perjantai 26. toukokuuta 2017

Merellistä Taidegrafiikkaa



Vuosia sitten, ennen kuin lähdin muille maille huitelemaan opiskelin Suomessa taidegrafiikkaa. 

Löysin muutaman tuon ajan tuotoksen ja laitoin verkkokauppaan myyntiin.

Sen kun uidaan


Tämän teoksen värimaailma on aina miellyttänyt silmääni. 



Meren Pisaroita

Kun aiemmassa teoksessa on tyyntä ja aurinko leikkii kalojen suomuilla saaden ne kimaltamaan Meren Pisaroissa sukelletaan syvyyksiin ja tullaan taas pinnalle aaltoina ja tuulen puhaltamana myrskynä. Meressä kaikki on yhtä.

lauantai 20. toukokuuta 2017

Venäläinen Lumikki


Venäläiseen Lumikki satuun saa nyt tekstitykset suomeksi.

Varoitus tämä on aika karmivaa kamaa :D mutta niin kaikki sadut ovat alunperin olleet.

Voikaa hyvin
N

lauantai 13. toukokuuta 2017

Sadun Lähteillä: Tuhkimo

Arthur Rackhamin 1800-luvun kuvitus Grimmin veljesten Tuhkimoon

Tuhkimo on yksi maailman vanhimpia ja tunnetuimpia satuja. Sen juuret johtavat aina 800-luvun Etelä-Kiinaan. Maailman ensimmäinen kirjallinen Tuhkimo ilmestyi vuonna 823. Kirjoittaja oli kuullut tarinen kenkänsä kadottavasta tytöstä vietnamilaiselta palvelijaltaan.

Tarinan mukaan ensimmänen Tuhkimo kuului luolakansaan eli hänen kansansa asui luolissa. Kuten tuohon aikaan oli monesti tapana Tuhkimon isällä oli kaksi vaimoa. Tuhkimon äiti kuoli ja pian tämän jälkeen isä kuoli ja Tuhkimo jäi ilkeän äitipuolen sekä kahden sisarpuolen armoille.

Tarinan mukaan eräänä päivänä Tuhkimo meni luolan lähellä olevalle lammelle ja kohtasi siellä jättimäisen kultakalan. Tästä kultakalasta tuli Tuhkimon tukija ja lohduttaja ja kala pystyi myös osittain nousemaan maalle. Kerran äitipuoli sattui näkemään Tuhkimon halaavan kultakalaa ja määräsi kalan pyydystettäväksi ja valmistamaan siitä aterian.

Tuhkimon sydän särkyi. Hän suri kalaa ja pian hänen eteensä ilmestyi vuoren haltija vanhan miehen hahmossa. Haltija kehotti Tuhkimoa hakemaan kalan luut ja piilottamaan ne huoneeseensa ja aina, kun hän tarvitsisi jotain hänen tarvitsisi vain pyytää sitä luilta. 

Suuret juhlat olivat tulossa ja Tuhkimo pyysi itselleen juhlapuvun ja juhlapuku oli tehty kuningaskalastajan sulista. Hän sai myös jalkaansa kultaiset kengät. Tuhkimo nautti juhlista ja palatessaan kotiluolaansa hän kadotti toisen kultaisen kengän.

Kengän löysi yksi luolakansan miehistä, joka alkoi ihastelemaan sen kauneutta ja siroutta. Mies ajatteli, että kuningas varmaan tahtoisi tavata naisen, jonka jalkaan kenkä mahtuisi. Niin luolakansan mies matkasi naapurikuningaskuntaan kenkä mukanaan.

Kuningas ihastui kenkään ikihyviksi ja lähetti palvelijoitaan etsimään kengän omistajaa. Tuhkimo löytyi ja hän ja kuningas elivät yhdessä onnellisina elämänsä loppuun asti ja äitipuoli ja sisarpuolet jäivät katkeriksi.

Kiina ja Japani ovat surullisen kuuluisia maita kenkä ja jalkafetissistä sekä jalkojen sitomisesta. Tämä vietnamilainen / etelä-kiinalainen satu sijoittuu Tang-Dynastian aikaan eikä Kiinassa vielä tuolloin harjoitettu jalkojen sitomista. Kuitenkin tuohon aikaan kuului hyvin vahvasti pienten jalkojen ihailu.

Kiinasta käytiin kauppaa Malesiaan, Intiaan ja Indonesiaan. Näistä maista satu Tuhkimosta levisi myöhemmin myös Eurooppaan kauppiaiden mukana.

Ensimmäinen Eurooppalainen kirjallinen version Tuhkimosta ilmestyi Napolissa 1630-luvulla. Tarinan oli kirjoittanut Italialainen kirjailija Giambattista Basile. Basile on monen kuuluisimman eurooppalaisen sadun ensimmäinen kirjoittaja (Tähkäpää, Saapasjalka Kissa, Tähkäpää jne). Tuhkimo satu ilmestyi Basilen tarinakokoelmassa Il Pentamerone eli tarinoita pienokaisille (tunnetaan myös nimellä Tarinoiden Tarina). Kokoelman nimi on tarkoituksella harhaanjohtava. Basilen tarinat ovat roisia eikä niissä säästellä hurttia huumoria tai väkivaltaa ja ne ovat ennenkaikkea suunnattu aikuisyleisölle. 

Basilen Tuhkimon lähtökohdat ovat samanlaiset mitä vietnamilaisella Tuhkimolla. Tuhkimon äiti kuolee ja ruhtinas isä menee uusiin naimisiin. Pian Tuhkimo huomaa, että äitipuoli on kamala nainen ja Tuhkimo alkaa punoa juonta kotiopettajattarensa kanssa äitipuolen surmaamiseksi. Lopulta kaksi murhaavat äitipuolen. Tämän niska taitetaan raskaalla arkunkannella poikki. Juoni tihenee, kun isä menee seuraavaksi naimisiin Tuhkimon kotiopettajattaren kanssa, joka paljastuukin vielä kauheammaksi mitä aiempi äitipuoli. Tuhkimolla on yhä kaksi sisarpuolta, jotka tykkäävät pilkata Tuhkimoa, kun tämä pakotetaan istumaan tuhkien seassa mistä nimitys Tuhkimo tulee. Basilen Tuhkimon kenkä on kalossi, jossa oli paksu korkista tehty korko. Tyypillinen naisten jalkine 1600-luvun Italiassa.


Kaikista kuuluisin kirjallinen Tuhkimon version on Charles Perraultin Tuhkimo. Perraultin Tuhkimossa on kaikki Tuhkimon tunnetuimmat elementit: Lasikenkä, hyvä haltiatar, kellon lyönti keskiyöllä, sekä kurpitsat.

Perraultin Tuhkimo ei ole yhtä murhanhimoinen mitä Basilen Tuhkimo. Sen sijaan Perraultin Tuhkimo vaikutta kamalalta nössykältä. Hän on kiltti, tottelevainen, ei sano vastaan kenellekkään ja kun Tuhkimo lopulta päätyy prinssin kanssa naimisiin hän naittaa ilkeät kateelliset sisarpuolensa ylhäisiin perheisiin.

Charles Perrault oli Ranskan aurinkokuninkaan Ludwig neljännentoista hovin virallinen satu-kirjoittaja. Tuohon aikaan Ranska oli hyvin katolinen maa niin saduissakaan ei saanut olla mitään "kummallisuuksia". Perraultin satujen kohderyhmä olivat nimenomaan lapset sekä nuoret. Itse pidän kovasti Perraultin humoristisesta tarinankerronta tyylistä.

1800-luvulla Grimmin veljeksetkin päätyivät ottamaan Tuhkimon kokoelmiinsa. Aluksi he epäröivät ja pitivät siti hyvin ranskalaisena satuna, mutta veljekset heltyivät ja alkoivat saksalaistaa satua mieleisekseen. Tuhkimon maailma siirtyi suurista hoveista porvarilliseen ympäristöön ja maalaismaisemaan. Enää Tuhkimo ei enää ollutkaan ruhtinaan lapsi vaan varakkaan kauppiaan tytär. 

Grimmin veljesten Tuhkimo on astetta synkempi. Se on raaka ja aika sadistinen. Sisarpuolet hakkaavat kantapäänsä poikki, jotta lasikenkä mahtuisi jalkaan ja Tuhkimon häissä kyyhkyset (ristittyjen jumalan symboli) nokkivat sisarien silmät ja nämä elävät loppuelämänsä sokeina.

Kirjalliset sadut ovat äkkiä muuttuneet uudelleen ja uudelleen kerrottuina kansantaruiksi. Pohjoismaista löytyy yllättäen mies-puolisia Tuhkimo kertomuksia. Poika-Tuhkimo on nimeltään Tuhkimus, jolla on kateellinen isä puoli ja kaksi ilkeää velipuolta. 


Suosikki Disney animaattorini Mary Blairin konsepti-kuvituksia Tuhkimo-elokuvaan.

Tuhkimon kuuluisin elokuvaversio on todennäköisesti Disneyn Tuhkimo (josta olen kirjoittanut täällä). Vuonna 1950 ilmestynyttä animaatiota voidaan jossain määrin pitää Disney studioiden tuhkimotarinana, koska toisen maailman sodan jälkeen Tuhkimon avulla Disney yhtiöt nousivat rahapulasta. 

Disneyn Tuhkimo on minusta hyvin mielenkiintoinen psykoanalyysin kannalta. Moni pitää Tuhkimon hahmoa liian kilttinä ja tottelevaisena. Miksei hän sano vastaan? Disneyn Tuhkimo pohjautuu Perraultin satuun ja on tarinalle aika uskollinen. Mutta Disneyn Tuhkimo on hahmona vahvempi miltä näyttää.

Jos ihmistä jatkuvasti nälvitään perheen sisällä pian koko oma elämänarvo on tukahdutettu näin on käymässä Disneyn Tuhkimolle. Hän purkaa huolensa eläimille, eikä edes uskalla puhua aina toiveistaan ja unelmistaan ääneen. Elokuvassa on kohtauksia, joissa Tuhkimo keskustelee äitipuolen ja sisarpuolten kanssa. Kohtauksissa näkyy se miten Tuhkimon tekisi mieli sanoa heille vastaan, mutta hän hillitsee itsensä. Tuhkimossa alkaa näkyä kapinoinnin merkkejä.

Disney Tuhkimon äitipuoli Lady Tremaine ei ikinä näytä tunteitaan. Jos katsotte Tuhkimo elokuvien jatko-osia (jotka eivät läheskään yllä ensimmäisen elokuvan tasolle) niissä näkyy myöskin se miten Lady Tremaine ei myöskään anna Tuhkimon sisarpuolten elävän omaa elämäänsä. Lady Tremaine taitaakin olla energia vamppyyri ja hän saa energiansa ihmisten manipuloinnista.



Kerrotaan, että kohtaus, jossa haltiatarkummi taikoo Tuhkimolle juhlapuvun oli Walt Disneyn kaikkien aikojen suosikki animaatio-kohtaus

2015 ilmestyi Disneyn Tuhkimosta live-action versio, joka mielestäni oli ihan pullamössöä animaatioon verrattuna. Päähenkilöltä puuttui kokonaan animaatio-Tuhkimon kapinahenki ja äitipuolesta oli jonnekin kadonnut puhti kokonaan. 

Tuhkimosta on tehty lukemattomia elokuvaversioita ja ensimmäiset löytyvät jo ihan 1800-luvun lopusta. Omia suosikkejani elokuvien tuhkimoista  on vuoden 1997 Tuhkimo, jossa laulaja Brandi esitti Tuhkimoa ja Whitney Houston laulavaa hyvää haltiatarta.

Drew Barrymore Daniellena Ikuisesti Sinun -elokuvassa

Toinen suosikkini on Ikuisesti Sinun, jossa Drew Barrymore esitti Tuhkimo/Daniellea ja Angelica Houston oli hänen hyytävä äitipuolensa.

Tuhkimo on yksi maailman suosituimmista ja tunnetuimmista saduista. Tuhkimotarinan teema, nousu ryysyistä rikkauksiin ja usko unelmiin on sadun kantava voima ja tulee sitä varmasti aina olemaan. 

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Helavalkeat eli Toukojuhla



Näin Vappu-viikonlopun kunniaksi ajattelin kirjoittaa Vappu-juhlan alkuperästä ja, sitä edeltäneistä kevään juhlista.

Ennen kristinuskon saapumista Suomessa juhlittiin Helajuhlaa eli Toukojuhlaa. Helaa juhlittiin Toukokuun ensimmäinen ja siihen kuului laulua, tanssia, hyvin syömistä, sekä siman ja oluen juontia.

Helaa juhlitiin hedelmällisyyden juhlana, sekä kesän alkamisen juhlana. Hela-juhlaan kuului monenlaisia tapoja ja taikauskoja. Yksi tärkeimmistä Helan symboleista olivat Helan kokot eli Helavalkeat. Helavalkeita sytytettiin pitämään pahat henget poissa ja tuovan suojelusta karjalle petoeläimiltä. Toinen helan symboli on tiuku. Erityisest lapset pukivat tiukuja ja helistimiä käsiinsä ja jalkoihinsa Helana. Kilinän uskottiin tuovat karja-onnea, antavan enemmän maitoa lehmille, sekä suojelevan karjaa. 

Kristinuskon saapuessa Suomeen varhaisella Keskiajalla Hela juhla muutettiin kristittyjen juhlaksi eli Valpuriksi. Valpuri juhlan nimi tulee Pyhä Walpurgista. Devonissa eläneestä Englantilaisesta pyhimyksestä. Jos nimi kuulostaa saksalaiselta, se johtuu, siitä että Walpurga kuului saksilaiseen ylimysperheeseen.



Saksassa pakanallista Hela-juhlaa vastaa Walpurgisnacht - juhla eli Valpurin yö. Brittein saarilla juhla tunnetaan paremmin druidien Beltane juhlana. 

Valpuri juhlan muuttuessa enemmän kristityksi juhlaksi entiset pakanalliset uskomukset alkoivat saada tuomittuja piirteitä. Huhtikuun ja Toukokuun välinen yö tunnettiin Suomessa muunmuasa nimillä Valpurinyö, Taikayö sekä Noitienyö. Uskottiin, että kyseisenä yönä noidat olivat voimakkaimmillaan. Ihmiset pelkäsivät, että noidat ja pahat henget sieppaisivat lapsia ja veisivät karja-onnen. Noidilta suojauduttiin ripustamalla luuta ja lepänoksia talojen eteen.

Nykyinen Vappu rantautui Suomeen naapurimaastamme Ruotsista. 1800-luvulla niin Ruotsissa ja Suomessa kukan päivä eli Flooran päivä 13.Toukokuuta oli päivä, jolloin ylioppilaat ja työläisten ryhmät pitivät yleisiä kokouksia. 1800-luvun lopulla kokouspäivä siirrettiin Toukokuun ensimmäiseksi. Työläisten oikeuksia alettiin myös ajamaan ympäri maailmaa näin ollen Toukokuun ensimmäinen on myös kansainvälinen työläisten päivä. Vapusta tuli Suomessa yleinen vapaa päivä 1944 ja liputuspäivä vuodesta 1979 lähtien.

Vappuun kuuluu riehakas tunnelma, karnevaalit, ilmapallot, serpenttiini, sima, munkit, ylioppilaslakit, välillä myös shampanjan juonti ja lapsille järjestetään paljon naamiaisia.

Monet näistä perinteistä juontavat juurensa Toukojuhlaan. Aikaan toivottaa kesä tervetulleeksi takaisin. 

Hyvää Vappua, Beltanea ja Toukojuhlaa lukijoilleni.





lauantai 29. huhtikuuta 2017

Keijukaisten lähteillä

Suvi Niinisalo: Keijukaisten lähteillä, Atena kustannus, 2004

Suvi Niinisalon Keijukaisten lähteillä kuuluu ehdottomasti lempi-mytologia kirjojeni joukkoon. Suvi Niinisalo on taidehistorioitsija sekä keiju-mytologian asiantuntija.

Kirja alkaa tutustumalla luonnonhenkiin ympäri Eurooppaan. Aina suomalaisesta metsänhengestä Shakespearen Titaniaan. Niinisalon kirjoitustyyli on kepeä, mutta samalla asiallinen, mistä itse pidän kovasti. 

Edward Robert Hughes "Midsummer Eve" 1908
Viktoriaanisen ajan englannin kuuluisin taideryhmä pre-raphaelistit saivat taiteeseensa
inspiraation myyteistä ja kansantaruista. 

Keijukaisten lähteillä tutkii, sitä miten ihmisten mielikuva keijuista on muuttunut hyvin erilaisista hengistä pieniksi, siroiksi ja siivekkäiksi. Siihen on vaikuttanut muunmuassa J.M.Barrien Peter Pan näytelmä. Helinä-Keiju hahmon synty ja kehitys aina Disneyn Helinä-keijuiksi. Keijukaisimagon muuttumiseen on myös vaikuttanut viktoriaanisen ajan uskonnollinen puritanismi, romantiikan aika,sekä 1800-luvun kansallisaatteet. Yksi suurimmista merkittävimmistä tekijöistä oli lapsuuden tärkeyden ymmärtämien/ psykologian kehitys (lapsityövoiman käytön lopettaminen Englannissa ja muualla Euroopassa). Kehitys johti lastenkirja kulttuurin syntyyn sekä kirjankuvitustaiteen nousuun. 1800-lukua pidetäänkin yleiseti kuvitustaiteen kultakautena. 

Keijujen ulkonäköön länsimaissa on myös suuresti vaikuttanut pre-raphaelistien taideryhmä. Viktoriaanisen ajan englannissa erotiikka ja seksuaalisuus tuli pitää visusti piilossa tuon ajan tapakulttuurissa. Pre-raphaelistit keksivät keinon kiertää tapanormeja keskittymällä ammentamaan runo ja maalausaiheita myyteistä ja kansanperinteistä

Cicely Mary Barkerin kuuluisia kukkaiskeijuja. Cicelyn sisar toimi opettajana ja monesti Cicely
käytti sisarensa oppilaita keijujen malleina.

Margaret Tarrantin keijumagiaa

Viktoriaanisen ajan kaksi ehkä kuuluisinta keijutaiteilijaa olivat tuon ajan kuuluisimmat
naispuoliset kirjankuvittajat: Cicely Mary Barker sekä Margaret Tarrant. Molempien keijukuvat ovat vahvasti vaikuttaneet keijujen ulkonäköön niin kirjallisuudessa, elokuvissa ja taiteessa. 

Kirjassa on paljon kiinnostavaa tietoa kaikille, jotka pitävät keijuihin liittyvästä tarustosta ja mytologiasta. Se käsittelee laajasti ennen kristinuskon tuloa Euroopassa vallalla olleita käsityksiä keijuista ja haltioista, niihin liittyviä uskomuksia sekä taruja, joihin uskomukset perustuvat aina antiikin kreikasta, Brittein saarille ja Suomeen. Käsikädessä keijumytologian ja taruston kanssa kulkevat kuuluisat kirjat, jotka käsittelevät keijuja (Peter Pan, Cicely Mary Barkerin Big book of fairies) kuvitustaiteen synty ja kehittyminen Britanniassa ja myöhemmin Suomessa. Sekä lapsuuden ymmärtäminen ja ajatustapojen muuttuminen.

Opiskelen itse lastenkirjojen kuvittamista niin kirjassa on hyvää tietämystä lastenkirjojen sekä kirjapainon historiasta.

Kirjassa käsitellään myös keijujen muodonmuutosta  Suomessa aina vanhasta suomalaisen mytologian kalmanhenki Keijungaisen hahmosta sieväksi, pieneksi, siivekkääksi keijukaiseks. Suomeen pieni ja siivekäs keijukaishahmo saapui alunperin ulkomailta tuotujen lastenkirjojen myötä. Kirjassa mainitaan myös kuuluisia suomalaisia keijukais-satuja kuten Pessi ja Illusia, sekä niihin liittyviä kuvituksia. Myös suomessa ilmestyneitä satukokoelmia, joissa on ollut keijukaisaiheisia kuvituksia ja kuvittajia pohjoismaista, kuten Rudolf Koivu ja Elsa Beskow. 

Teos on hyvin monipuolinen ja äärimmäisen kaunis aina kultakoristeltua kantta myöten sisällön värikuvituksiin. Ehkä itse olisin toivonut keijumytologiaa muualtakin kuin Euroopasta, mutta koska aihe nivoutuu yhteen kirjankuvituksen kehitykseen Britanniassa ja Suomessa ehkä parempi näin.

Voin suositella tätä kirjaa kaikille keijujen mytologiasta ja ylipäänsä taidehistoriasta kiinnostuneilla. Sain itse kyseisen kirjan joululahjaksi vuosia sitten ja se on minulla yhä kovassa käytössä.