot tikittävät. Sitten Samu huutaa HILJAA! ja kaikki tottelevat. 




Ääninäyttelijät

Pinokkion ääninäyttelijöistä Matti Ranin on itselle tutuin. Dvd:ltä katsoin dokumentin Pinokkion tekemisestä ja ilmeisesti amerikkalainen Gepeton ääni Christian Rub toimi myös Gepeton visuaalisena mallina. Hauska, kun suomalaisessa versiossa Matti Ranin on Gepeton ääni, koska Ranin valkohapsisena silmälasipäisenä miehenä muistutti myös Gepettoa. Pekka Lehtosaari, joka käsittääkseni ohjasi Pinokkion suomidubin sai Disneyltä ohjeet pitää suomalaiset äänet mahdollisimman lähellä alkuperäistä ja englanninkielisen version katsottuani täytyy myöntää, että Pinokkion, Samun ja Strombolin äänet ovat hyvin lähellä suomalaisia ääniä.

Pinokkio ei ehkä ole lempianimaationi. Disney-fanien kannattaa se kuitenkin ainakin muutaman kerran elämässään katsoa. 
















lauantai 28. toukokuuta 2016

Kuinka piirtää miespuolinen keiju


Tervehdys taidebloggarit

Uusimmassa videossani näytän kuinka piirrän miespuolisen keijun.

Materiaalit:

Piirustuspaperi
Zig Art&Graphic Marker Sininen Tussi
Valopöytä

Tältä näyttää valmis keiju

Kiitos, kun kävit
-N


torstai 26. toukokuuta 2016

24 Ihanaa Disney-hetkeä


Jotkut elokuvissa nähnyt pienet hetket jäävät ikuisiksi ajoiksi alitajuntaan. Niistä voi tulla lentäviä lauseita ja vitsejä ja, joskus ne saattavat tulla mieleen, kun omassa elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, joka on animaatioista tuttua.
Päätin, sitten minäkin osallistua suomalaisissa Disney-blogeissa pyörivään haasteeseen listata ihania Disney-hetkiä. Haasteen on aloittanut Disnerd Dreams- blogin Paula. 

Mulan - Niin kuin mies

Yksi vaikuttavimmista, voimakkaimmista ja hauskimmista Disney-lauluista mitä on koskaan tehty. Rakastan Santeri Kinnusen lauluääntä tässä biisissä. Laulun aikana Kapteeni Shang kirjaimellisesti muokkaa keltanokista huippuunsa hiotun armeija yksikön. Laulu huipentuu, kun Mulan kiipeää tolpan nokkaan hakemaan nuolta. Laulun lyriikat sopivat myös täydellisen hyvin Mulanin tilanteeseen, koska hän on armeijassa piiloasussa.


Herkules - Mä sain sen hikinauhan! 

Tämä kohtaus on vaan niin hullun hauska. Herkuleksestä on tullut sankari, jota fanilaumat seuraavat kaikkialle ja yksi fanitytöistä huutaa MÄ SAIN SEN HIKINAUHAN! Ihana Megara onnistuu pelastamaan salaisen ihastuksensa fanilauman kynsistä.



Tarzan - Aikamies on mies hän aikanaan

Laulu, jonka aikana Tarzan kasvaa pojasta mieheksi. Suosikki-osani on viimeisessä kertosäkeessä, jossa pitää laulaa mukana

UU-U JEE-A UU-U JEE-A AIKAMIES ON MIES HÄN AIKANAAN!


                                     


Painajainen ennen joulua - Yhtehen me kuulutaan

Painajainen ennen joulua ei ole Disneyn animoima leffa, mutta se on Disneyn tuotantoa. Se on yksi kaikkien aikojen lempielokuvista ja yhdistää kaksi suosikki juhlaani, Joulun ja Halloweenin. Rakastan elokuvan loppukohtausta, jossa Jack tajuaa rakastavansa Sallya ja he suutelevat täysikuun lomottaessa taivaalla ja koko Halloweentown on ensilumen peitossa.

...everyone can see 
we are simply meant to be

    


Aladdin - Vesa-Matti Loiri hengen äänenä

Tarvitseeko tätä edes sen kummemmin perustella. Disney myönsi aikoinaan Veskulle palkinnon parhaasta kansainvälisestä Disney-dubbauksesta ja ihan oikeutetusti. 


                                      

Nasta mesta ja täällä TAAS!

Mistä mies on kotoisin ja mikä nimi?


Kolme Caballeroa - Surrealismi ja Mary Blair

Kolme Caballeroa tuli aikoinaan itselle tutuksi 90-luvun alkupuolen Samu Sirkan joulutervehdyksistä. Myöhemmin hommasin Kolme Caballeroa dvd:n ja pidän siitä todella paljon. Elokuvassa ei ole varsinaista juonta vaan Aku tutustuu Etelä-Amerikan ihmeisiin ystäviensä Jose Cariocan ja Panchiton kanssa. Kaikki elokuvan jaksot ovat toinen toistaan surrealistisempia ja visuaalisesti tajunnan räjäyttäviä.




Joulujaksossa Panchito kertoo Akulle ja Joselle Las Posadas perinteestä, jossa lasten kulkue kiertää talosta taloon kuten Maria ja Joosef jouluyön tarinassa. Alussa tunnelma on hyvin harras, kunnes lapset pääsevät sisälle taloon ja tunnelma muuttuu iloisen riehakkaaksi ja Akukin saa oman posadan rikottavakseen.
Jakson kuvittamisesta on vastannut Mary Blair, joka on ehkä historian kuuluisin naispuolinen Disney-animaattori. Itse pidän kovasti Blairin kuvitustyylistä (hän työskenteli myös lastenkirjojen kuvittajana).


Ankronikka - Tunnusmusiikki

Kova, kuin mikä ja niin hyvät lyriikat! 
Yksi 90-luvun parhaimmista Disney-paloista.

Vauhtimesta hurjin on Ankka...linna
Aina täynnä säpinää on Ankka..linna
Arvoitus raukee
ja ansat aukee 
Ankat WHOO-O

Uutta juonta aina sahaan Ankat WHOO-O
Joskus hyvää
Joskus pahaa
Ankat WHOO-O

Kun vaara väijyy takanasi
Muukalainen kannoillasi
Mitä teet sen kaiken kertoo ANKAT WHOO-O

Uutta juonta aina sahaan ANKAT WHOO-O
Joskus hyvää
Joskus pahaa
ANKAT WHOO-O

Ei sääsket eikä hyttyset vaan 
ANKAT WHOO-O




Toy Story 3 - Buzzin espanjalainen tanssi

                    Buzz Lightyear tanssimassa flamencoa ja flirttailemassa Jessielle espanjaksi.
                 Ihana kohtaus..avaruusrangerin hips don't lie..eivätkä lehmitytön silmät Awww




Kaunotar ja Hirviö - Bellen unelmat

Belle on antanut Gastonille rukkaset ja laulaa tuntemuksistaan. Rakastan tämän kohtauksen animointia. Sitä miten maisema kylpii syksyn väreissä, Belle laulaa unelmistaan ja haaveilee seikkailuista. Samalla hän nyppii voikukkien haihtuvia, jotka monesti liitetään toiveiden täyttymiseen.
Ihana on myös Mervi Hiltusen lauluääni.



Robin Hood - Robinin ja Pikku-Johnin ystävyys

Näiden kahden ystävyys on vain, jotain niin hellyyttävää. Itselle tulee aina todella rento olo Oo-de-lal-ly laulusta. Muutenkin pidän kaikesta Robin Hoodin liittyvästä. Joskus vielä teen reissun Nottinghamiin ja Sherwoodin metsään.

Oo-de-lal-ly Oo-de-lal-ly on niin iha-naa <3



Lilo ja Stitch - Lilon ja Nanin sisaruussuhde

Itse yhden pikkusiskon omaavana voin sanoa näiden kahden sisaruussuhteen olevan hyvin todenmukaisesti kuvattu. Perhe on alussa rikki, koska tytöt ovat jääneet orvoiksi. He tarvitsevat toisiaan ja Stitchia voimaantuakseen. Itselle jäi ensimmäisistä katselukerroista hieman paha maku suuhun, kun Bubbles huusi Nanille "Sinä taidat tarvita häntä enemmän kuin hän sinua!" Kaikki sympatiani ovat Nanin puolella, koska Lilo on hänen ainoa perheensa. Nani on kuitenkin vasta 19 ja hänen on pitänyt tahtomattaa ottaan vanhemman rooli harteilleen ja jättää omat haaveensa ja unelmansa sivuun pitääkseen huolta Lilosta.



Bambi - Metsän elämä

                                   Kerran luin todella kauniin vertauskuvan Bambista

                           Bambi on kuin henkiin herännyt yksityiskohtia täynnä oleva akvarelli.

En tiedä toista elokuvaa, joka kuvaisi metsää, kasveja ja eläimiä yhtä somasti. Bambissa myös vuodenajat vaihtuvat. Esimerkkinä ihana laulu sade huhtikuinen, jossa Bambi katselee miten pienet metsän eläimet etsivät sateelta suojaa. Pikkuinen peltohiiri sienen alta ja peltopyy suojaa poikasiaan levittämällä siipensä. Bambissa käytettiin useissa kohtauksissa vesivärein maalattuja taustoja, joten akvarelli vertaus on oikein sopiva.



Hopon Poppoo - Powerline

Powerline - täydellinen yhdistelmä disneytettyä Michael Jacksonia, Backstreet Boysia
ja Princeä.

I've got whatever it takes...



Aristokatit - Ranska

Aristokattien tapahtuman sijoittuvat 1900-luvun alun Pariisiin, sekä Ranskan maaseudulle. Muutaman kerran olen käynyt Pariisissa (Disneyland!) aina ennen lähtöä olen tunnelmoinut katsomalla aristokatit. Pariisin kevät, Ranskalainen maaseutu idylli, Eiffel-torni ja kissat pääosassa.  Tré bon!



Nemoa Etsimässä - Dori puhuu valasta

Kooooskaaaa Doooorriiiiiiiiiii oooooonnn Paaaaraaaas, kuuunn
seee puuuuuhuuuuuuuuuuu vaaaaaaaaaaalaaaaaaaaaaaaasssstaaaaaaaaaa



Samu Sirkan joulutervehdys

Kaikki tähänastiset joulut, olisivat olleet huomattavasti ikävämpiä ilman, joka vuotista Disney annosta.




Leijonakuningas - Viidakossa nukkuu jellona

Viidakossa näin viidakossa 
nukkuu jellona

Viidakossa näin viidakossa
nukkuu jello....en kuule sinua, anna tulla!
uiiiiiiiIIIIIIiiiiiii Bumbabambueeeee.......



Ihmeperhe - Esa saa luvan juosta

Muksu, joka pystyy juoksemaan ääntä nopeammin, mutta ei ole saanut käyttää voimiaan oikeasti. Ihmeperhe yhdistää voimansa pelastaakseen Ilari-Isän Esa saa vihdoinkin juosta KUIN TUULISPÄÄ!!!
Tätä kohtausta on ihana katsoa ja mikä vauhti animaatiossa! Esa tajuaa, että hän pystyy juoksemaan veden päällä ja nauraa hykeltelee itsekseen ja jättää takaa-ajajat nuolemaan näppejään. Esan vapautunut olemus ja ilo on tarttuvaa.                               



Pelastuspartio Bernard ja Bianca - Bernard ja Bianca

Kansainvälisen pelastuspartio toimen New Yorkin päämajan talonmies Bernard ja Unkarin pelastuspartion edustaja Bianca ovat yhdessä lyömätön pelastuspartiotiimi ja näitä kahta on aina ilo seurata. Mielestäni Bianca on myös yksi tyylikkäimmistä ja eleganteista Disney-hahmoista.



Fantasia - Pähkinänsärkijän keijut

Pähkinänsärkijä balettiin on aina liittynyt jos jonkinmoisia keijuja. Fantasian keijukohtauksessa on todella mystinen ja maaginen tunnelma ja mikä ilo ja riemu keijuilla onkaan siirtyä vuodenajasta toiseen.



Herkules - Etkö tiennyt, että isi on kuuluisa? YLLÄTYS!

Repeän tätä katsoessa, joka kerta! Kyllä, sitä itsekkin saisi sätkyn jos kerrostalon kokoinen patsas heräisi  yhtäkkiä eloon ja sanoisi, että olen osittain kreikkalainen jumala.



Atlantis - Atlantiksen sydän

Rakastan Disneyn Atlantista NÄÄÄÄIIIIIIIIIIN PALJON <3 

Kohtaus, joka tapahtuu Kristalliluolassa maanalaisella lammella on todella upea. Kida kuulee esi-isiensä kutsuvan tätä ja ymmärtää, että hänen on otettava riski pelastaakseen kansansa. 



Pocahontas - Kohtaaminen

Yksi elokuvahistorian vaikuttavimmista ensi kohtaamistä. Kapteeni John Smith pesee kasvojaan ja näkee vedessä heijastuksen. Sumuverhon takaa paljastuu ylväs intiaaniprinsessa Pocahontas, joka ei pelkää muukalaista.


Prinsessa Ruusunen - Unessa kerran kohtasin

Laulu, jonka osaan soittaa, jopa kanteleleella.

Olemme kohdanneet kerran...kohtasimme unessa


Näitä ihania kohtauksia löytyisi vaikka kuinka paljon.

Kiitos, kun kävit
- Niina

maanantai 23. toukokuuta 2016

Rakasta sisäistä Disney faniasi


Tervehdys Blogi-maailma!

Ajattelin kirjoittaa aiheesta, joka on itselle lähellä sydäntä eli miksi katson Disneyn animaatiota. Sain tähän postauksen inspiraation Vilhelmiinan tekstistä. Hieman myös vertailen suomalaisten ja brittien Disney kulttuurin eroja.

Siihen, miksi olen Disney-fani on monta yksittäistä tekijää. Yksi on se, että olen syntynyt 80-luvun lopulla juuri otolliseen Disney-aikaan. Pieni Merenneito ilmestyi 1989 ja 90-lukua kutsutaan Disneyn renesanssi-ajaksi. Lyhyen ajan sisällä ilmestyivät klassikot, kuten Kaunotar ja Hirviö, Aladdin, Pocahontas ja Leijonakuningas. Voi kait sanoa, että olen lapsena altistunut Disneyn kuvatulvalle (ei pelkästään Disneylle vaan ylipäänsä käsinpiirretyille animaatioille). Lapsena opettelin piirtämään Disneyn satukirjoista ja yhdessä vaiheessa haave-ammattini oli Disneyn animaattori, mutta täytyy myöntää, että muksuna minulla ei ollut aavistustakaan, mitä animaattori oikeasti tekee. Animaatioilla on kuitenkin ollut vaikutusta, koska olen päätynyt taide-alalle. 

Suomessa on todella hieno Disney-yhteisö. On keskustelufoorumi taikalinna ja on upeita Disneyblogeja, joissa Disneyttäjät kertovat harrastuksestaan. Itsellä on myös onneksi Suomessa ystäviä ja sisko, jotka ovat hyvinkin omistautuneita Disney-faneja.  Suomessa olen myös törmännyt ikävä kyllä negatiivisiin asenteisiin, mitä Disneyttämiseeni tuleen. Monesti asenne tulee esiin vähättelynä tai ivana. Näitä asenteita olen kohdannut muunmuassa äidiltäni, joiltain ystäviltäni ja puolitutuilta. Kun aikoinaan opiskelin taideohjaajaksi muutama luokkakaverini puhui aina ivallisesti Disney-fanittamisestani. Olen tullut siihen lopputulokseen, että monesti ihmiset ovat ivallisia, koska he ovat epävarmoja itsestään ja purkavat, sitä toisiin.

En osaa tarkaan sanoa miksi näin on. Osittain syy voi johtua suomalaisten pessimistisestä elämänasenteesta. Ehkä nämä kyseiset aikuiset eivät ole katsoneet tarpeeksi laatuanimaatioita, tai tulevat perheistä, joissa tällainen asenne on jo ennestään vallalla. Osasyy voi myös olla brändäys. Monet animaatiot suunnataan ensisijaisesti lapsille, mutta se ei tarkoita, sitä etteivät ne voisi myös puhutella aikuiskatsojaa.
Ehkä tämän takia myös moni yhdistää Disneyn animaatiot pelkästään lasten elokuviksi, vaikka ne ovat koko perheen elokuvia.  Kuitenkin Aku Ankka on Suomessa instituutio ja Don Rosaa ja Carl Barksia palvotaan lähes jumalina (ainakin itse palvon). Opin myös aikoinaan lukemaan Aku Ankasta. Suomesta kuitenkin löytyy hulluna aikuisia Aku Ankan lukijoita. Viihde tasolla Akkarit ovat  yhtä turvallisia kuin Disneyn animaatiot. Siksi on hieman kummallista, kun sarjakuva nostetaan animaation edelle vaikka ne ovat molemmat tärkeä osa visuaalista populaarikulttuuria.

Muutin Walesiin viime syksynä ja täällä on IHAN eri meininki, mitä animaatioihin tulee. Perustin tänä keväänä yliopistolleni Disney-yhdistyksen <3 ja tällä hetkellä jäseniä on 58. Veikkaan, että määrä tuplaantuu ensi syksynä, kun uusia opiskelijoita tulee sankoin määrin. Disney-yhdistyksessä katsomme Disney elokuvia ja keskustelemme niistä yhdessä jälkeenpäin. Meillä on myös facebook-ryhmä, jossa keskustelemme eri Disney-aiheista. Yhdistys ei ole pelkästään rajattu yliopistolle, vaan siinä on myös mukana alueella asuvia aikuisia Disney-faneja, jotka tulevat leffanäytöksiin ja keskusteluiltoihin. Kaupoissa myydään, joka paikassa Frozen tavaraa (ei mikään yllätys). Viime jouluna, kun ostin Tescosta joululahjoja (Tesco on iso tavaratalo-ketju) siellä soi non-stoppina Disneyn talvi-aiheiset laulut (ei tarvinnut edes lähteä Pariisin Disneylandiin!) Disney-storeja löytyy kaikista isommista kaupungeista. Divareista olen onnistunut löytämään Disney dvd:tä, joissa on myös Suomeksi dubbaukset. Kukaan ei ole katsonut kieroon tai mutissut itsekseen (ainakaan  päin naamaa), kun ovat kuulleet Disney-harrastuksestani. Päin vastoin ihmiset ovat yleensä kauhean innoissaan ja nopeasti puhe kääntyy lempianimaatioihin. 

Itselleni moni Disneyn animaatio on auttanut vaikeissa elämänvaiheessa. Lilo ja Stitch, kun sairastuin masennukseen. Bambi, kun toinen vanhemmistani menehtyi ja Kaunotar ja Hirviö aina, kun olen kohdannut tilanteita, joissa on tehnyt mieli luovuttaa. 

Hieman uudemmista voisin mainita Wall-E:n ja realistiset ympäristöuhat, kuten ilmaston muutos, Frozen ja Elsan sisäinen voimaantuminen, Kaksin karkuteillä Gothelin ja Rapunzelin kieroutunut suhde, Nemoa Etsimässä Isä ja tyhjän pesän syndrooma, sekä Zootropolis ja syrjintä.

Animaatioelokuvissa käsitellään aiheita laidasta laitaan, ihan kuten näytellyissä elokuvissa. Kaikenikäisiä koskettavia asioita ja tunteita; rakkautta, vihaa, kateutta, ystävyyttä, surua, iloa ja onnea, ihmissuhteita, perhesuhteita, luopumista, avun vastaanottamista ja itsensä hyväksymistä. Nämä ovat kaikki abstrakteja aiheita ja moni animaatio käsittelee, niitä nerokkaasti ja monesti katsoja oppii samalla, jotain itsestään. 

Kaikille suomalaisille Disneyn animaatioita rakastaville tahdon sanoa Rakasta sisäistä Disney-faniasi. Mitä useampi suomalainen Disney-fani (tai ylipäänsä animaatiofani) uskaltaa puhua ääneen rakkaudestaan animaatioihin, sitä paremmin ihmisten asenteet muuttuvat. 



sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Elävää kuvaa: Helinä keiju ja siipien salaisuus


Tänään katsoin elokuvan Helinä-Keiju ja siipien salaisuus. Kyseinen elokuva on järjestyksessä toinen Helinään-keskittyvä elokuva, jonka olen nähnyt. Arvostelu ensimmäisestä Helinä-keiju elokuvasta löytyy täältä.

Helinä-Keiju ja siipien salaisuus elokuva on valmistunut vuonna 2012 ja sen on animoinut  ja tuottanut DisneyToon Studios. Helinä-Keiju ja siipien salaisuus on järjestyksessä neljäs Helinästä kertova elokuva. 

Helinä-Keijun hahmon on luonut näytelmäkirjailija J.M. Barrie kuuluisaan näytelmäänsä Peter Pan. Walt Disney tekin Peter Panin tarinasta kuuluisan animaation, joka ilmestyi vuonna 1953. Kyseisessä elokuvassa Helinä ei puhu, mutta on muuten hyvin aktiivinen ja ilmeikäs sivuhahmo. Itse pidän näiden Helinä-Keiju animaatioiden Helinää huomattavasti mukavampana ja helpommin lähestyttävänä hahmona. 

Juoni 

Helinä-Keiju ja siipien salaisuus elokuva alkaa kertojan äänellä, joka saattaa meidät keijupoukaman talvenmaahan. Keiju poukamasta löytyy oma alue kaikille neljälle vuodenajalle. Kevään, Kesän ja Syksyn alueilla kulkevat keijut saavat vapaasti kulkea alueelta toiselle, mutta talven keijut eivät saa poistua talven maasta, koska heidän siipensä sulavat. Eivätkä muut keijut saa lähteä talven maahan, koska heidän siipensä saattavat jäätyä ja särkyä.

Helinä auttaa eläinkeiju ystäväänsä Fawnia saattaamaan eläimet talvenmaahan ja lumoutuu sen kauneudesta. Hän ei voi hillitä itseään vaan on jo pian lumen ympäröimänä. Helinän siivet alkavat  yhtäkkiä maagisesti kimaltamaan ja väreilemään.  Hän palaa takaisin lämpimään maailmaan, mutta ei voi unohtaa kaunista siipien välkettä. Helinä löytää kirjastosta kirjan, joka kertoo välkehtelevistä siivistä. Harmi vain, kirjasta on vain osa tekstistä jäljellä. Helinä kuulee kirjan kirjoittajan, salaperäisen keijun nimeltä Kertoja asuvan talvenmaassa.  Pian Helinä valmistaa itselleen talviasun (joka on ihan supersöpö!) ja valmistautuu lähtemään takaisin talvenmaahan.

Helinä salamatkustaa pöllökyydillä talvenmaahan. Hän löytää kertojan kodin, mutta ennenkuin Helinä ehtii esitellä itsensä, joku toinen on jo kertojan puheilla. Keiju nimeltä Talvililja. Talvililjalla on myös ollut jännittäviä kokemuksia välkehtelevistä siivistä. Helinä ja Talvililja kohtaavat toisensa. Kertoja vie heidät katsomaan jäiden heijastuksia ja tytöt pääsevät näkemään menneisyyteensä.

Kerran Lontoossa pieni tyttövauva jokelteli ja naurusta syntyi kaksi keijukaista. Toinen lensi kukansiemenssä keijupoukaman lämpöiseen maailmaan ja toinen talvenmaailmaan.
Helinä ja Talvililja ovat siskokset (tavallaan..keijuilla ei ole DNA:ta) Tytöt tulevat heti keskenään toimeen. Talvililja on kuurakeiju ja esittelee Helinälle talvenmaata ja sen ihmeellisyyksiä. He käyvät luistelemassa, kelkkailemassa ja tapaavat Talvililjan ystäviä. Kun,talvimaan johtaja Lordi Milori kuulee lämpöisenmaan keijun olevan talven maassa hän vihastuu ja Helinä joutuu palaamaan kotiinsa.

Helinä ystävineen päättää rakentaa laitteen, joka tupruttaisi lunta niin, että Talvililja pystyisi kulkemaan lämpimässä maassa. Laite toimii aluksi hyvin, mutta kun se menee rikki Talvililja sairastuu ja hänen siipensä alkavat sulaa ja lordi Milori vie hänet takaisin talvenmaahan. Lordi Milori, sekä keijujen kuningatar Okariina kieltävät Helinää ja Talvililjaa ylittämään rajaa. He ovat entiset rakastavaiset. Milorin siipi rikkoutui aikoinaan, kun hän kulki maitten rajalla tapaamassa kuningatar Okariinaa ja tämä oli syy heidän eroonsa. 
Vihoissaan Milori yrittää tuhota keijujen rakentaman lumikoneen. Lumikone ei kuitenkaan mene rikki vaan alkaa tupruttamaan lunta ympäri keijupoukamaa.

Keijut huomaavat lunta tulevan kaikkialle ja katastrofin ainekset ovat käsissä. Suurin huolenaihe on keijupölypuu, jos se jäätyy umpeen kaikki keijut menettävät taikavoimansa. Helinä muistaa Talvililjan kyvyn luoda kuuraa, joka kätkee lämmön sisäänsä. Hän houkuttelee Talvililjan ja tämän ystävät auttamaan keijupoukaman pelastamisessa. Pian kaikki talvimaan keijut tulevat apuun. 

Eläimet ja lämpimän maan keijut menevät suojaan ja talvenkeijut pelastavat keijupölypuun. Kuningatar ja lordi Milori palaavat yhteen ja myöntävät Helinälle ja Talvililjalle luvan tavata toisiaan ja vanha kielto kumotaan. 

Siskokset kuin keijukaiset


Tykkään kovasti näiden Helinä-keiju elokuvien hahmosuunnitteluista. Talvililjasta ei heti ensinäkemältä saata arvata hänen olevan sukua Helinälle. Heidän luonteenpiirteensä ovat kuitenkin aika samanlaiset. Molemmat ovat luonteeltaan uteliaita ja kekseliäitä.


Taitavana ompelijana Helinä helposti luo itselleen sievän talviasun. Itselle tästä asusta tulee lähinnä mieleen englanninkielisen maailman joulutonttujen  talviasut (Esimerkiksi. Will Ferrel elokuvassa The Elf).

Helinälle talviasu sopii kuitenkin oikein hyvin ja käy yksiin tämän ikonisen vihreän lehtimekon kanssa. 



Talvililjan asu taas käy enemmän yksiin talvisen värimaailman kanssa. Puolipitkät legginssit, sekä valkoinen höyhenistä tehty hame ovat kivoja yksityiskohtia. 

Yllättäjät

Minulla ei ollut suuria odotuksia tämän elokuvan suhteen, olihan kyseessä jatko-osa. Elokuvassa oli kuitenkin paljon positiivisia yllätyksiä. En ollut lukenut minkäänlaisia juonipaljastuksia elokuvasta niin minä todellakin yllätyin, kun selvisi, että Helinällä on sisko. Toinen itselleni positiivinen yllätys oli Okariinan ja lordi Milorin suhde. Olen vasta kaski Helinä-Keiju elokuvaa katsonut, kaikissa Helinä-Keiju elokuvissa Kuningatar Okariina esitetään hyvin pidättyväisen hahmona (kuninkaallisena?) pidin, siitä että tässä elokuvassa kuningattaren hahmoon tuodaan lisää syvyyttä ja paljastetaan hieman hänen menneisyyttään. 

Äänet

Tämä oli tosiaan järjestyksessä toinen Helinä-Keiju elokuva, jonka olen ikinä nähnyt. Edellisen elokuvan katsoin englanniksi. Tämän onnistuin löytämään suomenkielisenä. Täällä Briteissä liikkuu, jonkin verran Disney dvd-versioita, joissa on suomeksi äänet. Itse olen tähän mennessä kuitenkin vain kaksi löytänyt; tämän Helinä-Keiju ja siipien salaisuus elokuvan, sekä Disneyn Miekka Kivessä.  Kun kesällä käyn Suomessa täytän Disney-leffa varastojani suosikki suomi-dubeilla.

Helinä-Keiju elokuvien suomiäänissä kuullaan Paula Vesalaa (Helinä), Talvililja (Raili Raitala), sekä muunmuassa Tuomas Ylitaloa, Maria Ylipäätä ja Leena Uotilaa. Olen josku lukenut, että Paula Vesala on Helinän ääni, mutta en kiinnittänyt asiaan sen kummemmin huomiota (ennenkuin aloin kirjoittamaan tätä blogitekstiä). Animaation suomalaisista äänistä tunnistin heti Tuomas Uusitalon (Inkun päiväkirja - Roope, Kung Fu Panda - Po...Tuomas taisi myös olla Rottatuilessa ja monessa muussa). Leena Uotilan äänen tunnistaisin missä tahansa. Nainen veti lähes kaikki muumilaakson tarinoiden sivuhahmot ja toimi kertojana.



Animaation taso

Tietokoneanimaatio ja efektit ovat huippuluokkaa näissä Helinä-keiju elokuvissa. Lumi, huurre, kuura ja talviset maisemat ovat tämän elokuvan parasta antia. Tästä taitaa tulla uusi lisä talviaikaan katsottava animaatio. Mukava tunnelman tuoja joulun alla.



Suosikkikohtauksiani olivat kohtaus, jossa Helinä astuu talven maailmaan ensimmäisen kerran ja hänen siipensä alkavat sädehtimään. Kohtaus on todella kaunis ja taianomainen. Muutenkin siipien animointi on upeaa katsottavaa. Siivet värisevät aina, kun keiju on ilmassa, myös kimmeltävät auringonsäteiden osuessa niihin. Toinen hauska kohtaus tulee, kun Helinä lähtetetään tapaamaan sairaanhoitaja keijua, kun hänen siipensä ovat jäässä. Sairaanhoitajan vastaanotolla on varttuneempi miespuolinen keiju, joka on vahingossa imaissut sateenkaaren säteet itseensä. Hän on hyvin värikäs ja kutiaa, joka puolelta. Vastaanotolla on myös keijukainen, jonka on leijonanankita-kukka ahmaissut, niin hän kävelee kukan sisällä ja törmäilee, joka paikkaan.


Loppupäätelmä

Elokuvan juoni ei mielestäni ollut ihan yhtä loppuun mietitty mitä ensimmäisen Helinä-Keiju elokuvan juoni oli. Pidän kuitenkin yksityiskohdista näissä Helinä-Keiju elokuvissa, sekä keijujen maailman monimuotoisuutta. Tässäkin elokuvassa näytettiin miten eläinkeijut auttavat eläimet talvenmaailmaan ja nämä saavat talviturkit ylleen. Helinän tapaan myös Talvililja keräilee kadonneita esineitä ja rakentelee kaikenlaista. Yhdessä he valmistavat Helinälle luistimet vanhoista klemmareista.

Elokuvassa esiteltiin paljon uusia hahmoja talvimaailman puolelta. Lordi Milori, Kertoja, Talvililja ja tämän ystäviä. Lämpimän maan keijut eivät olleet tässä elokuvassa kovin suuressa roolissa. Kaikki Helinän ystävät kuitenkin esiintyvät elokuvassa. Pidin kovasti Helinän ja Talvililjan ystävyyssuhteesta ja, siitä miten he heti alkoivat etsimään samankaltaisuuksia toisistaan. Suosittelen elokuvaa Helinä-Keiju elokuvista pitäville, mutta myös niille, jotka tykkäävät Disneyn talvisista animaatioista. Taidan katsoa tämän viimeistään joululomalla seuraavan kerran.



lauantai 21. toukokuuta 2016

Kuinka piirtää ja maalata keijuja


Uusimmassa YouTube videossa näytän ja selitän kuinka piirtää ja maalata keijuja.

Materiaalit:

Windsor & Newtonin vesiväripaletti
Happovapaata vesiväri/akvarelli paperia paksuus 300g
Zig Art&Graphic Twin tussi

Tällainen keiju syntyi.
Annoin hänelle nimeksi Roxie



sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Kuinka sekoittaa vesiväreillä välivärejä (+ musta ja ruskea)





Tervehdys taiteilijasielut. Ylläolevasta linkistä pääset katsomaan uusinta maalausvideotani, jossa näytän kuinka sekoittaa vihreä, oranssi, violetti, ruskea ja musta vesiväreillä.

Materiaalit:

- Windsor & Newton vesiväri paletti
- siveltimiä
- vettä kirkkaassa lasissa tai purkissa
- happovapaata vesiväripaperia (suosittelen käyttämään paperia, joka on paksuudeltaan vähintään 200g)

Päävärejä on vesiväripaletissa kahdenlaisia: kylmä ja lämmin sävy

Kylmä keltainen - kadmiumin keltainen
Lämmin keltainen - kromin keltainen

Kylmä punainen - karmiinin punainen
Lämmin punainen - sinooperin punainen

Kylmä sininen - Ultramariinin sininen
Lämmin sininen - Koboltin sininen

Välivärien sekoitus:

Sinooperi & Kromi = syvä oranssi
karmiini & koboltti = syvä violetti
kadmium & ultramariini = syvä vihreä

Ruskean eri sävyt saat sekoittamalla kaikkia kolmea pääväriä keskenään punaista, sinistä ja keltaista.

Mustan saa aikaan sekoittamalla kaikkia kolmea pääväriä lisäämällä paljon tummaa sinistä ja tummaa punaista.


sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Elävää kuvaa: Helinä-Keiju


Hommasin vastikään itselleni Helinä-Keiju elokuvan. Olin hieman varoillani elokuvan suhteen, mutta katselukokemus yllätti minut positiivisesti. 

Helinä-keijun hahmo pohjautuu J.M Barrien kuuluisaan näytelmään Peter Pan. Disney teki kuuluisasta tarinasta animaation vuonna 1953. Animaationa Disneyn Peter Pan ei kuitenkaan kuulu suosikkeihini ja mielestäni varsinkin Disneyn Helinä-keiju, hahmon ikonisuus, lähtemätön vaikutus populaarikulttuuriin olemalla mm. Disneyn symboli on tehnyt aikamoisen karhunpalveluksen, siihen miten nykypäivän ihmiset kuvittelevat keijujen näyttävän (pieni, siivekäs olento). Kautta aikojen mytologioissa ympäri maailmaan luonnonhenget eivät kuitenkaan ole olleet yhtä sievistettyjä, mitä J.M. Barrien Helinä-keiju ja Disneyn Helinä ovat. Siipensä keijut saivat vasta 200-vuotta, sitten Viktoriaanisessa Englannissa ensimmäisiltä lastenkirjojen kuvittajilta. 

Vuoden 1953 Peter Panissa Helinä on aktiivinen sivu-hahmo. Hän on kateellinen Leenalle Peterin huomiosta. Helinä ei vuoden 1953 elokuvassá puhu, mutta hän on hyvin ilmeikäs hahmo.

Helinä-Keiju elokuva ilmestyi 2008 ja se on DisneyToons Studion tekemä tietokoneanimaatio. Elokuvaan on myös tehty useita jatko-osia, joita en ole vielä nähnyt.



Juoni

Pieni vauva nauruskelee kehdossa. Nauru muuttuu voikukan haihtuvaksi ja lentää taivaan ja avaruuden halki aina Mikä-Mikä Maahan ja Keijupoukamaan. Naurusta syntyy keijutyttö nimeltä Helinä. Kaikki Keijupoukaman keijut ovat vastaanottamassa Helinää.
Jokaisen uuden keijun tulee taikakehässä ottaa selville mihin keijujoukkoon hän kuuluu ja valita esine, joka kuvastaa tämän kykyä. Helinä yrittää vältellä vasaraa, joka suorastaan hyppää hänen syliinsä. Näin Helinästä tulee nikkaroijakeiju (tinker).

Helinä ystävystyy nikkarikeijujen Bobblen ja Clankin kanssa ja he kertovat Helinälle ihmisten maasta ja Helinä alkaa haaveilla ihmisten maailmaan matkaamisesta. Nikkari-keijut eivät kuitenkaan saa matkata maahan se oikeus on vain luontokeijuilla. 

Helinä tapaa luontokeijut nimeltä Silvermist (vedenkeiju) Rosetta (puutarhakeiju), Iridessa (valonkeiju) ja Fawn (eläintenystäväkeiju). Sekä tuulenkeiju Vidian, joka on yksi Keijupoukaman parhaimmista lentäjistä. Vidia on itserakas eikä pidä Helinästä ja uskoo tämän vain kerjäävän huomiota. 

Helinä yrittää löytää omaa tietään ja joutuu aina kommelluksiin. Erään katastrofin jälkeen Helinä pakenee rannalle, mistä hän löytää rikkoutuneen soittorasian. Helinä nikkaroi soittorasian kuntoon. Hänen keijuystävänsä tulevat lohduttamaan häntä, mutta Helinä ei suostu hyväksymään nikkarikeijun roolia. Hän itsepäisesti tahtoo päästä ihmisten maahan. Lopulta Helinä houkuttelee luontokeiju ystävänsä opettamaan hänelle taikavoimiaan. Pian Helinä kuitenkiin huomaa, ettei hänestä ole vesipisara tai sateenkaarikeijuksi.  Viimeisenä oljenkortena Helinä pyytä Vidiania opettamaan hänet lentämään. Vidia kuitenkin houkuttelee Helinän koitokseen, jossa tämä onnistuu tuhoamaan kaikki Keijupoukaman kevätvalmistelut. 

Helinä päättää lähteä elämään hylkiönä, kunnes hän tapaa Keijupölyn vartija Terrencen, joka saa hänet vakuuttuneeksi oman työn tärkeydestä. Helinä palaa keijujen luo ja hänellä on mukanaan nikkaroimiaan laitteita kevätvalmisteluiden nopeuttamiseksi. 

Keijukuningatar Clarion on vaikuttunut Helinän päättäväisyydestä ja myöntää tälle ja kaikille nikkarikeijuille mahdollisuuden matkustaa luontokeijujen mukana ihmisten maailmaan. Helinän ensimmäinen tehtävä on viedä soittorasia takaisin sen alkuperäiselle omistajalle, joka on pieni Lontoossa asuva tyttö nimeltä Leena Kultanen (Wendy Darling).



Helinä

Pidin kovasti tästä Helinä-keiju animaation Helinästä. Samaan tapaan miten vuoden 1953 elokuvan Helinä on itsepäinen ja arvonsa tunteva nuori keijuneito niin on myös tämän elokuvan Helinä. Disneyn Peter Pan elokuvissa Helinä jäi ainakin itselle hieman vieraaksi hahmoksi, johtunee ehkä siitä, että Helinä ei puhu elokuvassa lainkaan, mutta on välillä koominen hahmo.
Tarina sijoittuu aikaan, ennen kuin Helinä tapasi Peter Panin, mikä on myös hyvin mielenkiintoista. Helinä-keiju elokuvan Helinä on hieman pehmeämpi ja sympaattisempi hahmo, mitä Peter Pan elokuvan Helinä, mikä myös selittynee, sillä ettei Helinä ole Peter Pan elokuvassa kovinkaan suuressa roolissa. 



Ulkonäöltään Helinä-keiju elokuvan Helinä tietysti on 3D version vuoden 1953 elokuvan Helinästä, 3D Helinän silmät ovat hieman pyöremmät eivätkä yhtä kissamaiset mitä vuoden 1953 Helinällä ja uuden Helinän mekko on kirkkaanvihreä eikä vaalenvihreä.

Peter Pan elokuvassa Helinässä näkyy tämän taipumus nikkarointiin erityisesti kohtauksessa, jossa tämä joutuu Kultasten makuuhuoneen piirongin laatikkoon. Muistaakseni Helinä yritti avata laatikkoa (siitä on aikaa, kun olen viimeksi Peter Panin katsonut). Helinän itsepäisyys näkyy myös Helinä-Keiju elokuvassa, siinä miten Helinä yrittää epätoivoisesti etsiä itselleen uutta kykyä päästäkseen käymään 
ihmisten maailmassa.

Animointi

Elokuvan animaatiotyyli on todella henkeäsalpaavaa. Elokuva kirjaimellisesti kylpii väreissä. Keijupoukaman keijut valmistavat luonnonajat ihmisten maailmaan, joten sieltä löytyy kevät, kesä, syksy ja talvi. 




Itse pidin kovasti kohtauksista, joissa keijupoukama näkyy yöllä ja kaikkialta löytyy pientä mystistä valonkajoa. Itselle tuli hieman mieleen Disneyn Fantasiasta pähkinänsärkijä Baletti - jakson valokokeilut keijuilla ja kultakaloilla.




Peter ja Leena?

Kumma kyllä odotin koko elokuvan ajan josko se Peter sieltä jostakin putkahtaisi, mutta ei koko poikaa näkynyt. Se myös hieman yllätti, miten Helinä vei soittorasian Leenalle, koska koko Peter Pan elokuvan ajan Helinä oli kateellinen Leenalle, kun tämä vei Peterin huomion muualle. Välillä olen kuullut faniteorioita, siitä että Helinä olisi rakastunut Peteriin. Itseasiassa uskon, että tämä teoria on lähtenyt liikkeelle vuoden 1991 Hook elokuvasta, jossa aikuista Peteria esitti Robin Williams ja Helinää Julia Roberts. Kyseisessä elokuvassa Helinä tunnustikin Peterille rakastavansa tätä.

Disneyn Peter Panissa Helinä enemmänkin pelkää sitä, että Peter hylkää hänet ja lähtee mieluummin seikkailemaan Leenan kanssa kuin hänen kanssaan.

Todennäköisesti elokuvan tekijät ajattelivat loppukohtauksen sitovan elokuvan paremmin Peter Panin universumiin. Itseä loppukohtaus vain hieman kummastutti Helinän ja Leenan kinkkisen suhteen huomioon ottaen. 

Musiikki

Elokuvan musiikki on todella kaunista. Yllätyin, kun kuulin erään suosikkilaulajistani; Loreena Mckennittin laulavan elokuvassa. McKennitt on kanadalainen folk-muusikko, joka on pitkälti erikoistunut kelttiläiseen kansanmusiikkiin. Elokuvaa alkaa McKennittin laululla To the fairies they draw near. Elokuvassa kuullaankin paljon kelttiläistä ja irlantilaista kansanmusiikkia. 

Keijumytologia

Kuten alussa hieman viittasinkin J.M.Barrie teki aikoinaan karhunpalveluksen luodessaan Helinä-keijun hahmon. Helinä kiistatta taitaa olla maailmankuuluisin keijukainen tämä on osittain edesauttanut ihmisten hieman yksioikoista suhtautumista keijuihin ja ylipäänsä mytologisiin olentoihin. 
Englanninkielen sana Fairy kattaa alleen kaikenlaisia luontoon liittyviä taruhahmoja. Taikamaailmaan viittaakin sana Fairy Realm.

Helinä-keiju elokuva yllätti minut positiivisesti, sillä miten paljon siitä löytyi keijumytologiaa ja myös se, miten elokuva on uskollinen Peter Panin maailmalle. Olen aika varma, että tämä elokuva on myös suomeksi dubattu. Katsoin englanninkielisen version ja pidin kovasti kertojan Brittienglantilaisesta äänestä, mikä elokuvan alkuperäistarinan huomioon ottaen tuntui hyvin sopivalta. 

Helinä-keijun synty lapsen naurusta ja kukan siemenestä perustuvat yleiseurooppalaiseen keijuperinteeseen. Tarujen mukaan luonnonhenkinä keijut voivat syntyä mielikuvituksesta, lasten naurusta, auringonsäteistä, sadepisaroista ja ensi kertaa avautuvista kukista. 

Keijuja on montaa eri lajia. Pieni ja siivekäs Helinä kuuluu kukkaiskeijujen joukkoon. Nikkarikeijujen joukko on mitä ilmeisemmin kukkaiskeijujen alalaji. Perinteisesti kukkaiskeijut syntyvät kukista ja ovat luonnnon palvelijoita. Muinaiset ihmiset myös uskoivat luonnonhenkien maalaavaan lehdet syksyisin ja puhaltavan talviviiman ihmisten maailmaan.

Elokuvallinen anti

En olisi ikinä uskonut, että alkaisin pitämään Helinä-keijun hahmosta, mutta niin vain nyt on käynyt, että tämäkin keijushamaani alkoi fanittamaan maailman kuuluisinta keijua. Pidin, siitä miten elokuvassa Helinän hahmo kasvaa ja oppii ymmärtämään ja arvostamaan itseään. Rakastin myös kohtauksia, joissa Helinä nikkaroi kaikenmoista. Vidianin hahmo oli minusta hyvin kiinnostava. Hänen inhonsa Helinää kohtaan oli ehkä hieman päällenäkyvää. Toivon, että Vidianin hahmossa on enemmän syvyyttä seuraavissa Helinä-elokuvisa ja ehkä se Peterkin myös joskus ilmestyy.