perjantai 19. joulukuuta 2014

Suomessa viljellään v****a... niin paljon, että voisin haluta siihen, jopa eu- direktiivin

Viime kuussa sattui muutama tapaus, jotka saivat minut tosissaan pohtimaan suomalaisten kielen käyttöä.

Kävelin aamulla töihin ja sitten minun ohitseni pyöräili, joku mies. Minut ohittaessa hän nosti nyrkin ilmaan ja huusi "vittu". Siinä minun takana kulki toinen nainen, sama mies ohitti hänet ja huusi taas "vittu".
 Minä en tiedä yhtään kuka se mies oli ja oliko hänellä asiat hyvin vai huonosti. Ehkä on parempi, etten tiedä.
 Minä loukkaannuin, tuntematon mies ohittaa itselleen tuntemattomat naiset ja huutaa "vittu".

Seuraavana päivänä menin bussilla töihin. Siinä minun edessä istui lukiolaisnuorten porukka. He ilmeisesti keskustelivat USA:ssa tapahtuneesta ampumis-tapauksesta. Keskustelu meni suunnilleen näin:
"Sillä miehellä oli vitun kivääri ja se poliisi oli vittu autossa... ne muut vitun poliisit vittu ampu sen...vittu se on yhä hengissä vittu se odottaa oikeudenkäyntiä... vittu, kun siellä on vitun hullua vitun meininki.."

Kolmas tapaus sattui, kun laitoin yhteen facebook- ryhmään mainoksen. Siinä kävi sitten, joku nainen kommentoimassa, että minulla on kirjoitusvirhe tekstissä. Se nyt ei minua haittaa, että kirjoitusvirheestä huomautetaan. Minulla kyllä pisti silmään, se miten kommentoija ilmaisi asian:

"Tämä ei ole vittuilua, mutta sinulla on kirjoitusvirhe tuossa..."

Yhtäkkiä alkusanat tuntuivat enemmän loukkaavilta, kuin se, että minulle huomautetaan kielioppivirheestä.

En ole kiroilun vastustaja ja kiroilen itsekkin välillä. Varsinkin silloin, jos lyön vaikka pääni seinään, myöhästyn bussista tai riitelen, jonkun kanssa. Ehkä minussa vaikuttaa pohjoisen sukujuuret, koska suosin mieluummin pärähtäviä ydistelmiä (esim. vittuperkelesaatana).

Eniten minua vain ihmetyttää tämä tarve lisätä "vittu", jokaikisen sanan eteen puhekielessä.
Minusta "vittu" on naista alentava sana. Enkä varmasti ole ainut, joka niin ajattelee niin.

Ensimmäinen tapahtuman vaikutus oli se, että loukkaannuin syvästi.
Onko kuka tahansa vastaan tuleva nainen tai mies yhtä kuin vittu?
Olemmeko kaikki pelkkiä vittuja toisillemme?

"vittu, miten mahtavaa! vittu, mitä skeidaa! vitun huora! vittun idiootti! vitun homo! vittu mitä jätkä? et oo vittu tosissas?" Vittu sitä ja vittu tätä... se on vittu ja tämä on vittu... ja tuo on vittu

Entisajan Suomessa naisen sukuelimissä uskottiin asuvan vahvaa voimaa ja vittu oli vaginan ja vaginan voiman kiertoilmaisu.

http://www.rakkaudeksi.fi/artikkelit/seksuaalisuus-ja-seksi/tied%C3%A4tk%C3%B6-vittu-sanan-juuret

Perkele oli yksi muinaissuomalaisista jumalista. Se on ollut myös yksi ukkosen jumalan lempinimistä. Ennen kirosanat olivat voimasanoja.

Entä nykyajan Suomi? Millaisia mielikuvia kirosanat tänäpäivänä herättävät?

Miehet ja naiset, nuoret.. ja yhä enemmän myös lapset viljelevät vittua.
Ikävintä on se, miten naiset kutsuvat toisiaan vitun huoriksi.

Käytämme voimasanoja ilman alkuperäistarkoitusta... ilman voimaa.
Egoa pönkittävinä täytesanoina.
Sitä "vittu" on, puhekielen täytesana, jolla on mielikuvina loukkaava merkitys.
Voisimme yhtä hyvin olla kaikki kirkkovene-töherryksiä alikulkukäytävien seinissä.

Sanan jatkuva käyttö tekee loukkaavasta puheesta yleisesti hyväksyttävää. Puhumme ja kohtelemme toisiamme alentavasti ja pahimmassa tapauksessa myös itseämme.
Vitun liikaviljely laskee ihmisarvoa.

Kannattaa siis miettiä, mitä suustaan päästää.

Siinäpä ajattelemisen aihetta

-N

lauantai 13. joulukuuta 2014

Taiteilijahaastattelussa: Katerina Koukiotis

"Ghost of a rose"
(c) Katerina Koukiotis
liitu & värikynät, 2007

Joulukuun taiteilija on Katerina Koukiotis. Katerinalla on ihmeellinen taito kuvata ihmisiä, eläimiä ja tunteita piirroksissaan. Toivottavasti nautitte niistä yhtä paljon kuin minä.
.............................

Kertoisitko kuka olet ja millainen taiteilija olet?

Olen Kreikasta kotoisin, mutta asunnut suurimman osan elämästäni New Yorkissa. Olen erikoistunut muotokuva ja fantasia-taiteeseen. Piirrän eläimiä ja ihmisiä. Viimeaikoina olen myös innostunut anime ja manga-taiteesta.
Piirrän lyijykynillä, liiduilla, värikynillä ja pastelliväreillä, sekä vesiväri ja akryylikynillä.


"Kissa taika"
(c) Katerina Koukiotis
värikynät ja liitu, 2014

"Paikattu sydän"
(c) Katerina Koukiotis
värikynät ja pastelliliidut
2013

Kuinka aloitit taiteellisen urasi/harrastuksesi?

Ryhdyin ammattimaisesti taiteilijaksi 9 vuotta sitten.
Olen kuitenkin aina ollut taiteilija koko ikäni
ja rakastanut taiteen tekemistä.
Se, että voin tehdä mitä rakastan ammattina 
merkitsee minulle paljon.

Mitkä asiat inspiroivat sinua?

Moni asia inspiroivat minua. Sadut, fantasia ja fantasiataide,
luonto, toiset taiteilijat, musiikki ja elokuvat. 
Joskus inspiraatio iskee, kun sitä vähiten odottaa.

"Madame Butterfly"
(c) Katerina Koukiotis
väri/pastellikynät
2014

"Valkea joulu"
(c) Katerina Koukiotis
värikynät
2012

Onko taiteessa sanomaa?

Joskus. Erityisesti silloin, kun teen taidetta tietty asia tai tapahtuma mielessä.
Teos, jonka tein 9/11 muistolle sisälsi vahvan viesti, eikä vain minulle
vaan myös katsojille.
Eniten pidän siitä, että taideteos avautuu katsojalle aina eri tavalla.
Piirrustuksieni viesti on katsojalle erilainen mitä minulle.

Mistä töitäsi löytyy?





Kiitokset Katerinalle haastattelusta ja kaikille mahtaville taiteilijoille, joita olen saanut kunnian haastatella vuoden mittaan.

Rakkautta ja valoa
Niina