lauantai 15. helmikuuta 2014

Yrittäminen ja paniikkihäiriö

Kirjoitan nyt aiheesta, joka saattaa kuulostaa hurjalta yhtälöltä, mutta kirjoittaminen auttaa minua ja toivon, että se auttaa lukijaa myös.

Paniikkihäiriö on erittäin vakava sairaus. Sen kanssa on hankala elää, eikä siihen ole yksinkertaista pilleriparannuskeinoa. Paniikkihäiriö saattaa jatkua pahimmillaan koko eliniän.

Selvennetään ensin mitä paniikkihäiriö on. Näin kuvaillaan paniikkihäiriötä terveyskirjaston- sivuilla:

"Paniikkihäiriölle ovat ominaisia tiheästi toistuvat paniikkikohtaukset (ks. «Paniikkikohtaus»1), jatkuva huoli niiden uusiutumisesta tai kohtausten pelon aiheuttama käytöksen muutos. Kohtauksille on ominaista äkillisyys ja odottamattomuus. Jos kohtauksiin liittyy julkisten paikkojen pelko (ks. «Julkisten paikkojen pelko (Agorafobia)»2) (esim. liikennevälineet, kauppa), tilaa kutsutaan myös agorafobiaksi".

Minä sairastuin paniikkihäiriöön 15- vuotiaana, kärsin myös pahasta masennuksesta aina 18- vuotiaaksi asti.  En osaa tarkkaan sanoa mistä paniikkihäiriö alkoi. Olin lapsena hyvin ujo ja sisäänpäin kääntynyt.  Myöhemmin olen ymmärtänyt, että se kaikki mitä en osannut pukea sanoiksi on purkautunut ahdistuksena ulos ja ahdistus taas toi mukanaan masennusoireet. Masennuksesta olen onneksi päässyt eroon.

Paniikkihäiriö on kuitenkin sitkeä tauti. Itselleni tyypillisiä paniikkikohtauksen laukaisijoita ovat liika stressi, toisten mielipiteet (jotka jäävät itseä vaivaamaan) ja joskus myös julkisten paikkojen pelko.

Itse en julkisella paikalla niinkään pelkää, mitä kaikkea muut minusta ajattelevat, vaan esimerkiksi isoissa ostoskeskuksissa, minun tekisi mieli vaan huutaa minkä kurkusta lähtee, koska en kestä isoja väenpaljouksia (pahimpana esimerkkinä jouluruuhkat).

Omat kiireet ahdistavat välillä niin paljon, etten isoissa kaupoissa kestä sitä miten muillakin on kiire. Kuulostaa, ehkä typerältä, mutta niin se paniikkihäiriö menee.

Olen nyt ryhtymässä yrittäjäksi, monen vuoden mietinnän ja vatuloinnin jälkeen.
 Yrittäminen pelottaa ja välillä se myös ahdistaa. Yrittäminen on minun juttuni, koska saan toteuttaa itseäni.

Paniikkihäiriö voi estää minua pääsemästä täydellä eteenpäin. Se voi lamaannuttaa.
Teininä, kun pelkäsin vähän kaikkea saatoin jäädä menemättä esim. kokeisiin paniikkikohtausten pelossa. Se ei tietenkään ollut hyvä ratkaisu, enkä suosittele sitä kenellekkään.

Minulla oli viime vuonna 1 suurempi paniikkikohtaus ja sitten alkavia kohtauksia, jotka eivät päässeet valloilleen. Pystyn nykyään kontrolloimaan niitä, jotenkuten. Välillä se onnistuu välillä ei.

Olen koonnut muutamia tapoja kuinka kestää paniikkihäiriön kanssa:

Jos minua ahdistaa minä piirrän tai kirjoitan sen ahdistavan asian paperille. Joskus ehkä uskomuksiini nojaten vielä poltan paperin ja annan huolten haihtua savuna ilmaan.

Toinen hyvä tapa on listata ahdistavat asiat.

- ei yhtään myyntiä tänään
- nettisivut näyttävät eka-luokkalaisten suunnittelemilta
- hampaaseen sattuu

Kun nämä asiat on listattu kannattaa alkaa miettimään, niitä hyviä asiota:

- Facebook- fanisivun fanimäärä on kasvanut räjähdysmäisesti
-  Kissa tuli viereen nukkumaan
- Naapurissa on hyvä hammaslääkäri

Kolmas tapa on ottaa yhteyttä ystäviin/perheeseen/tukipiiriin.
Erityisesti sellaiseen ihmiseen, joka löytää sinussa olevat positiiviset puolet ja muistaa aina kehua, vaikka et itse muistaisi.

Neljäs tapa on hiljentyminen.

- Ironisesti aloitin joogaamaan ensimmäisen kerran 14 -vuotiaana. Joogafilosofiasta minä en tiennyt hölkäsen pöläystä. Olen siihen puoleen tutustunut myöhemmin ja on todistettu juttu, että kun liikkuu niin jaksaa paremmin. Myös se, että kun on välillä hiljaa itsekseen jaksaa paremmin myös muiden seurassa.


Taiteilijan/käsityöläisen työ on välillä yksinäistä puurtamista ja välillä se on eri paikoissa juoksemista.

Miten yrittäjä pystyy elämään paniikkihäiriön kanssa?

Ainakin itse olen huomannut, että teini-jännittäjä minussa on pikkuhiljaa luovuttanut. Enää en stressaa liikaa muiden mielipiteistä. Jokainen meistä omistaa oman kulttuurin ja aina, kun kohtaat uuden ihmisen kohtaat uuden kulttuurin. Mielenkiintoista on kohdata toisia yrittäjiä, ja kuunnella heidän tarinoitaan. Miten toiset sietävät stressiä paremmin kuin toiset.

Minulle on sanottu, että on hankalaa siirtää harrastus kokopäivätyöksi. Voisin kääntää kysymyksen toisinpäin miksi se on hankalaa?  Se ei missään nimessä ole helppoa, eikä yksinkertaista, se on elämätapa.Minulle esimerkiksi piirtäminen on melkein samaa kuin lepo. Se rentouttaa ja vie ajatukset pois ahdistavista asioista, kuten paniikkikohtausten uusiutumispeloista.

Muista nauttia siitä mitä teet :)

 Tasapaino on aina olemassa, sitä ei kannata etsiä vaan se tulee itsestään, kun sen antaa tulla. 


Ansaitset saada kaiken mitä tahdot
ja juuri kuten tahdot!


Ihanaa, kun kävit ja  jaksoit lukea mietteitäni


Niina






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti