sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Liebster Award


Sain Myrikan luutakomerosta Liebster Awardin. Kiitos Myrika.



Tunnustushaasteen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Annan haasteen eteenpäin seuraaville blogeille:


Kysymykseni haastettaville:

1. Mikä sai sinut innostumaan bloggaamisesta?
2. Mikä on bloggaamisessa parasta?
3. Mistä blogisi nimi tulee?
4. Saatko lukijoilta ideoita/inspiraatioita blogiisi?
5. Oletko jouluihminen / odotatko joulua?
6. Jos elämästäsi tehtäisiin elokuva millainen se olisi? kuka näyttelisi sinua?
7. Minkä elokuvan näit viimeksi? piditkö siitä?
8. Oletko introvertti, ekstrovertti vai jotain siltä väliltä?
9. Keräiletkö mitään?
10. Mikä on horoskooppisi? pitääkö merkki paikkansa?
11. Jos saisit supervoiman (minkä tahansa) mikä se olisi?

Vastaukseni Myrikan kysymyksiin:

1.Onko sinulla työnalla jokin projekti (käsityö tms)? 

Koulun puolesta on tällä hetkellä ainakin viisi kuvitusprojektia kesken. 
Innostunein olen 3D kurssista, jossa rakennan itselleni keijusiivet.

2. Mistä keräät inspiraatioita käsitöihisi/taiteeseesi/kirjoituksiin/askarteluihin?

Minulla on pino paksuja leikekirjoja täynnä lehdistä ja netistä poimittuja kuvia ja artikkeleita.
Selailen niitä, jos inspiraatio on hukassa. Kuvittajaelämään kuuluu myös luonnoskirjan ja muistivihon kuljettaminen kaikkialle. Inspiraatiota löytyy myös blogeista, kirjoista, musiikista, elokuvista ja sieltä täältä kaikkialta. Pitää vain mielen avoimena.

3. Kuvaile unelmiesi koti.

Talo, jonka julkisivu on muratin ja kukkien peitossa, jossain päin Britannian maalaisseutua (mutta ei kuitenkaan liian kaukana lähimmästä kaupungista). Vähintään yksi huone ateljee käytössä.

4. Mitä toivot joululahjaksi?
Kaikkea ei-käytännöllistä.
Pidän mielikuvituksellisista lahjoista.

5. Jos sinä saisit päättää seuraavan pukeutumistrendin, millainen se olisi?
Kondomipipot pois ja kaikille baskerit tai korvaläpät

6. Mikä on se jokin, joka piristää sinua harmaan arjen keskellä?
Suklaa ja kirjeet. 
Harrastan ihan perineteisten kirjeiden lähettelyä ja kirjoittamista. 
Paljon mukavempaa ja luovempaa kuin sähköpostit ja meseviestit.

7. Koetko olevasi jouluihminen?
En täällä Briteissä, mutta aina jos olen Suomessa ja siellä sataa lunta, pääsen heti joulufiiliksiin.

8. Mikä sai sinut innostumaan bloggaamisesta?
Siitä on kauan aikaa, kun aloin bloggaamaan ja ensimmäinen blogini oli vuodatuksessa. 
Joudun lopulta vuodatuksen blogin poistamaan, kun siinä oli niin paljon teknisiä ongelmia. 
Muunmuassa kommentteja ei pystynyt valvomaan mitenkään, tässä suhteessa blogger on huomattavasti luotettavampi.
Ennen kuin aloitin oman blogin ihastelin monien eri taiteilijoiden blogeja. Blogin aloittaminen oli ensimmäinen kynnys esitellä omia teoksia netin välityksellä.

9. Oletko koskaan tavannut ketään lukijoistasi kasvotusten tai muuten tutustunut heihin?
Muutamia lukijoita tavannut ja ystävystynyt heidän kanssaan. Sama pätee muihin somekanaviin. 
Varsinin YouTubessa tulee välillä käytyä todella mielenkiintoisia keskusteluja videoiden kautta.

10. Mistä sait idean blogisi nimelle?
Kun aloitin ensimmäisen blogini taisin olla tyyli 19-vee. Minulla oli tuolloin kirjaimellisesti keiju-kausi ja maalasin parin vuoden aikana pelkkiä keijuja. Ajattelin, että keijukammari kuvastaa paikkaa, josta löytyy keijuja ja haltijoita niitä etsiville.

Nimi tuli jäädäkseen, kun ensimmäisetä blogitekstistä on reilut kymmenen vuotta.

11. Mikä on lempi vuodenaikasi ja miksi?
Syksy, koska pidän ruskanväreistä. Eikä silloin ole liian kuuma eikä ole liian kylmä.
Tasapuolisuuden nimissä täytyy sanoa, että kaikista vuodenajoista löytyy ihania asioita.
En ole koskaan pitänyt keväästä, koska se on Suomessa sellaista loska-aikaa, nyt sitten odotan Brittein saarten kevättä innolla, koska se on niin täysin erilainen.




Suomalainen Mytologia: Veden haltiat


Suomi

Tuhansien järvien maa

Muinaisessa Suomessa uskottiin, että jokaisella vesistöalueella; järvissä, joissa, lammikoissa, meressä ja koskissa asui veden haltija (tai haltijoita).

Ahti

Ahti on suomalaisen mytologian tunnetuin vedenhaltija.
Ulkonäöltään Ahti muistuttaa hyvin paljon kreikkalaisten meren jumala Poseidonia.

Ahti on pitkä lihaksikas mies, jolla on pitkä merileväinen parta.
Joskus Ahti kuvataan pyrstön kanssa, joskus ilman.
Ahdin symboli on kolmikärki.

Kalastajat pyysivät ahdilta kalaonnea.

Vanha sanonta kuuluukin:

Anna Ahti ahvenia
Pekka pieniä kaloja

Reformaation aikana kirkko teki Ahdista oman version, pyhän Andreuksen
eli kalastajien suojelupyhimyksen.


Vellamo

Suomalaisen mytologian veden jumalatar on Vellamo.
Vellamon nimi tulee sanasta velloa, joka kuvastaa veden liikettä.

Vellamo on pitkä ja kaunis nainen.
Ahti ja Vellamo, johtavat vedenalaista hovia.
Kaikki veteen liittyvä kuuluu Ahdin ja Vellamon valtakuntaan.

Ahti ja Vellamo asuvat vedenalaisessa linnassa tai kartanossa.
Heillä onvedenalaisia palvelijoita sekä vedenalaista karjaa.

Vellamon pyhä eläin on lehmä.

Erään uskomuksen mukaan. 
Aamusumussa voi nähdä Vellamon nousevan pinnalle lehmiensä kanssa.
Lehmät laiduntavat rannalla ja syövät vesikasveja.

Vellamon lehmät olivat erinomaisia lypsylehmiä.
Jos vedenalainen lehmä päätti liittyä maalla laiduntavien lehmien joukkoon,
tuli karjan omistajasta hyvin varakas ihminen.

Entisaikaan ihmisen varallisuutta mitattiin pitkälti karjan määrän mukaan.

"Vellamo ja hänen karjansa"
(c) Niina Niskanen 2014

Pyhä vesi

Vesi oli äärimmäisen tärkeä elementti ensimmäisille ihmisille.
Vesi oli elämänantaja ja siksi ympäri maailmaa löytyy tarinoita pyhistä vesistä.

Mytologioista löytyy aina useaita kerroksia.

Ensimmäiset uskomukset veden haltijoista Suomessa, ovat keräilijä-kultuurin
ajoilta.

Yksi vanhimmista uskomuksista oli ajatus kala-esi-isästä tai ensimmäisestä kalasta.
Vesistön haltija oli vesistön ensimmäinen kala, josta kaikki muut kalat polveutuivat.
Tämä myytti on todennäköisesti saanut alkunsa, 
kun kalastajat ovat nähneet hyvin suuren ja iäkkään vonkaleen.

Kalastajat kunnioittivat vesistön haltijaa.
Jos kalansaalista tuli paljon, haltijalle annettiin uhri.
Se saattoi olla kalanpää, joka heitettiin veteen tai osa saaliista palautettiin.

Muumit ja Kultakala

Rakastan muumeja ja, kun viimeksi katsoin muumien kultakala jaksoin
ajatus ensimmäisestä kalasta tuli mieleeni.

Muumipeikko ystävineen matkaavat lammelle pyydystääkseen legendaarisen
kultakalan. He näkevät kultakalan ja, jokin heidän sisällään muuttuu iki-ajoiksi.
Kalan näkemisestä tulee suorastaan hengellinen/ylimaailmallinen kokemus.

Kultakala-jakso on hyvin mielenkiintoinen. 
Uskon, että kultakala on kyseisen lammen haltija,
ehkä koko muumilaakson vesistöjen. Kultakala on kaikista lammen kaloista 
suurin ja on ollut iäkäs jo Hemulin nuoruudessa.



Vedenemä ja Vetehinen

Vedenemä kulkee monella nimellä; vedenneito, vesineiti, vesiemo, merenneito jne.

Vedenemä on ollut hyvin eroottinen hahmo.
Useimmiten hänet on kuvattu istumassa kivellä harjaamassa hiuksia.
Suomalaisissa myyteissä vedenemällä ei ole aina pyrstoä, vaan asu, joka on kokonaan
merenvaahtoa.

Suomesta löytyy merenneito tarinoita lähinnä isoimmista satama-kaupungeista, 
joihin tarinat merenneidoista ovat kantautuneet merimiehiltä.
Vedenemä kuuluukin länsi-Suomalaiseen mytologiaan.

Vetehinen taas kuuluu itäsuomalaiseen mytologia perinteeseen.
Vetehinen kuvataan yleensä vanhaksi mieheksi, jolla on merileväparta
ja asu merenvaahdosta. Vetehinen on iholtaan musta, vihreä tai sininen.
Hän kuuluu täysin vedenmaailmaan.

Vetehinen muistuttaa paljon Venäläisen taruston Vodjanov-hahmoa.
Vodjanov on paha vedenhenki, joka hukuttaa ihmisiä.

Vetehinen on kujeileva luonteeltaan. Hän voi olla vaaraksi ihmisille,
mutta tiedetään myös tarinoita, joissa Vetehinen on auttanut kalastajia saamaan saalista.

Vedenpelko

Yksi uskomus muinaisilta ajoilta on myös se, että hukkunut ihminen pystyy muuttumaan
vedenhaltijaksi.
Tämä uskomus on ollut vahva varsinkin itäsuomessa.
Venäläisessä mytologiassa Rusalka on väkivaltaisesti hukkunut nainen tai lapsi, joka on 
muuttunut pahaksi vedenhengeksi. Rusalka-naiset ovat vampyyrimaisia hahmoja ja hukuttavat uhrinsa.

Ennen kuin tiede oli kehittynyt niihin mittasuhteisiin mitä se on tänä päivänä,
ihmiset eivät tunteneet hukkumisen fyysisiä seurauksia.
Tummat jäljet mitä hukkuneen ihmisen ruumista löytyi, niitä pidettiin vedenhenkien 
sormenjälkinä.

Näkki

Näkki on hahmo, joka tunnetaan kaikissa Skandinaavian maissa ja Suomessa.
Ruotsissa nimellä Näcken, Norjassa Nocken ja Englanniksi näkki on Nicker.

Skandinaavisessa mytologiassa näkki kuvataan useimmiten komeaksi nuoreksi mieheksi, joka viettelee naisia, ja sitten hukuttaa heidät. Näkki on myös erinomainen viulisti. Hän myös hypnotisoi
uhrinsa musiikilla.

Näkkiin liitetään myös hevoset. Erityisesti Ruotsissa on suosittu taru, jossa Näkki muuttaa itsensä valkoiseksi hevoseksi ja houkuttelee lapsia luokseen. Idea näkki-hevosesta on samankaltainen, mitä skotlantilaiset tarinat Kelpiestä.

Suomessa myös tunnetaan ajatus näkistä komeana viettelevänä miehenä.
Toinen tunnettu näkkiuskomus on, se että näkki muistuttaa ulkonäöltään enemmän vetehistä.
Olento, joka on kokonaan merilevän peitossa.

Muistan lapsuudestani miten, mummuni aina varoitti menemästä liian syvälle uimaan, ettei
näkki nappaa.

Uskon, että suomalaisten uskomukset vesistöjen haltijoihin on kestänyt aikaa hyvin, koska
ihmisillä on alitajuinen tarve ymmärtää vettä ja veden olemusta.

Näkki myytti on selvinnyt pitkälti varoitusviestinsä ansioista.
Myytit elävät myös kielissä.

Ruotsinkielen lummetta tarkoittava sana on Näckros eli näkinruusu.

Suomessa simpukka tunnetaan myös nimellä näkinkenkä.



Muita blogitekstejäni suomalaisesta mytologiasta:





torstai 19. marraskuuta 2015

Suomalainen Mytologia: Äiti Maa & Isä Taivas


Äiti Maa ja Isä Taivas suomalaisessa mytologiassa

Ukko

Ukko on suomalaisten ukkosen, sateen, maanviljelyn, lumen, myrskyn ja pilvien jumala.
Ukko oli jumalista tärkein ja tunnetaan myös nimellä Ukko ylijumala.

Ukon myös arvellaan olleen yksi ensimmäisistä jumalista mitä muinais-suomessa asuneet heimot (kaukaiset esi-isämme ja äitimme) palvoivat.

Kaskiviljelyyn perustuvassa kulttuurissa, Ukko oli tärkeä jumala, koska hän hallitsi sadetta ja ukkosta. 
Sana ukkonen on johdatettu Ukko nimestä.

Ylijumalalta rukoiltiin apua myös eri elämäntilanteisiin, rauhaa, rakkautta, voimaa ja elämäniloa.

Ukkoa juhlittiin kesäpäivänseisauksena. Juhlat tunnettiin nimellä Ukon Vakat.
Reformaation aikana kirkko-isät muuttivat Ukon Vakat Johannes Kastajan päiväksi eli Juhannukseksi.

Monet pakanalliset tavat kuitenkin ovat pitäneet pintansa.
Ukon Vakkoihin kuului tanssiminen, juhliminen, laulaminen, syöminen ja juominen.
Ainakin kaksi jälkimmäistä ovat yhä elementtejä nykysuomalaisten Juhannuksen vietossa.
Vakkoja vietettiin ainakin Hämeessä, Karjalassa ja Savossa. Vakka-nimitys viittaa useimmiten juhlintaan ja siihen, että osa juhlaruuista on uhrattiin jumalille.
Juhlapaikka oli useimmiten saari, järvenranta tai mäki.

Ukon Vakkoihin kuului myös loitsujen teko. 
Varsinkin lemmenloitsujen. Vielä nykyäänkin moni tekee loitsuja Juhannuksena.
Ainakin itse keräsin muksuna kukkia tyynyn alle.

Juhannuskokko on myös perua esi-kristilliseltä ajalta.
Kokkoja sytytettiin pitämään pahat henget poissa.

Ukko oli hyvin kunnioitettu jumala, mutta myös pelätty voimansa vuoksi.
Muinaissaamelaiset, eivätkä kaikki muinaissuomalaiset 
lausuneet Ukko jumalan nimeä, koska pelkäsivät tämän 
epäkunnoituksen takia lähettävän tuhoavia salamoita.

Eräs juhanusyö mökillä 

Ukon pyhä lintu on Kotka. 
Ukkoslinnun myytistä löytyy eri versioita Siperian alueen kansoilta ja myös Baltian maiden myyteissä. Kotka on suomalaisissa myyteissä myös tunnettu nimellä Kokko- Kokkolintu.

Suomessa jos ihminen näki kotkan lentävän ennen ukkosen tuloa, tätä pidettiin hyvänä enteenä.

Ajatus ukkosen jumalasta on hyvin tunnettu ympäri Eurooppaa (ja maailmaa).
Kreikassa ukkosen jumala on Zeus.
Skandinaavien myyteissä ukkosen jumala on seppäjumala Thor.
Liettuassa ukkosen jumala tunnetaan nimellä Perkunas.
Latviassa nimellä Perkons. Näistä on myös johdettu suomen kielen sana Perkele, joka on myös ollut yksi Ukko-jumalan nimitys. Harmillisesti myöhempien aikojen kirkkoisät antoivat Perkele-sanalle paholaisen merkityksen.

Ilmarinen / Ilmemoinen/ Ilma

Ukko jumalalla on kaksi eri aspektia.

Suomen Rauta-ajalla (noin 500 eaa) Ukon rooli jakautui kahtia. Hänestä tuli myös Ilmamoinen/Ilmarinen.
Ilmarinen on seppä jumala. Hän loi raudan ja ensimmäisen tulen.
Ukko pysyi yhä ukkosen ja maanviljelyn jumalana.

Itse uskon, että Ukon rooli jakautui kahtia juuri Rauta-ajalla, koska suomalaiset kävivät tuolloin ahkerasti kauppaa viikinkien kanssa ja länsinaapureiden mytologia on myös varmasti vaikuttanut muinsaissuomalaisten mytologiaan.
Suomeen oli myös liikettä Roomasta, joka hallitsi kyseisen ajan Eurooppaa.

Rautatekniikkaan siirtyminen oli suuri kulttuurimuutos ja mahdollisti monet uudet tekniset asiat.
Ilmarinen on myös tämän takia suomalainen kulttuuri-heeros hahmo.
Ilmarisella oli suuri rooli myös maailman synnyssä. Legendan mukaan seppä takoi taivaankannen  
ja naulasi tähdet taivaalle. Tuulen jumalana  hän myös auttoi kalastajia saamaan saalista.

Kalevalan varhaisimmat tarut ovat tutkimusten mukaan Rauta-Ajalta lähtöisin, joten Ilmarinen on myös yksi Kalevalan jumala-sankareista.

Muinaissuomalaisille Ukko oli myös kunnianimitys pitkään ikään päässeille miehille.
Sana on luonnollisesti yhä käytössä, mutta merkitys on arkipäiväistynyt.

Ukko/Ilmarinen kuvataan useimmiten Vaaja/kirves kädessään. Joskus myös salama kädessä.

Ukon Vaaja

Akka / Rauni

Valitettavasti Akasta löytyy huomattavasti vähemmän tietoa, kuin Ukosta.
Reformaation aika ei ollut suosiollista naispuolisille jumaluuksille.

Sen tiedämme, että Akka on Ukon vastapari/puoliso.

Akka on maan, kasvun, hedelmällisyyden ja myrskyjen jumalatar

Akka tunnetaan myös nimellä Rauni.
Rauni-nimen uskotaan tulle Ruotsin kielen sanasta Rönn, mikä tarkoittaa Pihlajaa.
Pihlaja onkin yksi maagisimmista puistamme.
Pihlajia on laitettu kasvamaan pihoille suojaamaan asumuksia pahoilta hengiltä.
Rauni on luonnollisesti myös suomalainen naisen-nimi.

Kuten Ukko, Akka on myös alunperin ollut kunnianimi pitkään ikään päässeelle naiselle.

Akka/Rauni

Molemmilla jumaluuksilla on tärkeä osa ensimmäisissä hedelmällisyysmyyteissä.

Kun ukkonen lähestyi Akka otti vedenhaltian hahmon.
Hän nousi vedestä vedenhaltian muodossa. Ukko iskee häneen salamanmuodossa 
ja näin taivas ja maa yhtyvät. Kirjaimellisesti.

Lisää tutkimuksiani muinaissuomalaisten mytologista:





tiistai 17. marraskuuta 2015

Suomalainen Mytologia: Metsän jumalat


Hei bloggaajat

Aloin viimekuussa tekemään YouTube kanavalleni videoita Suomalaisesta Mytologiasta.
Ajattelin tässä postauksessa keskittyä metsä-jumaluuksiin.

Suomalaisilla on aina ollut syvä metsä-yhteys. 
Meillä on sanontoja, kuten "Metsään mennään yhtä kunnioittaen kuin kirkkoon (tai saunaan).

Onko tämä yhteys yhä olemassa? välillä mietiskelen asiaa.
Osalla on osalla ei.
Asun tällä hetkellä Briteissä ja on vähän nurinkurista, se miten Suomesta raahetaan tänne miljoonia joulukuusia, joka vuosi. Metsätalous on voimissaan (vaikka moni on kenkää saanut, kun tuotanto on koneistunut). Ikävää todellisuutta on myös se, että suurin osa Suomen metsistä kuuluu tällä hetkellä valtiolle ja tavallisen pulliaisen on entistä hankalampaa ostaa metsää itselleen. Mitä valtio tekee kaikilla metsällä? Rahaa tietenkin.

Toisaalta, joka kesä kaupungit tyhjenevät, kun ihmiset lähtevät kesämökeillensä.
Monesti keskelle korpea, jossa lähinaapuri on järven toisella puolella (tai sitä seuraavan järven).

Tämä on sauna polku perheeni mökiltä

Tapio 

Tapio on yksi alkujumalista, kuten metsä on ollut ihmisen alkukoti.
Tapiola on vanha nimitys sanalle metsä. Suomen maata on myös, joissain yhteyksissä kutsuttu Tapiolaksi.

Metsä on tarjonnut suojaa ja ravintoa. 
Tulta, rakennusmateriaalia, ehkä myös kyläpaikan. Ihmisasumukset rakennettiin yleensä vesistöjen lähelle, mutta metsä on ollut aina läsnä tavalla tai toisella aikojen alusta asti.

Tapio itse on, sekä metsän jumala ja metsä. Hän voi ottaa ihmisen muodon ja monesti myös karhun muodon. Karhua on myös palvottu jumalana Suomessa ja muiden ugrilaisten kansojen parissa. 
Yksi karhun nimityksistä on myös Tapio, joskus myös Tapion poika.

Tapiolla on monenlaisia tehtäviä. Kun syysmyrskyt alkavat Tapio siivoaa metsiä ja puut jäävät paljaaksi. Kevään tullen Tapion kosketuksesta metsä ja luonto kukoistavat jälleen. 

Tapio on metsän, kasvun ja metsästyksen jumala.

Miltä Tapio näyttää? 

Miltä jumalat yleensä näyttävät? 
Tapio voi esiintyä puuna, karhuna tai muuna eläimenä.

Tapio voi myös ottaa ihmismuodon. Uskon, että Tapio muistuttaa hieman Puupartaa Taru Sormusten herrasta. Tapio kuvataan useimmiten ihmishahmossaan näyttävän vanhalta naavapartaiselta mieheltä.
Tolkien oli tavattoman kiinnostunut suomalaisesta mytologiasta, ehkä suomalaiset jumaluudet vaikuttivat hänen hahmojensa olemukseen. Haltiakieli quenia perustuu Suomen kieleen.

Mielikki

Mielikki on metsän, eläinten, metsästyksen ja haavoittuneiden eläinten suojelija 
(voisi kai sanoa eettisen metsästyksen suojelija)

Tapion puoliso Mielikki on yksi henk.koht suosikeistani suomalaiset jumalhahmojen keskuudessa.
Kaunis jumalatar, joka useimmiten kuvataan pukeutuneena vihreään, ruskeaan tai siniseen asuun.
Tarinat, joissa puhutaan Mielikistä sinisessä asussa ovat yleensä kristityltä ajalta, joilloin Mielikin myyttiä on muunneltu sopimaan Neitsyt Marian myyttiin (näin on ikävä kyllä käynyt lähes kaikille muinais-suomalaisille myyteille ajan saatossa)

Kun metsästäjä astui metsään hän pyysi luvan Mielikiltä pyytää eläimiä saaliiksi.
Mielikki niinsanotusti mielisteltiin. Metsästysuhrin saatuaan metsästäjät myös rukoilivat eläimen sielun siirtyvän rauhassa eteenpäin elämänketjussa. Jumalille myös uhrattiin osa eläintä.

Mielikki oli (ja on) hyvin rakastettu ja kunnioitettu jumalatar.
Metsään astuttiin kunniottaen ja myös annettiin uhri jumalattarelle. Uhri saattoi olla maahan sylkäisy, kaataa juomaa tai virtsaaminen (mitä en nykypäivänä suosittele, varsinkaan lähiömetsässä).

Tässä muutamia Mielikistä tekemiäni maalauksia.

"Mielikki" 
(c) Niina Niskanen 2009

"Mielikki ja karhut"
(c) Niina Niskanen 2013

Karhu on ollut tasa-arvoinen jumala Mielikin ja Tapion rinnalla. 
Suomalais-ugrilainen myytti, siitä miten karhu laskettiin taivaasta maahan
jumalan poikana on tunnettu kaikkien suomalais-ugrilaisten kansojen mytologioissa.

Yhden version mukaan, karhun ensimmäinen hoitaja oli jumalatar Mieilikki (tästä voi nähdä
selkeän yhteyden kristittyjen myyttiin Neitsyt Mariasta ja Jeesus-lapsesta).


"Talviuni"
(c) Niina Niskanen 2013

Mielikki on hieman poikkeava moneen muuhun jumalattareen verrattuna, koska Mielikki nukkuu talviunta. Tässä maalauksessa annoin Mielikille myös talviturkin. Hänen hiuksensa ovat muuttuneet tummiksi. Ainakin itsellä käy niin vuoden mittaan. Aurinko vaalentaa kesällä ja syksyllä taas tummenee. Jumalattaren eri aspekteja näkyy meissä kaikissa.

Tapio ei nuku talviunta. Hän valmistaa metsää uuteen kevääseen.
Minulla on maalaus työnalla Tapiosta. Postaan, kun on valmista.

Tapiola

Tapiolla ja Mielikillä on useita lapsia. Tunnetuimpia ovat Nyyrikki (metsästyksen jumala) Tuulikki (tuulen jumalatar) Tellervo (villin luonnon jumalatar) Tuutikki ja Annikki ovat luonnottaria (luonnon henkiä).

"Metsän tanssit"
(c) Niina Niskanen 2015

Metsän tanssit maalaus esittää jumalatar Tellervoa nuoren tytön hahmossa. Villin luonnon jumalatterana hän kommunikoi helposti kaikkien eläinten kanssa.

Tapiola on yhtä aikaa metsä, metsässä kulkeminen, metsässä hengittäminen ja luontoyhteys. Se on myös eläimet, puut ja kasvit, elämän syke maassa sekä jumaluuden läsnäolo luonnossa ja ihmisessä.

Lisää aiheesta suomalainen mytologia:




maanantai 9. marraskuuta 2015

Harry Potter maailma ja Warner Brothersin studiot Lontoossa

Heippa blogimaailma

Viime bloggauksesta onkin aikaa.
Toivottavasti, kaikki ihanat lukijani voivat hyvin.

Aikamoista menoa kokoajan. Kuten edellisesta postauksesta käy ilmi,
oli lokakuun Suomessa ja leikkauksen jälkeen sairaslomalla.

Palasin Britteihin reilu viikko sitten.
Vietin pari päivää Lontoossa ja kävin Harry Potter maailmassa
Warner Brothersin studioilla.

Oli ihan mieletön kokemus!! Potter - fanin unelma.
Elokuviin tehtyjä lavasteita, laitteita, musiikkia, taidetta ja asuja.
Voin suositella, joka ikiselle Potter-fanille, 
jotka suunnittelevat Lontooseen lähtöä.

Otin yli 200 kuvaa ja jaan nyt muutamia.

Suuri sali




Puuskupuh


Korpinkynsi


Luihuinen


Harryn ensimmäisen vuoden kaapu


Rohkelikko





Joulutanssiaiset




Rohkelikkotorni



Rohkelikon oleskeluhuone





Tyrmä / Kalkaroksen taikajuomatunnit


Pikku filmipätkä, jonka kuvasin "tyrmissä"


Kultamuna ja tupapokaali


Dumbledoren kanslia




Ajatusseula



Ovi salaisuuksien kammioon


Hagridin mökki




Kotikolo



Borkin & Burkes


Taikaministeriö



Pimennon pinkki huone



Tylypahkan kello


Luutia


Huispauksen maailmanmestaruuskisat!!



Poimittaislinja


Tylypahkan pikajuna



Viistokuja










Tylypahka noitien ja velhojen koulu


Kaikenkaikkiaan Potter maailma oli upea ja käymisen arvoinen.
Sain myös paljon taide/kuvitus inspiraatiota