sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Abstraktin pyörteissä


Pari päivää sitten satoi ensilumi maahan. Se on joka vuosi yhtä jännittävää aamulla huomata maan muuttuneen valkoiseksi. 

Päätin osallistua hauskaan taidehaasteeseen nimeltä "Teemakuun taidetta".
Lokakuussa tehdään 9 abstraktia taideteosta.

Täytyy myöntää, että abstrakti taide ei ole oikein koskaan avautunut minulle.
Kun opiskelin taidehistoriaa, se tuntui silloinkin aika vieraalta alueelta. Tämä on nyt oikein hyvä tilaisuus päästä hieman syvemmälle aiheessa.

Abstraktia osat 1 ja 2

Taidepäiväkirjani täyttyy nyt abstraktioista.
Ensimmäisellä aukeamalla on käytetty akryyleitä, vesivärejä ja leimasimia.

Tälle tuli nimeksi "hämähäkkisade"


Abstraktia osa 3 ja 4

Akryylimaalia ja suolakokeiluja
Avainsanoina jääkiteet ja fraktaalit
 (tätä se talven tulo teettää)


Inspiration Avenue- haasteessa on tällä kertaa aiheena suosikkitaiteilija. Minulla niitä riittää niin päätin nyt keskittyä yhteen suosikki abstrakti-taiteilijaani.

Franz Marcin teoksista olen aina pitänyt. Hän oli saksalainen 1800 - 1900 luvun taitteessa elänyt ekspressionisti. Graafikko ja taidemaalari. Pidän erityisesti Marcin eläinaiheisista maalauksista. Täynnä värejä ja elämänvoimaa.

Franz Marc: "siniset hevoset"

Franz Marc: "Kettu"

.........
Abstraktia osa 6


Kolmas taidepäiväkirjan aukeama on sitten Marcin eläinmaalausten innoittama.
Annoin kuvalle nimeksi "Sinisiä hevosia auringossa".

Alan nyt pikkuhiljaa ymmärtämään abstraktia taidetta. Mielestäni abstraktin taiteen käsite liittyy olennaisesti taiteen kokonaiskäsitteeseen ja ymmärtämiseen.
Mitä on taide? Mkä on taiteen merkitys?

Nämä kysymykset ovat itsestään hyvin abstrakteja. Picass oli oikeassa sanoessaan "Taidetta ei voi selittää sanoin. Taidetta voi ymmärtää vain visuaalisen kokemuksen kautta".

Minulle taiteen tarkoitus on herättää ajatuksia. Parhaimmillaan taide on inspiroivaa. Se ei tarkoita (välttämättä) inspiroitumista taiteen tekemiseen, vaan olemaan utelias ja tarkkailemaan ympärillä olevaa maailmaa ja tekemään huomioita.

Pidin alkuviikolla kiinnostavan luennon. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

-Niina




5 kommenttia:

  1. Vaikken hämiksistä kovin pidä, niin Hämähäkkitanssisi on kaunis ja iloinen. Jääkitteet ja kuurankukat alkavat olla ajankohtaisia, maalaukseesikin jo putkahti.
    Kiitos tietoiskusta, Picasso oli aivan oikeassa, taide on visuaalinen kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en hämähäkeistä pidä. Kaikista pienemmät ovat sellaisia että niiden kanssa pystyn nipinnapin olemaan samassa tilassa. Eivätpä nuo maalauksissa häiritse (onneksi) :)

      Poista
  2. Kettu on lemmparini mutta kaikki niin ihania ja kietovia.

    VastaaPoista
  3. Hienoja kuvia! Väkeviä värejä, tykkään.

    VastaaPoista