maanantai 6. marraskuuta 2017

Korpinkynnen Joulukuusi






Sain vihdoinkin otettua kuvia Korpinkynnen kuusista. Tämä taitaa olla tähän astinen suosikkini. 

Kuusen latvassa on tietysti lintu. 


Kuusesta löytyvät Murjottava Myrtti ja Professori Lipetit. 



Pöllö pitää pipareista. 


Padma saa hajuvesiä lahjaksi, vai onko se lemmenjuomaa?




Korpinkynsiä


Suosikki korpinkynteni Gilderoy Lockhart ja ei niin iloinen Harry.


Harmaa Leidi




Kuka on käynyt Hunajaherttuassa? 



Tämäkin miniatyyri kuusi-setti on myynnissä. Jos olet kiinnostunut laita minulle sähköpostia niinaniskanen@gmail.com (49e + postikulut) Mittakaava on 1:12 
Kuusen pituus on noin 10 cm ja leveys noin 8 cm 

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Calan Gaef eli kekri kymriläisittäin



Kun walesissa on pimeää on oikeasti pimeää 

Näin lähestyvän Pyhäinpäivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa hieman Walesiläisestä sadonkorjuun juhlasta. Tätä juhlaa varmaan Suomessa vastaa parhaiten Kekri.

Eli kyseessä on Calan Gaeaf (lausutaan Calan Geif) Calan Gaeaf on kymriä eli Walesin kieltä ja se on johdettu pidemmästä nimestä Nos Calan Gaeaf, joka merkitsee henkien yötä. Calan Gaeafia on perinteisesti Walesissa juhlittu Lokakuun viimeisen päivän ja  Marraskuun ensimmäisen välisenä yönä. Samaan tapaan mitä Irlantilaisten Samhain juhlaa. Samankaltainen juhlta tunnetaan muuten Skotlannissa nimellä Samhuin. 

Calan Gaeafiin kuuluu paljon mielenkiintoisia uskomuksia ja tapoja. Yksi tärkeimmistä Calan Gaeafin perinteistä oli kokkojen sytyttäminen ja nämä kokot tunnettiin nimellä Coelcerth. Erään tavan mukaan ihmisten tuli koota kiviä nuotion/kokon ympärille ja oma nimi piti kaivertaa kiveen. Jos seuraavana aamuna oma kivi oli poissa tai nimi oli kivestä kadonnut. Tulevana vuonna kyseinen henkilö menehtyisi.

Walesissa uskottiin, että Lokakuun viimeisen ja Marraskuun ensimmäisen välinen yö oli Limbo eli rajatila, jolloin ihmisten välinen maailma ja henkien välinen maailma oli täysin avoin. Kymrin kielen marraskuuta merkitsevä sana Tachwedd merkitsee teurastusta. Marraskuu oli kuukausi, jolloin eläimiä teurastettiin ja lihaa varastoitiin tulevan talven varalle.


Toinen Calan Gaeafiin kuuluvista perinteistä oli omenanpoiminta leikki, joka oli nimeltään Twco Fala (lausutaan toco fala) englantilaisittain leikki tunnetaan nimellä apple bobbing.  Tässä leikissä kulhoon laitettiin vettä ja omenoita. Leikkijän kädet sidottiin taakse ja tämän tuli yrittää hampaillaan poimia omena vadista. Luonnollisesti, se joka sai hampaillaan ensimmäisenä omenan kiinni menisi ensimmäisenä naimisiin. Tämä tapa kulkeutui myöhemmin Yhdysvaltoihin irlantilaisten ja walesiläisten maahanmuuttajien mukana 1700-luvulla ja siitä tuli osa Halloween perinnettä. 


Kuva viimevuoden Calan Gaef juhlasta, jossa tuli tanssittua ja rummutettua 

Calan Gaeafiin kuului paljon tulevaisuuden ennustamista, pelejä, leikkejä, musiikkia ja tanssia. Sadonkorjuun symbolit ja Calan Gaeafin herkut, kuten omenat, pähkinät ja siemenet. Niitä käytettiin myös usein ennustusleikeissä.

Naamiaiskulkueet ja naamioituminen oli tärkeä osa Calan Gaeafia. Ihmiset käyttivät naamioita, jotta pahat henget eivät tunnistaisi heitä. Monet ryhmät järjestivät esityksiä. Keppostelu kuului myös Calan Gaeafiin. Uskottiin, että henkien matkiminen toisi onnea tulevalle vuodelle. Keskiajalla Walesissa jaettiin myös paljon ns. sielukakkuja. Sielukakkujen perinne on alunperin lähtöisin ranskalaisista luostareista, jolloin Pyhän Martiniuksen päivänä jaettiin kakkuja köyhille. Walesissä ihmiset leipoivat Calan Gaeafia varten tusinoittain sielukakkuja ja niitä jaettiin toisille. Sielukakku on saanut nimensä siitä, että kakun vastaanottaja ajattelee aina yhden sielukakun kohdalla, jotakuta edesmennyttä ihmistä. 

Sielukakkuja jaettiin miimikoille, jotka monesti olivat naamioituja lapsia ja teinejä. Myöhemmin sielukakut vaihtuivat makeisiin ja rahaan.

Calan Gaeafin juhlinta väheni 1800 ja 1900 luvuilla, kun valtio otti suurimman osan maista itselleen, teollistumisen myötä suuri osa ihmisista muutti maalta kaupunkeihin. Nykyään walesissä lähinnä pakanat juhlivat Calan Gaeafia ja amerikkalaisten kaupallinen Halloween on joka vuosi entistä suositumpi kaiken kansan keskuudessa. 

torstai 19. lokakuuta 2017

Kekri



Ennenmuinoin Kekri oli Suomessa se kaikista suurin juhla. Viimeinen sadonkorjuu juhla, josta virallisesti alkoi uusi vuosi. Kekri tunnetaan myös nimellä Köyri. Sanan uskotaan juontuvat kanta-uralilaisesta Kekraj-sanasta, joka on viitannut pyörään tai kehään.

Suomessa Kekrillä ei ollut yhtä määrättyä ajankohtaa vaan perhe päätti itse milloin juhlia Kekria. Yleensä juhlat pidettiin, kun viimeiset peltotyöt oli saatu päätökseen. Kekriä on Suomessa perinteisesti juhlittu Marraskuun ensimmäisellä tai toisella viikolla. 

Kekri oli satokauden päätös juhla, mutta ennnenkaikkea Kekri oli edesmenneitten muistamisen juhla. Kekri aloitti myös jako-ajan. Jakoaika on konsepti, joka löytyy lähes poikkeuksestta kaikista Pohjois-maista sekä Balttian maista (Eestissä jako-aika tunnetaan nimellä Hindedaeg). Jako-aika oli pimea ajanjakso aina Syyskuusta Joulukuuhun. Tuolloin kaikkien sekä hyvien, että pahojen henkien uskottiin olevan liikkeellä ja pystyvän vaikuttamaan ihmisiin. 

                         

Kekrin perinteisiin kuului oleellisena osana Kekripukki, joka oli Suomalaisen joulupukin ensimmäinen esi-kuva. Jo Mikael Agrikola aikoinaan 1500-luvulla kirjoittaessaan ensimmäistä luettoloa suomalaisten pakanallisista jumalhahmoista mainitsi Kekrin hedelmällisyyden ja sadonkorjuun jumalana. Siitä, oliko Kekri sadonkorjuunjumala vaan pelkästään juhlan nimitys tuskin koskaan saadaan täyttä selvyyttä. Se tiedetään, että Balttian maissa ja Keski-Euroopassa on kulkenut samankaltaisia hahmoja sadonkorjuun juhlien aikaan.

Kekripukki oli yleensä nuorimies, joka oli pukeutunut nurinpäin käännettyyn turkikseen sekä laittanut päähänsä vuohen tai pukinsarvet. Kekripukki kulki kekrikulkueen kanssa, johon saattoi kuulua haamuiksi pukeutuneita nuoria miehiä sekä naisia, jotka tunnettiin nimellä kekrittäret. Kekripukki oli provosoiva ja monesti iljettävä otus. Perheiden tuli kuitenkin kestitä kekripukkia ja tämän seuruetta viinalla ja ruualla. Kestitsemisen uskottiin lisäävän seuraavan vuoden vilja-onnea. 

Kekrinä kulkimyös pikku mörköjä, jotka tunnettiin nimellä kekrimöröt tai köyrimöröt. Köyrimöröt olivat pienten lasten porukoita, jotka kulkivat talosta taloon esittämässä lauluja ja pieniä näytelmiä kestitystä vastaan. Suomessa ei enää ole köyrimörköjä tai kekripukkeja kulkenut vuosisatoihin. Naapurimaassamme Eestissä taas maalla elää yhä köyrimörköjen perinne. Eestissä köyrimöröt tunnetaan nimella mardit ja mardit kulkevat mardinpäivänä kymmenes marraskuuta. 


Suomessa Kekri oli hyvin perhepainonen juhla, toisin kuin esimerkiksi Ukon Vakat, jotka olivat yhteisön yhteiset juhlat. Kekriä vietettiin perheen ja suvun kesken. Kekrin viettoon kuului osana muunmuassa Kekrisaunan lämmittäminen. Kekrisaunaan kutsuttiin myös suvun vainajat. Perheen isännän tuli Kekriaaton iltana kaataa olutta pihapolulle ja näin herättää vainajat unistaan. Vainajat seurasivat isäntää taloon, jonne oli katettu illallinen vainajille. Sillä aikaa, kun vainajat söivät rauhassa perhe meni kekrisaunaan. Kekrisaunaan valmistettiin myös sauna vainajille. Näille varattiin omat vastat, vihdat, pesunesteet ja pyyhkeet. Vainajien uskottiin saunovan aina seuraavaan aamuun asti. 

Moni perinne, jotka nyky-Suomessa kuuluvat joulun viettoon tulivat alunperin Kekristä. Näitä ovat muunmuassa Joulurauhan, julistus, joka juontaa juurensa Kekrirauhan julistukseen. Hyvä ruoka oli olennainen osa Kekrin juhlintaa. Suomessa perinteisiä Kekri ruokia ovat olleet erilaiset paistit, marjat ja juurekset. Kekriin kuului myös tulevan vuoden ennustaminen. Yksi ennustustapa oli heittä olkia kattoon ja katsoa kuinka monta olkea tarttui kattoon. Mitä enemmän, sitä parempi viljelysvuosi oli tulossa. 

Suomessa Luterilainen kirkko karsasti Kekrin juhlintaa ja vuosisatojen ajan ihmisia hitaasti käännytettiin epäjumalallisen Kekrin juhlinnasta kristillisen Joulun juhlintaan. 1700 ja 1800-luvulla määrättiin myös sanktioita Kekrin juhlijoille. Eli jos ihminen jäi kiinni, siitä, että tämä juhli Kekriä salaa hän saattoi saada sakkoja tai, jopa vankilarangaistuksen. 

Suurin vaikuttava tekijä Kekri-juhlan häviämiseen oli kuitenkin 1800-luvun elämäntapojen muutos, kun ihmisiä muutti enemmän asumaan maalta kaupunkeihin. Eikä sadonkorjuuhuun pohjautuvaan juhlaan tunnettu enää yhteyttä.


Itselle Kekri on ennenkaikkea syvää pohdiskelun aikaa. Kekriä on juhlittu vainajien juhlana  ja samankaltaisia juhlia löytyy ympäri maailmaa, kuten Liettualaisten Vélinés, Irlantilaisten Samhain juhla, johon amerikkalaisten Halloween pohjautuu, Eestiläisten Mardipäev, Walesissa Calan Gaeagh sekä Meksikolaisten kuolemanpäiva juhla. Pohjoisella pallonpuoliskolla jako-aika on liittynyt ei pelkästään vainajiin ja henkiin vaan myös kirjaimellisesti maan kuolemaan. Jo Suomenkielen sana Marraskuu viittaa martaaseen eli kuoleman kuukauteen. Näin ollen Kekri on myös edustanut tietynlaista uudelleen/jälleensyntymää luonnossa. Uutta vuotta, jolloin vuoden pyörä kääntyy aina tulevaan kevääseen ja kesään. 

Hauskaa Halloweenia, Kekriä ja Kuolemanpäiväjuhlaa tai mitä syysjuhlaa ikinä juhlitkaan blogini lukijoille )O( 

maanantai 9. lokakuuta 2017

Virvatulet suomalaisessa kansanperinteessä



Ollaan lähestymässä Kekriä ja vuodenpyörän kääntymistä.
Tässä videoni virvatulista ja niihin liittyvistä uskomuksista. 

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Kukat puhuvat Gerdalle


Kuvitin kouluprojektia varten Hans Christian Andersenin kuuluisan Lumikuningatar sadun.
Tässä kohtauksessa kukat kertovat Gerdalle uutisia.

Vesiväri luonnoskirjaan.
(c) Niina Niskanen 

perjantai 6. lokakuuta 2017

Scottish Myths & Legends


Olin viimekeväänä Skotlannissa viikon vaeltamassa ja ostin reissuun mukaan Judy Hamiltonin kirjan Scottish myths and legends. Nimensä mukaisesti kirja käsittelee Skotlantilaisia myyttejä ja legendoja. 

Itselläni ei ollut ennestään kovinkaan suurta kosketusta Skotlantilaisiin myytteihin. Ehkä ainoastaan pintapuolisesti tietoa Loch Nessin hirviöstä. Hamiltoniin kokoamiin myytteihin kuuluu paljon järvihirviöitä, joita esiintyy Skotlannin syvissä järvissä runsaamminkin. Nessiellekin on omistettu oma lukunsa ja historialle, joka alkoi kauan ennen kuuluisien (myöhemmin väärennöksiksi todistettujen) merihirviö kuvien ottoa.

Kirjassa kerrotaan muunmuassa tarina Lagganin noidasta, joka oli aikamoinen yhteensattuma, sillä vaelluksella tuli kuljettua Lagganin kylän läpi (paikka oli niin pieni, että kylä sana on aikamoista liioittelua). 

Lagganin noidan ja Nessien lisäksi kirjassa on tarinoita kelpieistä, sekä selkieistä, eli hylje-ihmisistä, tarinoita jättimadoista, jotka ovat todennäköisesti saapuneet viikinkien mukana, keijuista, Brahan-näkijästä sekä haltijakuningattaresta.

Kirjassa ei erikseen puhuta eläinsymboliikasta, mutta sitä löytyy paljon. Monet tarinat käsittelevät muotoaan muuttavia noitia ja velhoja, jotka ottavat milloin itselleen jäniksen ja milloin korpin muodon.

Kirja on englanninkielinen ja suhteellisen helppolukuinen.


torstai 5. lokakuuta 2017

Suomalaisten Runojen Uskonto


Kaarle Krohnin "Suomalaisten runojen uskonto" ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1915 ja sen silloinen kustantaja oli suomalaisen kirjallisuuden seura. Itse hommasin oman kopioni pari vuotta sitten salakirjoista. 

102 vuotiaaksi-kirjaksi Kaarle Krohnin teos on hyvin moderni. Tyyli on asiallinen ja toisin kuin monilla saman ajan suomalaisilla antropologeilla Krohnin teos ei ole saarnaava, eikä se jatkuvasti vertaile suomalaisten myyttien alemmuutta suhteessa kristinuskoon.

Kaarle Krohn oli Suomessa yksi merkittävimmistä antropologeista. Hänen isänsä Julius Krohn kehitti aluneperin ns. maantieteellis-historiallisen tutkimusmetodin, jossa myytin, legendan ja sadun varhaisvaiheita, kulkeutumista ja muuntautumista seurataan.

Tämä näkyy myös "suomalaisten runojen uskonnossa", jossa Krohn vertailee suomalaisia myyttejä Itäisen Euroopan, Balttian, saamelaisten ja skandinaavien vastaaviin myytteihin. 

Kirja on äärimmäisen kattava matka suomalaiseen mytologiaan ja menneisyyten. Käsittelyyn pääsevät Vainajala, myyttiset eläimet, karhu-kultti, tontut, haltiat, tietäjälaitos, jumaluudet sekä keski-ajan katolilaisuuden vaikutus suomalaiseen mytologiaan.

Itse opin tästä kirjasta suunnattoman paljon uusia asioita. Teksti on paikoitellen aika kuivakkaa, niin suosittelen kirjaa ihmisille, jotka rakastavat suomalaista mytologiaa ja ovat myös tottuneet lukemaan akateemisia tutkimuksia. Jos ei ole aiempaa kokemusta, niin tästä kirjasta on myös hyvä aloittaa.