keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Suomalainen Mytologia: Tontut

Heippa blogi maailma!

Näin joulun alla tontut ovat jälleen kerran ajankohtaisia.
Minulla on tonttukirjan kuvitus projekti aluillaan ja olen tutkinut tonttumytologiaa ja tonttutietoutta.
Suomessa, Tanskassa ja Ruotsissa on hyvin vahva tonttu-usko ja tonttuperinne.
Suomessa harmillisesti tontuista ei löydy paljon kirjallista tietoa. Suurin osa tonttutarinoista on esi-kristilliseltä ajalta ja Suomen kirjakieli syntyi vasta 1500-luvulla, jolloin kirkko paheksui ihmisten tonttu-uskoa.

Tonttu-sana on johdettu sanasta tontti. Tonttu olikin alunperin asuinalueen ja/tai rakennuksun suojelija. Haltija- sana on johdettu sanoista pitää hallussaan. Tonttujen lisäksi suomalainen mytologia on täynnä erilaisia haltijoita. Haltija merkitsee henkiolentoa. Tontut ovat haltijoita, mutta kaikki haltijat eivät ole tonttuja ;) 

Ruotsissa ja Tanskassa tonttu tunnetaan nimillä tomte ja nisse.

"Jape"
(c) Niina Niskanen

Tonttuja on monenlaisia. Kodin haltija on kotitonttu. Saunan haltija on saunatonttu, tallin haltija on tallitonttu, kirkoissakin saattoi olla oma tonttu, kirkkotonttu, Turun linnassa asuu kuuluisa Turunlinnan tonttu ja laivassa laivatonttu. Metsässä asuu myös metsänhaltijatonttuja. Nykypäivänä tunnetuimpia ovat joulutontut.

Pohjoismaiset tontut muistuttavat ulkonäöltään vanhoja herroja ja rouvia. Tontut ovat yleensä noin puolimetriä pitkiä ja miespuolisilla on pitkä harmaa tai valkoinen parta, nuttu ja lakki. Naispuolisilla hyväntahtoiset kasvot ja harmahtavat hiukset.
Tontut liitetään vahvasti esi-isiin. Erään uskomuksen mukaan talonrakentajasta tuli myös talon suojelija eli kotitonttu, samoin kuin saunan ensimmäisestä kylpijästä tuli saunatonttu


"Auringonlasku saunan ikkunasta"
(c) Niina Niskanen

Yksi saunatontun tehtävistä oli vahtia, että saunaan menijät käyttäyivät saunassa kunnioittavasti. Suomessa onkin vanha sanonta mennä saunaan yhtä hartaasti kuin kirkkoon.
Tonttua kunniotettiin esi-isänä ja asumuksen suojelijana. Suomalaisten juhlimiseen kuului vahvasti saunominen ja tontulle heitettiin aina omat löylyt.

Kodinhaltijaa kunniotettiin hyvän onnen tuojana ja esi-isänä. Tonttu saattoi myös suuttua perheelle, jos se käyttäytyi talossa epäkunnoittavasti. Perhe saattoi lepyytellä tonttua jättämällä sille ruokaa, joskus jopa puhtaita vaatteita (tontuilla ja vaatteilla oli hyvin erilainen merkitys mitä Harry Potterin maailmassa).

Pohjoismaiden tontuilla myös on yleensä ihmismäiset korvat eikä suippokorvat. Tanskassa ja Ruotsissa on kahdenlaisia haltijoita. Heillä on tonttu haltijat (Nisse ja Tomte) sekä keijumaiset haltijat (älven), jotka ulkonäöltään muistuttavat enemmän Taru Sormusten herrasta - tyylisiä haltijoita. Perinteisesti Nisse on enemmän maskuliininen haltija ja Älva - feminiinen.

Tallitonttu tuli hyvin toimeen eläinten kanssa, myös sitä kiitettiin, kun eläimet voivat hyvin.
Ihmiset näkivät tonttuja harvoin, sillä ne pystyivät muuttumaan näkymättömiksi. 
Pitkän ikänsä ja taikavoimien ansiosta tontut olivat välillä hieman kärsimättömiä ihmisten suhteen ja moni tonttu viihtyy parhaiten rauhallisessa asumuksessa.

"Tonttu lyhdyssä"
(c ) Niina Niskanen

Yksi nykypäivän tonttu-uskomuksista liitetään ajatukseen Joulupukista ja, siitä että teollisuuden myötä tontut ovat muuttaneet Napapiirille ja työskentelevät joulupukin pajassa ja tekevät lahjoja lapsille.
Itselläni on aina ollut aika ristiriitainen suhde joulupukin hahmoon. Pukki on minulle henkilökohtaisesti lähinnä Coca-Colan lanseeraamaa kaupallisuutta parhaimmillaan. 
Pidän paljon  tonttu-mytologiasta ja kansantarinoista. Myös joulupukin liittyvistä legendoista, kuten Odin Jumalasta ja häneen liittyvistä myyteistä, joista osa on siirtynyt joulupukin myyttiin, Väha-Aasiasta tulevan Pyhän Nikolauksen legendasta, saksalaisten Krampushahmosta ja Suomalaisten Nuutti ja Kekripukista. Joulupukki ja joulun tonttukaupallisuus ovat toisaalta myös auttaneet tonttu-hahmon ja tarinoiden leviämistä tähän päivään asti.

Suomessa ja Pohjoismaista löytyy yhä tonttu-uskoa, vähän samaan tapaan miten Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Uudessa-Seelannissa & Austraaliassa on vahva usko keijuihin.

Tapa jättää tontuille puuroa ja muuta ruokaa jouluna on varsinkin lasten keskuudessa yhä voimissaan. Tämä tapa on tuhansia vuosia vanha ajalta, jolloin tonttuihin uskottiin ympäri Suomea ja Pohjoismaita. 

Olen kerran nähnyt tontun. Asuin muutama vuosi sitten maalla (keskellä ei mitään). Paikassa, jossa ei ollut paljon ihmisasumusta. Oli varhaissyksy ja yksi yö kuljin vanhan puusillan luona ja näin sillan juuressa pienen miehen. Ukolla oli punainen lakki ja sininen takki sekä parta, joka oli ihan samanväristä, kuin heinä, jonka seassa hän kulki. Tuijotin ukkoa ehkä pari minuuttia ja hän katosi heiniin.

Tunnen monia muitakin ihmisiä, joilla on tonttu-kokemuksia. Tanskalainen ystäväni kertoo usein tontusta, joka kolistelee hänen talossaan. Samoin Helsinkiläinen ystäväni tontusta, joka viihtyy keskustan sydämessä vanhassa kerrostalossa.

Suosikki joululauluni on tietysti Tonttu Vesa-Matti Loirin esittämänä



Muutamia huipputonttuja:

Toljanteri


Kauko, Toivo ja Hande the Joulukalenterista


Mauri Kunnaksen tontut "Joulupukki ja noitarumpu" 
animaatiosta ja kirjasta





Hyvää Joulua lukijoilleni ja muistakaa heittää tontuille löylyt!
Niina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti