keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Suomalainen mytologia: hevonen



Hiiest' on hevosen synty,
Vuoresta valion varsan,
Tuli-uksessa tuvassa,
Rautaharjassa pajassa,
Pää sen on kivestä pantu,
Kaviot on kalliosta,
Sääret rauasta rakettu,
Teräksestä selkä tehty.


Suomalaisessa mytologiassa ensimmäinen hevonen oli nimeltään Iku-Tihku. Hiidet tekivät Ihkun vuorenalaisessa pajassaan. Muinaissuomalainen maailmankuva koostui kolmesta tasosta; ylinen, alinen ja keskinen. Ylinen oli paikka, missä korkeimmat jumalat asuivat (Karhu, Ukko, Ilmatar), Alinen tunnetaan myös nimillä Tuonela ja Vainajala. Alisessa asuivat kipu, kuolema ja valitus. Peikot ja Hiidet olivat alisen väkeä ja vainajat. Keskisessä asuivat ihmiset, sekä luontoon kuuluvat haltijat ja jumaluudet (esimerkiksi Mielikki, Tapio, Ahti ja Vellamo).

Hevonen oli alisen eläin. Iku-Tihku oli valmistettu jäästä ja tulesta. Iku-Tihku oli shamanistinen matkaaja, joka pystyi kulkemaan kolmen maailman välillä. Keskiseen Iku pääsi kuitenkin vain talvisin, koska hän oli osittain tehty jäästä, hän sulaisi muina vuodenaikoina. Myyttien mukaan Iku-Tihku valmisti muut hevoset (tai hiidet valmistivat muut hevoset käyttäen Iku-Tihkua mallina). Hevosen alku oli rautainen, kuten yllä mainittu Kalevalan runo kertoo. 

Suomessa on myös oma hevosten jumalatar Tahvatar. Tahvatar on hevosten emuu. Tahvattaresta ei löydy paljon tietoa, mutta hänellä uskotaan olevan paljon yhtäläisyyksia kelttiläisen hevosten jumalatar Eponan kanssa. Tahvatar oli muodonmuuttaja jumalatar ja pystyi muuttamaan itsensä hevoseksi. 

Kun hevoset pääsivät keväisin laitumille ihmiset lausuivat loitsurukouksia Tahvattarelle, jotta tämä suojelisi hevosta. 

Ennen teollistumisen aikaa ihmisen ja hevosen suhde oli huomattavasti läheisempi, mitä nykyään. Hevosia tarvittiin maanviljelytöissä ja pidemmät matkat taitettiin ratsastaen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti