keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Keskikesän juhla



"my secret garden" / "salainen puutarhani"

Iloista Mittumaaria kaikille!

Juhannuksen kunniaksi laitan hieman kesäkeijujani tänne blogiini.
Olen piirtänyt keijuja pikkutytöstä asti ja minulla on suurehko
keijukokoelma.


"summer sparkle"

Kokoelmassani on keijupatsaita, keijunukkeja, keiju-Barbeja, keijukortteja, keijumaalauksia,
keijukynttilöitä, keijutarroja, keijukirjepapereita ja tietysti paitoja keijukuvioilla ja keijumaisia vaatteita. Omaan myös keijumaisen uteliaisuuden ja ekologisen elämäntyylin.

Muistuttakaa minua, että joskus kuvaan kokoelman helmiä ja laitan kuvia tänne.

"Fairy swing" / "Keijukeinu"

Olen yhä "uupumussairaslomalla". Minun aikomukseni on ollut perustaa  kesän aikana toiminimi ja kortteja olen jo painattanut. Tässä postauksessa näkyvät "keijukeinu" ja "summer sparkle eli kesän kipinä" ovat jo päässeet korteiksi. Tällä sivustolla alkaa sitten toivon mukaan piakkoin kauppa käymään. Jos näet sellaisia töitä, joista toivoisit kortteja tai printtejä tulevaisuudessa minulle voi vinkata.

"Aamusumu" / "morning mist"

Jokaisella maalauksella on omat tarinansa. Joskus keijulla on oma tarina. Aina en saa siitä kiinni. Pelkän häivähdyksen.  Joskus se on tunne. Jos olette lukenut mainion kirjan nimeltä "Peter Pan" (kirj. J.M.Barrie) sen mukaan keijuilla on vain yksi tunne kerrallaan, koska he ovat niin pieniä, ettei enempää mahdu sisään.

Yritän saada tunnetta joka ikiseen keijumaalaukseen. Ehkä katsoja aistii myös tunteen, mutta se ei ole sama mitä taiteilija on ajatellut ja se on taiteen perimmäinen tarkoitus herättää ajatuksia.


Mitä näet katsoessasi kuvaa "aamusumu"? Minä näen keijun, jonka kasvoihin olisi pitänyt laittaa enemmän varjostusta (ehkä joskus vielä jatkan sitä). Keiju istuu sammaleisten kivien päässä ja katsoo kuvajaistaan. Mitä keiju on tehnyt? onko hän juhlinut juhannusta keijukarkeloissa? Onko hän koskaan nähnyt kuvajaistaan? Onko keiju iloinen vai surullinen ilmeestä ei saa selvää.

Metsän aamu valkenee kauniina. Käki kukkuu ja lammen pinta on tyyni ja aurinko nousee pian.. voit jatkaa mielikuva tarinaa itse.

Toivotan kaikille ihastuttavaa keskikesänjuhlaa

Loppuun vielä oma suosikkini "haltiamaisista" kesälauluista

Gjallarhorn "Suvetar"






tiistai 4. kesäkuuta 2013

Tulen Mandala eli sisäiset voimat

   

                       Tulen Mandala eli sisäiset voimat
 
Yleensä en blogeissani paljon henkilökohtaisista asioistani kerro, koska pidän oman blogini mieluiten taidepainotteisena kuin niinsanotusti "päiväkirjana".
 
Viimeaikaisten tapahtumien jälkeen aioin hieman tätä periaatettani muuttaa. Kertomalla enemmän maalausteni taustoja ja syntyprosesseja.
 
Koin tässä viime toukokuun aikana täydellisen uupumuksen opiskelujen takia. Opiskelin viriketoiminnan ohjausta kaksi vuotta. Ensimmäinen vuoteni meni suhteellisen hyvin. Viime syksynä koin liikaa väsymystä ja liikaa kiirettä ja aloin tosissani pohtimaan
 
- mitä on hyvä ohjaus?
- millainen on hyvä ohjaaja tai opettaja?
- mitä kaikkea viriketoiminta voi olla?
 
Lähtiessäni opiskelemaan ohjausta ajattelin ja toivon oppivani ohjaamaan asioita, jotka ovat itseäni eniten auttaneet; Luovuus, tekemisen mielekkyys ja se, että ihminen löytää omat sisäiset voimavaransa.
 
Osittain koulutus suoritettiin erilaisilla näytöillä. Sain kaikki näytöt läpi kohtuullisen hyvin arvosanoin. Jokaikisessä näytössä sain kuitenkin aina samaa palautetta siitä että olen "liian luova". Sellainen palaute tuntui itsestäni hyvin typerältä, koska halusin nimenomaan ohjata asioita, joita ylhäällä mainitsin.
 Maalaisjärjellä ajateltuna eikö viriketoiminnan ohjaus ole, sitä että ohjattava ymmärtää osaavansa ja saavansa aikaan? Eikä minun ole ohjaajana mitään järkeä ohjata asioita, joita en itse koe osaavani.
 
Jälkeenpäin minusta tuntui, että ohjaus oli aika sotkuista. Pidin ohjaustoiminnan opiskelusta ja monesta muusta aineesta. Valitettavasti viime syksyn kurssit olivat järjettömän lyhyitä (1-2 viikkoa) ja aina vaihdettiin tekniikasta toiseen. En ollut ikinä virkannut aiemmin elämässäni ja olisin halunnut oppia sen kunnolla. Lopulta virkkaus tuntui pakkopullalta, koska jouduin tekemään syyskuussa aloitetun kurssin tehtäviä vielä hiihtolomalla. Oma sosiaalinen elämä jäi kaiken työmäärän alle.
Nämä asiat, sekä välinpitämätön ja välillä täysin asiaton käytös opettajilta sai minut kirjoittamaan koululle palautteen. Siihen suhtauduttiin hyvin torjuvasti ja se haluttiin"lakaista maton alle". Aloin pitämään asiasta kovaa ääntä, koska tiesin olevani oikealla asialla. Miksi muuten kaksi vuotta kestävällä linjalla yhdessä ryhmässä 4 sairastui uupumukseen ja kaksi heistä lopetti koulun kesken?
 
Yritän kääntää tämän ikävän jupakan itselleni voitoksi. Ehkä nämä nimeltä mainitsemattomat henkilöt pohtivat käyttäytymistään ja siellä puhaltavat ensi syksynä uudet tuulet. En tiedä, enkä halua siihen omalta osaltani enää puuttua.
 
Itseeni sen sijaan voin yrittää vaikuttaa. Viimeistelin juuri elementti-sarjani viimeisen mandalan ja tajusin, miten hyvin kaikki elementit käyvät tähän toukokuussa käymääni "prosessiin". Kai minä olen tiedostamatta maalannut omat tunteeni, niin käy joskus :)
 

 

Aloitin "Maan haltia" mandalalla, koska ole itse maa- merkin alla syntynyt. Palasin huhtikuussa Unkarin matkalta, jossa näin tuttuja paikkoja ja tapasin "unkarin ystäviäni" muutaman vuoden tauon jälkeen. Ajatus kouluun palaamisesta ahdisti ja ajattelin, että jos kukaan ei puutu asioihin minun täytyy itse puuttua.

 

 

"Ilman haltia" on ajatukset. Kirjoitin kaikki itseäni ahdistaneet asiat paperille ja koin sen hyvin helpottavana. Jonkin aikaa mietin lähetänkö palautteen vain enkö lähetä. Lopulta lähetin sen. Palautteeni oli hyvin asiallisesti kirjoitettu, ketään en maininnut nimeltä ja kirjoitin omakohtaisesti.

 

 

"Veden haltia" Mandala kuvaa viimeisiä viikkojani, koska vesi on tunteiden elementti. Jouduin palautteestani kuulusteluun ja olin erittäin järkyttynyt miten huonosti asiaan suhtauduttiin ja itselleni jäi tunne, etteivät vieläkään etene mihinkään. Viikkoon ei tapahtunut mitään. Tulin hyvin vihaiseksi ja lähetin kritiikkini lähes koko koululle. Seuraavalla viikolla olin surullinen, koska osa opettajista väisteli minua käytävillä ja osa opiskelijatovereista kertoi itkusilmässä, miten heillä on ollut samanlaisia tuntemuksia.

 

Seuraavana päivänä jäin sitten sairaslomalle uupumuksen takia (kuten moni muu aiemmin). Tänään sain valmiiksi "Tulen haltian" ja se kuvastaa aikalailla tämän hetken oloani.

Koin olevani rohkea, kun puutuin huonoon käytökseen. Sellainen käytös pelkästään huonontaa ja kiristää ilmapiiriä entisestään. Ainakin sain keskustelua aikaan.

 

 

 

 

Tulta on monenlaista

 

Savua paloa

auringonvaloa

 

Sisäinen hehku

Kipinä

saa asiat liikkeelle

 

Tämän kaiken jälkeen, sen sijaan että unohtaisin kaiken mitä tapahtui. Yritän kääntää negatiivisen palautteen positiiviseksi. Luovuus on yksi omista voimavaroistani. Tällä hetkellä kuvitustaide vetää minua enemmän puoleensa kuin ohjaaminen, mutta luovana ihmisenä pystyn tahtoessani yhdistämään ne. En tahdo myöskään ajatella, että olisin hukannut aikaani. Olin onnekseni ryhmässä, jossa pystyin keskustelemaan avoimesti asioista, koulussa oli myös opettajia, jotka osasivat antaa rakentavaa palautetta ja tapasin ihmisiä, joista on tullut myös ystäviäni.

 

Olen aina uskonut, että jokainen ihminen on luova. Se voi olla vaikka, laulamista tai puutarhan hoitoa. Luovuus on tekemistä mistä nauttii niin paljon, että pystyy saamaan aikaan uutta ja ihmeellistä.

 

Tässä oli syvällinen katsaus mandala/elementti/haltioihin, sekä taiteilijan sisäiseen maailmaan. Voin tällä hetkellä hyvin ja teen itselleni mieluisia asioita.

 

Loppuun vielä siteeraan erästä ystävääni:

 

"Ihmiset pelkäävät muutosta, mutta he eivät ajattele sitä, että muutosta ennen hyvinä pidetyt asiat pysyvät hyvinä asioina myös muutoksen jälkeen. Oli muutos sitten millainen tahansa."