sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Suomalainen Mytologia: Veden haltiat


Suomi

Tuhansien järvien maa

Muinaisessa Suomessa uskottiin, että jokaisella vesistöalueella; järvissä, joissa, lammikoissa, meressä ja koskissa asui veden haltija (tai haltijoita).

Ahti

Ahti on suomalaisen mytologian tunnetuin vedenhaltija.
Ulkonäöltään Ahti muistuttaa hyvin paljon kreikkalaisten meren jumala Poseidonia.

Ahti on pitkä lihaksikas mies, jolla on pitkä merileväinen parta.
Joskus Ahti kuvataan pyrstön kanssa, joskus ilman.
Ahdin symboli on kolmikärki.

Kalastajat pyysivät ahdilta kalaonnea.

Vanha sanonta kuuluukin:

Anna Ahti ahvenia
Pekka pieniä kaloja

Reformaation aikana kirkko teki Ahdista oman version, pyhän Andreuksen
eli kalastajien suojelupyhimyksen.


Vellamo

Suomalaisen mytologian veden jumalatar on Vellamo.
Vellamon nimi tulee sanasta velloa, joka kuvastaa veden liikettä.

Vellamo on pitkä ja kaunis nainen.
Ahti ja Vellamo, johtavat vedenalaista hovia.
Kaikki veteen liittyvä kuuluu Ahdin ja Vellamon valtakuntaan.

Ahti ja Vellamo asuvat vedenalaisessa linnassa tai kartanossa.
Heillä onvedenalaisia palvelijoita sekä vedenalaista karjaa.

Vellamon pyhä eläin on lehmä.

Erään uskomuksen mukaan. 
Aamusumussa voi nähdä Vellamon nousevan pinnalle lehmiensä kanssa.
Lehmät laiduntavat rannalla ja syövät vesikasveja.

Vellamon lehmät olivat erinomaisia lypsylehmiä.
Jos vedenalainen lehmä päätti liittyä maalla laiduntavien lehmien joukkoon,
tuli karjan omistajasta hyvin varakas ihminen.

Entisaikaan ihmisen varallisuutta mitattiin pitkälti karjan määrän mukaan.

"Vellamo ja hänen karjansa"
(c) Niina Niskanen 2014

Pyhä vesi

Vesi oli äärimmäisen tärkeä elementti ensimmäisille ihmisille.
Vesi oli elämänantaja ja siksi ympäri maailmaa löytyy tarinoita pyhistä vesistä.

Mytologioista löytyy aina useaita kerroksia.

Ensimmäiset uskomukset veden haltijoista Suomessa, ovat keräilijä-kultuurin
ajoilta.

Yksi vanhimmista uskomuksista oli ajatus kala-esi-isästä tai ensimmäisestä kalasta.
Vesistön haltija oli vesistön ensimmäinen kala, josta kaikki muut kalat polveutuivat.
Tämä myytti on todennäköisesti saanut alkunsa, 
kun kalastajat ovat nähneet hyvin suuren ja iäkkään vonkaleen.

Kalastajat kunnioittivat vesistön haltijaa.
Jos kalansaalista tuli paljon, haltijalle annettiin uhri.
Se saattoi olla kalanpää, joka heitettiin veteen tai osa saaliista palautettiin.

Muumit ja Kultakala

Rakastan muumeja ja, kun viimeksi katsoin muumien kultakala jaksoin
ajatus ensimmäisestä kalasta tuli mieleeni.

Muumipeikko ystävineen matkaavat lammelle pyydystääkseen legendaarisen
kultakalan. He näkevät kultakalan ja, jokin heidän sisällään muuttuu iki-ajoiksi.
Kalan näkemisestä tulee suorastaan hengellinen/ylimaailmallinen kokemus.

Kultakala-jakso on hyvin mielenkiintoinen. 
Uskon, että kultakala on kyseisen lammen haltija,
ehkä koko muumilaakson vesistöjen. Kultakala on kaikista lammen kaloista 
suurin ja on ollut iäkäs jo Hemulin nuoruudessa.



Vedenemä ja Vetehinen

Vedenemä kulkee monella nimellä; vedenneito, vesineiti, vesiemo, merenneito jne.

Vedenemä on ollut hyvin eroottinen hahmo.
Useimmiten hänet on kuvattu istumassa kivellä harjaamassa hiuksia.
Suomalaisissa myyteissä vedenemällä ei ole aina pyrstoä, vaan asu, joka on kokonaan
merenvaahtoa.

Suomesta löytyy merenneito tarinoita lähinnä isoimmista satama-kaupungeista, 
joihin tarinat merenneidoista ovat kantautuneet merimiehiltä.
Vedenemä kuuluukin länsi-Suomalaiseen mytologiaan.

Vetehinen taas kuuluu itäsuomalaiseen mytologia perinteeseen.
Vetehinen kuvataan yleensä vanhaksi mieheksi, jolla on merileväparta
ja asu merenvaahdosta. Vetehinen on iholtaan musta, vihreä tai sininen.
Hän kuuluu täysin vedenmaailmaan.

Vetehinen muistuttaa paljon Venäläisen taruston Vodjanov-hahmoa.
Vodjanov on paha vedenhenki, joka hukuttaa ihmisiä.

Vetehinen on kujeileva luonteeltaan. Hän voi olla vaaraksi ihmisille,
mutta tiedetään myös tarinoita, joissa Vetehinen on auttanut kalastajia saamaan saalista.

Vedenpelko

Yksi uskomus muinaisilta ajoilta on myös se, että hukkunut ihminen pystyy muuttumaan
vedenhaltijaksi.
Tämä uskomus on ollut vahva varsinkin itäsuomessa.
Venäläisessä mytologiassa Rusalka on väkivaltaisesti hukkunut nainen tai lapsi, joka on 
muuttunut pahaksi vedenhengeksi. Rusalka-naiset ovat vampyyrimaisia hahmoja ja hukuttavat uhrinsa.

Ennen kuin tiede oli kehittynyt niihin mittasuhteisiin mitä se on tänä päivänä,
ihmiset eivät tunteneet hukkumisen fyysisiä seurauksia.
Tummat jäljet mitä hukkuneen ihmisen ruumista löytyi, niitä pidettiin vedenhenkien 
sormenjälkinä.

Näkki

Näkki on hahmo, joka tunnetaan kaikissa Skandinaavian maissa ja Suomessa.
Ruotsissa nimellä Näcken, Norjassa Nocken ja Englanniksi näkki on Nicker.

Skandinaavisessa mytologiassa näkki kuvataan useimmiten komeaksi nuoreksi mieheksi, joka viettelee naisia, ja sitten hukuttaa heidät. Näkki on myös erinomainen viulisti. Hän myös hypnotisoi
uhrinsa musiikilla.

Näkkiin liitetään myös hevoset. Erityisesti Ruotsissa on suosittu taru, jossa Näkki muuttaa itsensä valkoiseksi hevoseksi ja houkuttelee lapsia luokseen. Idea näkki-hevosesta on samankaltainen, mitä skotlantilaiset tarinat Kelpiestä.

Suomessa myös tunnetaan ajatus näkistä komeana viettelevänä miehenä.
Toinen tunnettu näkkiuskomus on, se että näkki muistuttaa ulkonäöltään enemmän vetehistä.
Olento, joka on kokonaan merilevän peitossa.

Muistan lapsuudestani miten, mummuni aina varoitti menemästä liian syvälle uimaan, ettei
näkki nappaa.

Uskon, että suomalaisten uskomukset vesistöjen haltijoihin on kestänyt aikaa hyvin, koska
ihmisillä on alitajuinen tarve ymmärtää vettä ja veden olemusta.

Näkki myytti on selvinnyt pitkälti varoitusviestinsä ansioista.
Myytit elävät myös kielissä.

Ruotsinkielen lummetta tarkoittava sana on Näckros eli näkinruusu.

Suomessa simpukka tunnetaan myös nimellä näkinkenkä.



Muita blogitekstejäni suomalaisesta mytologiasta:





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti